Arvatkaapa mitä tekis mieli tehdä

  • Viestiketjun aloittaja hönttä
  • Ensimmäinen viesti
hönttä
Vuokrata asunto tuolta 150km päässä olevasta kaupungista ja häipyä niine hyvineni, jättää mies ja ottaa lapset mukaan.

Olen hakenut tässä koti kaupungissa kouluun mutta tekis mieli ottaa riski ja muuttaa, hakea toisen kaupungin koulusta samaa opiskelupaikkaa sitten syksyllä jos vaikka olisi peruutuspaikkoja.

Avioliitto on kuitenkin tuhoon tuomittu, jossain vaiheessa se ero tulee kuitenkin. Mies juo joka viikonloppu jopa kaksi päivää, ehkä kolmekin. Tälläkin viikolla on joka ilta ottanut pari kaljaa. Viime viikonloppuna joi perjantaina kolme lonkkua, lauantaina mäyräkoiran kaljaa ja tuhlasi baariin 60e, (join kyllä itsekin lauantaina mutta rahaa tuhlasin tasan 10e), sunnuntaina otti krapulakaljoja ja siidereitä varmaan 8.

Tuhlaa rahat omiin harrastuksiin niin että edes lapsille ei saa vaatteita ostettua. Onneksi minun äitini on hyvää hyvyyttään aina kauppareissuilta tuonut takkeja, kenkiä, kuravaatteita, lakkeja, kinttaita, paitoja ja housuja.

Autolainaa 10000e jota maksetaan lapsilisillä, mutta mitään päätösvaltaa mulla ei ole autoon, saan sitä käyttää jos salassa sen varastan (suunnilleen), ehkä kaupassa saan käydä sillä.

Miehellä rikollisia ystäviä, on käyttänyt huumeita en tiedä vieläkö käyttää. Ei pärjää lasten kanssa 5min kauempaa menettämättä hermojaan totaalisesti. Muutenkaan ei huomaa heitä komentaa jos en erikseen käske. Arvostelee minun äitiyttäni, siivoustaitojani, ruoanlaittoa, haukkuu vanhempiani ja siskojani, mutta hänen perheestään ei saa pahaa sanaa sanoa.

Seksielämä on ihan per.seestä, mies välittää vain itsestään.
On kaikin puolin itsekäs ihminen.

Sotkee vain, jättää vaatteet lojumaan, ei osaa tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei siivota mitään. Tiskaa joskus jos toistuvasti kehotan, joskus olen antanut tiskivuoren kasaantua todella suureksi ja lopuksi astioiden loputtua tiskannut itse että saa lapsille ruoan pöytään. Ja jos tiskaakin, pitää muistaa kehua ja ylistää kun sen teki, muuten kukaan ei kuulema huomaa että hän on tehnyt jotain.

Menee aamulla kuudeksi töihin, tulee neljältä, käy kaupassa, on puoli tuntia kotona ja häipyy harrastuksiin. Tulee illalla kymmeneltä.

Useammin kuin kerran olen ollut viikonloppuna lasten kanssa vankina kotona rahattomana, autottomana, jääkaappi tyhjänä. Koska äijä ryyppää eikä ole mitään tietoa missä on.

Kerran sitten jäin itse baari-illan jälkeen kaverille yöksi ja mies oli soittanut äidilleni ja haukkunut minut täysin, mustamaalannut ja väittänyt että en koskaan tule kotiin jos jossain käyn ja minulla on hämäriä ystäviä joita hän ei ole nähnytkään. No ei olekaan, koska kaikki nuoruuteni ystävät tuo ukko on ajanut pois käytöksellään ja nykyisiä en siksi edes esittele hänelle.

Nyt sitten äitini ajattelee minusta vaikka mitä.

Haluan pois täältä kaikkien idioottien keskeltä, siskon kanssa välit poikki koska arvostelee avioliittoani ja elämääni.
En välttämättä vanhempiini laittaisi välejä poikki mutta haluan vähän hajurakoa ja tilaa.

Kaupunki johon lähtisin on minulle oikeastaan tuntematon, mutta sen mitä olen siellä käynyt on mieleeni jäänyt positiivisia ajatuksia.

