Arvosteletteko mielessänne muiden perheiden lasten nimiä kun kuulette niitä? Esim. leikkipuistossa/jos joku

["vieras"]

huutaa kaupassa lasta nimeltä? Tai lasten kavereiden nimiä?

Itsellä ei ole tullut mieleenkään etenkään kauhistella, mutta täällä on paljon ketjuja nimistä ja miten moni inhoaa ihan "tavallisia" nimiä kuten Jenna tai Kerttu tai Otto tai Veeti...

Niin kait sitä moni sitten livenäkin niitä mielessään pohtii???

 

["aamuvirkku"]

jos on jotain outoja, niin kiinnitän huomiota. jus päivittelin miehelle, kun yks tuttava fb:ssä julkistanut juuri kastetun lapsensa nimen, että "oonks se vaan minä vai onks toi sustaki jotenki ... miksi?"

 

[Kärppänä heinälatoon]

Jos ei nimestä itse tykkää, tokihan sitä mielessään tulee ajatelleeksi, että no en minä kyllä. Luonnollistahan se on.

Eri juttu meneekö siitä sitten oikeasti ääneen jotain sanomaan. Sitä en tee (ukolle voin sanoa, mutten muille).

 

[Minni:)]

Joskus luen hesarin syntyneet-palstaa ja kyllä usein pistää silmään nimiä joita todella ihmettelen ääneenkin (jos on joku kuulemassa). Muualla en olekaan törmännyt niin outoon nimeen, että sitä olisi tullut arvosteltua. Jostain saatan ajatella, että jännä tai erikoinen nimi, mutta varmaan jokaisella vanhemmalla jotkin perusteet miksi ovat lapsensa nimenneet kuten ovat. Esimerkiksi pojan pk:ryhmässä ei ole ketään jonka nimi olisi mielestäni kamala tai outo, yms.

 

["vieras"]

No kyllä juu ystävien ja sukulaisten lasten nimiä "pohdiskelen" mielessäni, en kuitenkaan ilkeämielisesti. Joskus jos on leppoisa hetki esim. puistossa niin saatan jäädä jotain kuultua nimeä mielessäni arvostelemaan tai ihastelemaan, mutten yleensä kyllä vieraiden ihmisten nimiä jaksa jäädä ajattelemaan.

 

[maitovara]

Kaikenlaista tulee ajateltua, mutta harvemmin sanottua.

 

[Kerpele]

En arvostele ääneen ja ruoskin itseäni myös pelkästä ajattelusta... Enkä silti ole saanut tota hiton mieltäni kuriin..

 

["vieras"]

Juu, tää on lempipuuhiani
Mä olen lapsesta saakka tykännyt "makustella" nimiä ja moneen kertaan suunnitellut lastenikin nimet ennen heidän syntymäänsä. Moneen kertaan ne ehti vaihtua
Se on aina yhtä kivaa ristiäisten jälkeen saada kuulla jonkun tutun vauvan nimi ja arvuutella sitä ennen, että mikä voisi nimeksi tulla.
Usein jos lapsi on tosi suloinen ja ihana, niin nimikin tuntuu ihanalta, vaikka se saattaisi sinänsä ilman kantajaansa olla vähemmän ihana.
Usein myös nimi kertoo perheestään jotain. Mielikuva perheestä (no ainakin äidistä) syvenee kun tietää lasten nimet.
Se on se kokonaisuus enemmänkin, lapsi+nimi+luonne+ulkonäkö+perhe muuten, joka kokonaisuudessaan on kiinnostava. Nimi yksinäänkin toki ja osana sitä kaikkea muuta

Harvemmin kyllä pidän mitään nimeä typeränä tai kamalana. Olen aika avarakatseinen nimien suhteen. Joitain nimiä pidän kyllä todella kauniina ja toisia jotenkin hankalina/lapselle tavallaan epäedullisina ja monia en itse antaisi lapsilleni, mutta paljon on kiinni siitä miten ihminen nimensä kantaa

Omilla lapsillani on selkeästi sellaiset etunimet, jotka jakaa mielipiteitä. Osa tykkää paljon ja osa taas pitää jopa hirveinä (ainakin täällä palstalla). Minun mielestäni ovat tosi kivat nimet ja sellaiset joihin ei varmaan ikinä kyllästy + sopivat lapsille hyvin, sukunimeen hyvin, ovat meidän tyyliset.

 

[Anatolia]

Joskus mieleen juolahtaa että "boooring" kun tulee vastaan esim. joku Aada Sofia.
Ja samantien ruoskin itseäni: mun mielipidettäni ei kysytty, ja ainoa merkityksellinen asia on se mitä vanhemmat itse lapsensa nimestä ajattelee.

Silloin, kun samaan bussiin osui erittäin kovaääninen ja muiden puheet toistava lapsi nimeltä Kaiku, ajattelin että ei voisi osuvampaa nimeä lapsella olla. Ja mietin, miten riskaabeleja jotkut merkitysnimet ovat (ajatellaan vaikka 120-kiloista teini-ikäistä Keijua, tai Hiljaa/Rauhaa joka on kovaäänisin ja levottomin lapsi ikinä).

 

[Phoebsi]

Joskus.

