Uudestaan kun ei jaksa kirjoittaa, siteeraan itseäni:
"Ja jos epäilet, että työ on tässä yhtälössä nyt joku aivan poikkeus, että juuri siihen se ei päde, niin mietis tätä: miksi ihminen tyypillisesti tekee töitä? Haluaako hän a) puuhaa päiviinsä b) sosiaalisia kontakteja, vai c) rahaa. Jos epäilet vaihtoehtoa c ja haluat lukita vastauksesi, niin Viking Linen lahjakortti on palkintona. Se on nimittäin oikein. Ja jos ihmisen primäärinen pointti tehdä työtä on raha, niin tekisikö hän työtä motivoituneemmin isommalla rahalla vai pienemmällä rahalla? Tässä kohtaa ei tarvitse edes kilauttaa kaverille, varma tieto, se on: isommalla rahalla."
Jos me ollaan joskus siinä tilanteessa, että työ houkuttelee tekijäänsä, niin kyllä meidän ei tarvitse täällä toisillemme banaaneja myydä. Kyllä tänne rahaa tulee. Ja tällainen toistemme palvelemisen vähättely osoittaa paitsi huonoa asennetta, myös ymmärtämättömyyttä isosta kuvasta. Isossa maailmassa se tuulivoimainsinööri tekee duunia innolla, palolla ja ponnistellen. Se ei lähde kotiin tekemään keittiöremppaa tai pesemään autoaan. Hän käyttää sen ajan ja energian siihen missä on paras ja kaikkein tuottavin. Tuottavin itselleen ja kansantaloudelle, eli suunnitelemaan niitä tuulivoimaloita. Siitä lisäponnisteluista saaduilla ansioilla hän ostaa palveluna autonsa pesun ja keittiönsä rempan. Kaikki voittavat: insinööri, valtiontalous, autonpesijä ja keittiön remonttimies. Ja kuten sanoin, näin se isossa maailmassa toimii. Tätä kutsutaan taloustieteessä nimellä suhteellisen edun periaate.