Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) ICD F90
Lääkärikirja Duodecim
12.9.2008
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri
* Oireet
* Itsehoito
* Milloin lääkäriin
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö) on lapsilla ja nuorilla, mutta myös aikuisikään jatkuva häiriö, jolle on ominaista kehitystasoon sopimaton jatkuva tarkkaamattomuus ja yliaktiivisuus (hyperaktiivisuus). Ennen kuin tilaa nimitetään varsinaiseksi häiriöksi, oireiden tulee kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja olla suhteellisen riippumattomia olosuhteista ja ajankohtaisesta tilanteesta.
Oireet
Tarkkaavuuden ongelmat ilmenevät jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, vaikeutena kuunnella toisen puhetta, vaikeutena seurata ohjeita ja saada koulu- tai työtehtäviä suoritetuiksi, usein toistuvina vaikeuksina tehtävien ja toimien järjestämisessä, pitkäkestoista keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohtamisena, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä ja häiriintymisenä pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä.
Yliaktiivisuus ilmenee jatkuvana hyperaktiivisuutena tai impulsiivisuutena, käsien ja jalkojen hermostuneena liikuttamisena, kiemurteluna paikalla istuttaessa, toistuvana poistumisena tilanteista joissa edellytetään paikallaanoloa, ylettömänä juoksenteluna tai kiipeilynä, jatkuvana levottomuuden tunteena, usein toistuvina vaikeuksina leikkiä tai harrastaa rauhallisesti, ylettömänä puhumisena ja jatkuvana "menossa olemisena".
Oireyhtymään usein liittyvä impulsiivisuus ilmenee toistuvina vaikeuksina odottaa vuoroaan, toisten keskeyttämisenä, toistuvana tuppautumisena muiden seuraan, vastauksina kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla edes esitetty.
Häiriön diagnoosi edellyttää, että ainakin jotkin oireet ovat ilmenneet ja aiheuttaneen haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selvää haittaa kahdella tai useammalla elämän alueella (esimerkiksi kotona ja koulussa).
Eri lapsilla oireet korostuvat eri tavoin. Toisilla ilmenee kaikkia käytösoireita, toisilla lähinnä vain tarkkaamattomuutta ja toisilla enimmäkseen vain yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on varsin yleinen ongelma. Vaikea-asteisista oireista kärsii noin 1-2 % lapsista, lievistä jopa noin 10 % lapsista. Selvästi haitallisista oireista kärsii ehkä noin 5 % lapsista. Aikuisista ehkä vajaa 5 % kärsii jatkuvista tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden oireista. Oireyhtymä on selvästi yleisempää pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla.
Häiriöön liittyy usein muita psykiatrisia ongelmia. Monet tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöistä kärsivät erilaisista käytösongelmista sekä masennus- ja ahdistusoireista. Uhmakkuus- 1 ja käytöshäiriöt 2 ovat varsin tavallisia näiden lasten keskuudessa. Häiriöstä kärsivät lapset ovat usein motorisesti kömpelöitä, ja he ovat oppineet siistiksi tavallista myöhemmin. Myös aikuisilla häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, persoonallisuuden häiriöitä ja asosiaalista käytöstä.
Ongelmat tarkkaavuudessa ja motorinen levottomuus eivät kuitenkaan läheskään aina johdu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä. Oireiden taustalla voi olla erilaiset oppimishäiriöt, sairaudet, masennustilat, luokan ilmapiiri, koulukiusaus tai perheen erilaiset sisäiset ongelmat ja kriisit. Hoidon suunnittelun kannalta on aina tärkeä pyrkiä selvittämään tarkkaamattomuutta ja levottomuutta mahdollisesti muuten aiheuttavat tekijät.
Tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden on taustaltaan monisyinen häiriö. Mitä todennäköisimmin perinnöllisten tekijöiden, aivojen sikiökautiseen kehitykseen vaikuttavien tapahtumien, synnynnäisen temperamentin että erilaisten ympäristötekijöiden osuus vaihtelee eri lapsilla.
Itsehoito
Epäiltäessä lapsessa tai itsessä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä on aina ensin syytä pohtia, mitkä muut tekijät saattaisivat olla oireiden taustalla. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriölle on ominaista se, että oireet ovat jatkuvia ja suhteellisen riippumattomia ympäristön olosuhteista ja että oireet ovat alkaneet jo ennen kouluikää.
Jos kyseessä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö sekä vanhempien että häiriöstä kärsivän on tärkeätä ymmärtää, että oireet ovat pitkälti tahdosta riippumattomia ja heijastavat hermoston erilaista toimintatapaa. Ongelmat eivät siten johdu lapsen tai nuoren laiskuudesta tai ilkeydestä eivätkä myöskään vanhemmista. Vanhempien ja oireista kärsivän on hyvä tietää, että tarkkaavuuden ja aktiivisuuden ongelmat ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, joita voi kuitenkin vähitellen oppia ainakin osin hallitsemaan. Tieto ongelmien iän myötä tapahtuvasta lievenemisestä on sekä lapselle että vanhemmille tärkeä, vaikka kaikki oireet eivät välttämättä kokonaan häviäisikään.
Lapsen kärsimästä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ongelmasta on viisasta kertoa myös lapsen päiväkodin hoitajille ja koulun opettajille, jotta nämä voisivat huomioida ongelman suhteessaan lapseen. Pieni ryhmäkoko ja henkilökohtainen tuki ovat lapsen kehityksen kannalta edullisia. Vanhemmat voivat myös tukea lasten terapeuttien ja opettajien ohjaamisia oppimisstrategioita. Lapsen paheksuminen ja rankaisu ovat huonoja keinoja oireiden hallinnan opettelun kannalta, pienet palkinnot sopivien tavoitteiden saavuttamisesta ovat hyviä keinoja oireiden hallinnan kannalta.
Milloin lääkäriin
Jos epäilee lapsensa tai itsensä kärsivän tarkkaavuuden ja aktiviteetin häiriöstä, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai lastenpsykiatrin puoleen. Häiriön oireita ja sen aiheuttamia ongelmia voidaan auttaa monin erilaisin keinoin. Lapsi ja nuori tarvitsee usein koulussa erityisopetusta, usein hän hyötyy erilaisista keinoista hallita käytöstään. Vanhemmat voivat hyötyä sekä valistuksesta ja opastuksesta ja erilaisista yksilöllisen tilanteen mukaisesti räätälöidyistä psyko-, pari- tai perheterapioista. Etenkin hankalammista oireista kärsivät lapset, nuoret ja aikuiset voivat hyötyä merkittävästi lääkehoidosta.
Lisää tietoa ADHD:stä
Valtakunallisen Käypä hoitosuosituksen "Lasten ja nuorten tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriön eli ADHD:n hoito" potilasversio, ks. 3.
Lääkkeet mielen hoidossa: Tarkkaavuushäiriön lääkehoito 4.
Artikkeli on tarkastettu 12.9.2008
Artikkelin tunnus: dlk00353 (019.100)
© 2008 Kustannus Oy Duodecim
Kyllä, F90 tarkoittaa ADHD:ta