Voisinko tästä näin vain ex-tempore ottaa ja lähteä ja jättää nämä katkerat, lapselliset hullut tappelemaan keskenään.... =)
 
hönttä
Pelottaa vaan se että sitten sitä on ihan omillaan yksin lasten kanssa vieraassa kaupungissa. Kun en sieltä ketään tunne.

Jos mulle sattuu jotain ja olen yksin lasten kanssa tms...

Jaksanko yksin? Tai, no yksinhän olen oikeastaan ollut tähänkin asti, mies hoitanut kauppareissut.

Rahallisesti pärjäisin paremmin koska saisin päättää mihin rahat menee, ei mihinkään tyhjänpäiväiseen pas.kaan.
 
hönttä
Niin kauan on tämä ajatus muhinut päässäni, viime marraskuusta.

En pysty sitä unohtamaan millään, ja luulen että ainoa ratkaisu on lähteä ja toteuttaa tämä unelma, mutta minua pelottaa. :ashamed:
 
Tumpula
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 11:06 hönttä kirjoitti:
Niin kauan on tämä ajatus muhinut päässäni, viime marraskuusta.

En pysty sitä unohtamaan millään, ja luulen että ainoa ratkaisu on lähteä ja toteuttaa tämä unelma, mutta minua pelottaa. :ashamed:
Varmasti pelottaa aluksi mutta näin ulkopuolisena sanoisin että paljon pelottavammalta kuuloistaisi tuohon suhteeseen jääminen.

Sua odottaa ihana elämä vielä, ei muuta kuin menoksi. :)
 
hönttä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 14:27 Tumpula kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 11:06 hönttä kirjoitti:
Niin kauan on tämä ajatus muhinut päässäni, viime marraskuusta.

En pysty sitä unohtamaan millään, ja luulen että ainoa ratkaisu on lähteä ja toteuttaa tämä unelma, mutta minua pelottaa. :ashamed:
Varmasti pelottaa aluksi mutta näin ulkopuolisena sanoisin että paljon pelottavammalta kuuloistaisi tuohon suhteeseen jääminen.

Sua odottaa ihana elämä vielä, ei muuta kuin menoksi. :)
Se on totta. Saisinpa vielä itseni vakuutettua kunnolla. :whistle:

Asiaa ehkä hieman vaikeuttaa se että tunnen vielä miestäni kohtaan jotain rakkauden tapaista ja haikailen menneitä vuosia... Siis kun kaikki oli vielä toisin...

Ja toisekseen en ole koskaan asunut yksin, nyt olisi sitten lapset minun vastuullani ja entä jos mulle sattuu jotain siellä tuntemattomassa paikassa...
 
lähde!!!! Helpompi sun ja lastes on olla kun pääsette pois. Ala hetimiten etsiä teille sitä uutta asuntoa!! Ja etköhän sinä sen jaksa, kun jaksathan sinä nytkin vaikka sulla on tuollainen ylimääräinen lapsi huollettavana!!
 
Kuulostaa kyllä vähän siltä, että lapset ovat olleet sinun vastuullasi tähänkin saakka, että sinänsä siihen asiaan ei tulisi muutosta. Rohkeutta vaan! Ja ystäviä kyllä löytyy sitten sieltä uudestakin asuinpaikasta varmasti, jos itse niin haluaa. :)
 
hönttä
Asuntoa olen jo sivusilmällä katsellut. Tutustunut kaupungin karttaan ja miettinyt asioita tarkkaan.

Oma äitee saa kyllä slaagin kun kerron mitä aion... :D

Ja lapset ovat olleet tähänkin asti minun vastuullani, joten kyllä siinä mielessä pärjään, tukiverkon puute siellä uudessa kaupungissa vaan kiusaa minua.

Ja se pääsenkö siellä kouluun. Kotihoidontuella voin kyllä olla vaikka vuodenkin vielä, nuorin täyttää kolme maaliskuussa.

