Arvostaako miehenne teitä

Onko kenelläkään muulla sellainen tunne, että mies ei arvosta vaimoaan? Mies vaan katsoo oikeudekseen kommentoida ja huomautella. Miten sellaisen saa loppumaan? On aika ristiriitaista saada nalkutusta ja sitten hellyyttä. Ite yritän kehua miestä, jotta ei ärsyyntyisi. Oon kertonu hänelle, että mua loukkaa nuo kommentit ja mullakin on yksityisyyteni ja aivot ajatella asioita. Olettaako mies, että vaimo eläis vaan häntä varten? Ja eikö yleensä nainen nalkuta eikä mies? Rakastan miestäni ja toivoisin pientä kunnioitusta. En tiedä kokeeko mies alemmuutta, jos vaimolla on korkeampi koulutus kuin hänellä. Hän on muuten tosi kunnollinen mies. Olisi kiva saada joskus jotakin huomionosoitusta eikä pelkkää valitusta. Miehet kertokaa miten ton saa loppumaan.

 

Siihen voisi alkaa reagoida joka kerta samoin.

Voit vaikka sanoa yksinkertaisesti ja rauhallisesti, mielellään suoraan silmiin katsoen "Sinä et voi sanoa minulle tuolla tavalla. Et enää koskaan. Sinulla ei ole oikeutta hajottaa minua, aliarvioida minua, olla minulle ilkeä. Mitä sinä siitä saat, että arvostelet minua ja elämääni? Sinä et voi tehdä minulle tällä tavalla". Luultavasti joudut sanomaan näin monta kertaa, ja jossain vaiheessa voit yrittää kysellä tarkemmin miksi hän näin tekee ja haluaa loukata sinua.

Ja sinä saat oikeasti suuttua, antaa itsellesi lupa olla valtavan vihainen suojellaksesi itseäsi. Sinun ja miehesi suhde on sinulle varmaankin niin tärkeä, että sen puolesta kannattaaa vaikka välillä riidelläkin vähän?

Piika-äiti

 

meillä keskustellaan aika tiiviisti kyseisen asian tiimoilta,eli mies vauvan syntymän jälkeen muuttunut mielestäni ilkeäksi, huomauttelee siitä kun töistä tullessa kotona ei ole tapahtunut mitään (ainakaan siivottu), raskauskiloni eivät ole kadonneet, enkö saa pidettyä lasta hiljaisena ym. ymmärrän että mies on väsynyt, itse olen potenssiin satatuhattakolmemiljoonaa, ymmärrän että kun tulee töistä kotiin, kotona on hulina, itselle se vain kestää 24 H vrk:ssa jne.

minä en ole kadottanut itsetuntoani, enkä naisellisuuttani mutta hermot miestä kohtaan kylläkin. miten voi aikuinen kolmekymppinen mies olla lapsellinen ja itsekeskeinen? olen ilmoittanut joka kerran jälkeen että odotan anteeksipyyntöä, jos ei ole parempaa sanottavaa olkoon hiljaa! välillä tuntuu että lasten oikeudet julistus pitää paikkansa, "lapsi jota ei ole rakastettu, ei opi rakastamaan..." "lapsi josta ei välitetä, ei opi välittämään..."

mutta onneksi tämä on vain satunnaista, ja mies yrittää parhaansa

 

mieheni haukkuu minua luulosairaaksi tyhmäksi #&%?$!* ja kusipääksi hänen mielestään minä oon aina se joka on väärässä olen kysynytkin häneltä millä oikeuvella sinä haukut minua kun en minäkään hauku sinu eniten sattu se kun sano huonoksi äidiksi

 

Minun entinen mieheni ei arvostanut minua pätkääkään. Sai minut aina tuntemaan syylisyyttä,vaikka siihen ei olis ollut tarvetta. Aina se sai kaikki riidat aikaseksi pienistä asioista,mutta loppupeleissä se olin kuulema minä,joka oli niihinki syyllinen. -> otin aina syyt niskoilleni. Jopa silloin kun mieheni löi minua,niin syylistin itteäni.
sain tuosta tarpeeksi ja lähdin käveleen.
Se oli minun paras ratkasu. Nyt olen onnellisesti yhdessä miehen kanssa,joka arvostaa minu ja tykkää lapsista. Valitettavaa on se ,että ihmisen perusluonnetta ei pysty mikään muuttaan...ei perheterapiat tai silmiin katsomiset!
Sen takia lähdinki käveleen..

