Arvatkaa mihin mä heräsin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aika onnellinen olento
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aika onnellinen olento

Vieras
..tai no, en kai herännyt mutta heti herättyäni tuli mieleen se sama ihana mies, josta kai eilenkin teille kerroin. Tai ainakin joskus olen jutellut hänestä. Kävin mielessäni läpi uudelleen kaikki kohtaamiset hänen kanssaan, sana sanalta, hymy hymyltä.

Yritin puolueettomasti miettiä hänen kohdalleen ketä tahansa muuta miestä työpaikaltani, mutta ei, ei onnistunut. Tämän ajatusteni miehen käytös mua kohtaan on niin erilaista kuin niiden muiden. Vaikka meidän työyhteisö on hyvä ja ollaan kuin samaa perhettä melkein kaikki, niin ei ne toiset miespuoliset työkaverit siltikään toimi samoin mua kohtaan kuin tää mies.. Ei ne tule juttelemaan mulle heti jos näkevät mut yksin jossain, ei ne samalla tavalla katsele mua silmiin ja hymyile, ei ne tule niin lähelle mua, ei ne "jää kiinni" muhun. Ja se ensikohtaaminenkin oli ihan ihmeellinen. Mies käyttäytyi kuin olisi vanhan tutun kohdannut, minä jäin hämmennyksiin ja mietin tunnetaanko jostain. Ei, ei tunnettu.

Pitääköhän tässä alkaa pikkuhiljaa uskomaan siihen, että vuosien jälkeen rakkaus on oikeasti saapumassa mun elämään? Oishan se aika huikeeta. Ja tiedättekö mitä? Mua ei edes pelota. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Ihanaa :) Onko se siis just sulle tuollainen, vai kaikille?

No, mitä väliä, pyydä sitä ulos!

Kun just mulle. En mä ainakaan oo huomannut, että se muiden seuraan hakeutuu tai jää aina juttelemaan vaikka työt on jo tehty. Kerran jäi jopa palkatta ylitöihin, kun mun työpäiväni jatkui pitempään. Sanoi vaan että hänellä on "vapaailta" joten voi hyvin jäädä opettelemaan asioita. Tuli siis uutena työntekijänä meille töihin kesän alussa.

En mä taida uskaltaa pyytää ulos, musta tuntuu siltä että tuo mies uskaltaa tehdä sen, kun aika on oikea. Jos tää siis on sitä mitä mä luulen tän olevan :)
 

Yhteistyössä