 

[Stars Hollow]

Mielessäni kyllä, mutta ääneen en ikinä asianosaisten tai heidän läheistensä kuullen. Ymmärrän kyllä, että jokainen vanhempi antaa lapselleen omasta mielestään sen kaikkein sopivimman ja kivoimman nimen, mutta eihän se välttämättä minun mielestänii sitä ole. Ihan niinkuin kaikki ei tykkää meidänkään lasten nimistä, vaikka itse tykätään ja paljon.

 

[MarieHos]

Kieltämättä.

Tosin kohteliasta on, että ei niitä ääneen mennä sanomaan.
Nettiä ei kamalasti voi vertaa todellisuuteen, täällä on hyvä huudella ilman kasvoja.

 

[leijona76]

Ehkä mielessäni mutta ääneen en. Paitsi jos vaik ukon kanssa luen lehteä ja osuu silmiin joku huomion herättävä nimi. Ei mulla muutenkaan oo tapana ääneen lausua mielipiteitäni ainakaan asianosaisen kuullen.

 

[N.O]

Kerran tuttava kertoi heidän tyttärensä nimeksi tulleen Enna, mielessäni aattelin et varmasti kuulin väärin kun eihän Enna ole edes nimi..enpä muuten kyllä ole muistaakseni kenenkään nimeä kauhistellut mutta tuota en nimeksi mieltänyt enkä tiennyt..

 

[Anatolia]

Nettiä ei kamalasti voi vertaa todellisuuteen, täällä on hyvä huudella ilman kasvoja.

Eikä oikeassa elämässä kovinkaan moni tule kysymään että "mitä mieltä oot nimestä sejase, onks ihan hirvee" kuten täällä.

 

["vieras"]

Valitettavasti olen pari kertaa mykistynyt jonkun nimen kuullessani. On ollut niin odottamaton ja mielestäni typerä nimi... *nyt nolottaa*. En ole kuitenkaan mitään kommentoinut sitten, sanaa ei ole tullut suusta, ehkä hyvin niin.

 

[Ken guru]

En mitään kovin erikoisia nimiä yleensä, muutama nimi on mun mielestä niin kauheita, etten lakkaa hämmästelemästä että ne voi olla jonkun mielestä hienoja (nimet Arttu, Petrus ja Paulus esimerkiksi). Mutta en tuosta muualla kuin täällä kenellekään mainitse.

 

["vieras"]

Kerran tuttava kertoi heidän tyttärensä nimeksi tulleen Enna, mielessäni aattelin et varmasti kuulin väärin kun eihän Enna ole edes nimi..enpä muuten kyllä ole muistaakseni kenenkään nimeä kauhistellut mutta tuota en nimeksi mieltänyt enkä tiennyt..

Ihan sama minullakin. Tutun tuttu oli laittanut lapsensa nimeksi Enna ja mietinkin että onko tuo edes nimi, mutta kait se sitten on ainakin joillekin.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";26049971]Ihan sama minullakin. Tutun tuttu oli laittanut lapsensa nimeksi Enna ja mietinkin että onko tuo edes nimi, mutta kait se sitten on ainakin joillekin.[/QUOTE]
Se on ihan oikea nimi, juu. Joskin harvinaisempi. Mutta ei mikään itse keksitty.

 

["aika"]

harvoin , mutta joskus. Taannoin Hesen leikkipaikassa oli joku perustaviksen näköinen villi pikkupoika, jonka perään äiti huusi jatkuvasti: "Rooomeo, Roooomeo"... Hivenen huvitti.

 

[foodia]

Useammin ihastelen nimeä mielessäni. Kaksi kertaa olen jäänyt miettimään että ihan oikeastikko lapsi on sen ja sen niminen, mutten tietenkään sitä ole ääneen sanonut.

 

[Anatolia]

[QUOTE="aika";26050036]harvoin , mutta joskus. Taannoin Hesen leikkipaikassa oli joku perustaviksen näköinen villi pikkupoika, jonka perään äiti huusi jatkuvasti: "Rooomeo, Roooomeo"... Hivenen huvitti.[/QUOTE]
Mä olen myös nähnyt Romeon, joka ei näyttänyt yhtään Romeolta.
Lihava, pienet tihrusilmät, silmälasit, väsynyt/lusmu olemus (huono ryhti, laahustava askel), huono iho. Ikää ehkä 11-12 v tuolloin (olen huono arvioimaan). Ja kieltämättä tuli vähän sellainen olo että auts...osa ihmisistä nauroi ihan ääneen :|

Junamatkalla leikkivaunussa taas kerran oli Romeo, joka oli niin nimensä näköinen ettei tosikaan. Tummat silmät, ruskeat hiukset, hymy herkässä, tosi suloinen ja kertakaikkiaan kaunis pikkupoika (~5 v) joka jutteli mukavia ja oli ihanan reipas

 

[ieras]

No EN. Minulla on muutakin elämää, kuin toisten ihmisten lasten nimien päivittely!

 

[..]

Enpä oikeastaan. Joskus jään pohtimaan sisarusten nimiä, kun tuntuu, että usein esikoisella on jotenkin harkitumpi nimi ja kakkoselle on laitettu joku "ei niin kiva" väkisin esikoiden nimeen rimmaava nimi.

 

[SeInka]

Kyllä mietin mielessäni, joskus positiivisia, joskus negatiivisia ajatuksia. Nyt normaalia enemmän, kun ole raskaana ja nimen keksiminen omalle lapselle ajankohtainen asia.
Miehelle tai kavereille olen joskus ääneenkin jotain ihmetellyt tai kehunut.