 

sama täällä jääkk jääk ja nyt uutena. sinä olet niin lapsi kun en anna periksi kun ei pääse kaljoille tai vaadin olemaan lapsen kanssa.tai et sulle ei taitas kelvata kukaan kun vaadin et mies tekis muutakin meidän kaa kun yksin pelais tai kattois yöt telkkaria se on sen käsitys laatu ajasta. en tiedä kestänkö uutta kymmentä vuotta enää :headwall: ottaa pattiin

 

Nykyään kai arvostaa... oli kuitenkin toisenlainenkin kausi. Mies ei ilmoitellut, jos ei tullut töistä kotiin, sai raivareita ihan mitättömistä jutuista (ja minä olin tietysti aina syypää). Ei kuulemma voinut luonteelleen mitään, hah. Joskus myönsi, että kaatoi oman pahan olonsa minun niskaani. Raskasta oli olla jäteastiana. Onneksi tilanne on muuttunut...

 

Mies ei kovin usein suoraan tms. Mutta olen kuullut sen kehuvan vauvan, kodin ym. hoitoa kaverilleen ja sanovan eettei itse selviäisi viikkoakaan ja loman jälkeen oottaa et pääsee kotoa töihin lepäämään.Tekee mies myös osan kotitöistä.

Mutta kiva kun kehuu mua kavereilleen. Ja kyllä se kotonakin välillä muistaa kehua ihanaa vaimoa. =) =) =) =) =)

 

TUntuu ettei arvosta. Välillä mä luulen olevani hullu ja kuvittelen vaan että se on ilkeä, kunnes näen muita pareja ja miten hyvin joillain normaaleilla ihmisillä asiat toimii. Ei auta vaikka mitä sanois ja on niin vaikea lähteä kun on lapset ja koira ja yhteinen asunto. Musta tuntuu, että musta on tullut iloton, väritön ja mauton sen takia, että mieheni on saanut itsetuntoni nollille. Eilen sanoin, että odotetaan kunnes lapset on isompia ja sitten erotaan, muutaman vuoden vielä kai jaksan. Mies ei siltikään tajunnut, hohhoijaa.

 

Arvostaa =) :flower:

Sen huomaa kaikesta. Ajattelee aina mun parasta. Ja se on kylläkin molemminpuolista. Jos ei arvosta toista puuttuu keskinäinen kunnioitus ja se on huono juttu. Meillä ollaan aidosti kiinnostuneita toisistamme ja osoitamme sen monin eri tavoin. Olen elänyt ennen tätä miestä suhteessa, jossa en saanut minkäänlaista arvostusta, alistuin silloin siihen, kun en muusta tiennyt..

Arvostus ja kunnioitus kulkee rakkauden ja välittämisen kanssa käsikädessä. On mahtava tunne ja energiavara kun aidosti tietää toisen arvostavan ja rakastavan, upeaa olla onnellinen !

 

Juu tottakai, en kyllä olis sellasen kanssa jaksanu nää10v joka ei arvostais .

Mulla on ihana mies :heart:

 

Mulla on ilkeäksi muutunut aviomies ollaan oltu 9 v yhdes josta 2v naimisis ja yks 2v poika on ilmaantunut.

Meil oli eilen oikein ihana päivä rakasteltiin ym. tuntui hyvältä kaikki elämässä sitte illal poika nukkui jo ruvettiin keskustelee päivän tapahtumist poika oli ollu kiukkune ja nuhainen ja hieman tuntui et oli kuumetta no sanoin miehelleni et annoin pojalle lasten särkylääkkeen ennen nukkumaanmenoa, no mies sanoi yht äkkiä et miten voin mennä antaa noin vain lääkettä ilman et puhun hänen kanssaan ym olin ihan ymmälläni...et hä noh sit se rupes mulle puhuu et niinku tavallaa rivien välist anto ymmärtää että mun vanhemmat pitää mua tyhmänä kuulemma et mä olen hänenkin mielestään säheltäjä ja puhun ohi suuni ja annan kuvan itsestäni et olen tyhmä;( ?
ja esitän toista mitä oikeasti olen???????????????????????????????????????
Mä vähän aikaa mietin ja ihan väkisin tuli itku niin pahalta tuntu ja sanoin et luulin mun mies rakasti mua just mun välittömän luonteen takia ym.......

Mitä mies oikein ajatteli?????????????????????????????????????????????????