Pelottaa ja jännittää. =)
 
XXS
Sinuna lähtisin heti tai laittaisin miehen pois yhteisestä kodista. Mies ei tunnu välittävän pätkän vertaa muista kuin itsestään. Ihan varmasti selviät lasten kanssa. Ja kun otat miehestäsi eron, saat lapsista elatusmaksut ja tietysti lapsilisät. Ja kun aloitat opiskelut, olet oikeutettu opintotukeen, luultavasti myös asumistukeen.
Tsemppiä! :hug:
 
hönttä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 14:39 Tämätyttö kirjoitti:
Sinuna lähtisin heti tai laittaisin miehen pois yhteisestä kodista. Mies ei tunnu välittävän pätkän vertaa muista kuin itsestään. Ihan varmasti selviät lasten kanssa. Ja kun otat miehestäsi eron, saat lapsista elatusmaksut ja tietysti lapsilisät. Ja kun aloitat opiskelut, olet oikeutettu opintotukeen, luultavasti myös asumistukeen.
Tsemppiä! :hug:
Tähän asuntoon en jää hetkeksikään. Puhun tänään äitini kanssa asioista jos häneltä heruisi yhtään apua muuttohommiin ja rahaa lainaan on pakko saada. Että saan asunnon...

Raha-asiat olen miettinyt etukäteen ja tiedän mitä tulen saamaan.
 
Mä vaan
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 10:43 hönttä kirjoitti:
...häipyä niine hyvineni, jättää mies ja ottaa lapset mukaan.

Avioliitto on kuitenkin tuhoon tuomittu, jossain vaiheessa se ero tulee kuitenkin. Mies juo joka viikonloppu jopa kaksi päivää, ehkä kolmekin.

Autolainaa 10000e jota maksetaan lapsilisillä

Ei pärjää lasten kanssa 5min kauempaa menettämättä hermojaan totaalisesti. Muutenkaan ei huomaa heitä komentaa jos en erikseen käske. Arvostelee minun äitiyttäni, siivoustaitojani, ruoanlaittoa

Seksielämä on ihan per.seestä

Sotkee vain, jättää vaatteet lojumaan, ei pestä pyykkiä, ei siivota mitään.

Useammin kuin kerran olen ollut viikonloppuna lasten kanssa vankina kotona rahattomana, autottomana, jääkaappi tyhjänä. Koska äijä ryyppää eikä ole mitään tietoa missä on.

Haluan pois täältä kaikkien idioottien keskeltä
Muokkasin sun alkuperäistä tekstiä omalle kohdalle :) Mä lähden sun mukaan! Aloitetaan alusta ja puhtaalta pöydältä. Aletaan elämään oman näköistä elämää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 10:57 hönttä kirjoitti:
Pelottaa vaan se että sitten sitä on ihan omillaan yksin lasten kanssa vieraassa kaupungissa. Kun en sieltä ketään tunne.

Jos mulle sattuu jotain ja olen yksin lasten kanssa tms...

Jaksanko yksin? Tai, no yksinhän olen oikeastaan ollut tähänkin asti, mies hoitanut kauppareissut.

Rahallisesti pärjäisin paremmin koska saisin päättää mihin rahat menee, ei mihinkään tyhjänpäiväiseen pas.kaan.

ystävän voi saada vaikka tämän palstan kautta :)

ei tässä itselläkään aina ruusuista ole, mutta alkoholi ei meillä onneksi kuulu kuvioihin.
uskon että sun on vaikea päätös tehdä! mutta kirjoittamasti perusteella, sanoisin että ehdottomasti lähdet!
sinä pärjäät kyllä, pärjäät varmasti satakertaa paremmin yksin kuin tuollaisen miehenkanssa. :hug:
ja kenties tapaat joskus jonkun joka välittää sinusta ja lapsistasi ihan oikeasti.
 
hönttä
Kiitos rohkaisuista.

Sen kyllä tajuan että helpompi olis ilman tuota ukkoa, ja tiedän että kaikki yrittää sitten kääntää päätäni että jäisin tähän kaupunkiin ja äiti yrittää saada minut omaan kaupunkiinsa joka siis tuossa 20km päässä. Mutta en halua olla enää lähellä tuota idioottia jos siitä pääsen eroon. Kaikki helpompaa kun se ei pääse edes yrittämään leikkiä kuinka on muuttunut.
 
Lähde, äläkä haikaile mennyttä! Mennyttä et takaisin saa, mutta tulevaisuuteesi voit vaikuttaa. Ja kuten sanoit itsekin, pärjäät paremmin ilman miestäsi, tuollaisessa tilanteessa hän on vain rasite. Uusia ystäviä ja tukea saat varmasti uudessa kaupungissakin kunhan vain lähdet rohkeasti erilaisiin tapahtumiin/kerhoihin/kokoontumisiin, mitä ikinä keksitkin.

Onnea matkaan!
 

Yhteistyössä