E
eka_yö
Vieras
...tekee pienistäkin jutuista numeroa? 
Tilanne siis se, että meidän perheessä on vilkas leikki-ikäinen, joka "koheltaa" helposti ja käyttäytyy yleisesti ottaen muutenkin levottomasti päiväkodissa. Diagnoosia ei ole, erityisryhmässä. Piirteitä mm. aistiyliherkkyydestä, sensorisen integraation ongelmista jne., ei kuitenkaan ylivilkkautta.
On ollut pienryhmässä vasta pari kuukautta mutta alun jälkeen negatiivista palautetta on alkanut tulemaan lähes päivittäin. En nyt tarkoita jokaista "X töni vähän Y:tä" vaan enemmänkin juttuja, joiden luulisi selittyvän jo ikänsä puolesta. Esim. nyt on mielikuvitusleikit rakentumassa (milloin on eläin, milloin auto, milloin prinsessa) ja eräänä päivänä piti autoa etäisesti muistuttavaa hurinaa aamusta iltaan. Tästä tultiin juttelemaan minulle kulmat kurtussa; "mitenköhän se nyt tuollaista ääntä...onpa outoa...miksi hän ääntelee noin? koko päivän on tuota tehnyt!" :O Tämä ääntely ei siis ole jatkuvaa, tapahtuu ehkä kerran-pari kuukaudessa ja joka kerta uusi ääni (sen mukaan, mitä työkoneita tms. ääntä pitäviä on nähnyt vaikkapa kadulla). En siis missään nimessä huolestuisi itse.
Huomaan itsessäni ärsyyntymisen merkkejä, vaikka olenkin yleensä melko rento tyyppi. On kurjaa kun lapsi tuntuu olevan "suurennuslasin alla" jatkuvasti ja kun kyseessä ei ole mikään häirikkö/kiusaaja/ilkeä pikkuihminen!! Tästä on juteltu päiväkodin johtajankin kanssa ja hän on samaa mieltä; lapsen ongelmakäytös (levottomuus, toisten lyöminen/pureminen) näyttäytyy vain äärimmäisen stressaavissa tilanteissa eikä sitä ole ollut juurikaan sen jälkeen kun pääsi isosta ryhmästä tähän pieneen. Tänäänkin leikki porukassa tyytyväisen oloisena vaikka yhteisleikit tuottavat vielä ongelmia, ei kiusausta tms.
Tuntuu pahalta. Lapselle en ole mitään sanonut, mutta tämä on nyt alkanut satunnaisesti vastustaa päiväkotiin menemistä. Toki voi olla uhmaakin.
Olisiko kellään vastaavia kokemuksia/lohdutuksen sanoja?
Anteeksi sinnetänne hyppivä kirjoitustyyli, yritin kai sanoa että harmittaa kun mielestäni ns. normaalitkin jutut leimataan "erikoisiksi". Näyttäkää minulle leikki-ikäinen, joka ei joskus ääntele...
Tilanne siis se, että meidän perheessä on vilkas leikki-ikäinen, joka "koheltaa" helposti ja käyttäytyy yleisesti ottaen muutenkin levottomasti päiväkodissa. Diagnoosia ei ole, erityisryhmässä. Piirteitä mm. aistiyliherkkyydestä, sensorisen integraation ongelmista jne., ei kuitenkaan ylivilkkautta. On ollut pienryhmässä vasta pari kuukautta mutta alun jälkeen negatiivista palautetta on alkanut tulemaan lähes päivittäin. En nyt tarkoita jokaista "X töni vähän Y:tä" vaan enemmänkin juttuja, joiden luulisi selittyvän jo ikänsä puolesta. Esim. nyt on mielikuvitusleikit rakentumassa (milloin on eläin, milloin auto, milloin prinsessa) ja eräänä päivänä piti autoa etäisesti muistuttavaa hurinaa aamusta iltaan. Tästä tultiin juttelemaan minulle kulmat kurtussa; "mitenköhän se nyt tuollaista ääntä...onpa outoa...miksi hän ääntelee noin? koko päivän on tuota tehnyt!" :O Tämä ääntely ei siis ole jatkuvaa, tapahtuu ehkä kerran-pari kuukaudessa ja joka kerta uusi ääni (sen mukaan, mitä työkoneita tms. ääntä pitäviä on nähnyt vaikkapa kadulla). En siis missään nimessä huolestuisi itse.
Huomaan itsessäni ärsyyntymisen merkkejä, vaikka olenkin yleensä melko rento tyyppi.
On kurjaa kun lapsi tuntuu olevan "suurennuslasin alla" jatkuvasti ja kun kyseessä ei ole mikään häirikkö/kiusaaja/ilkeä pikkuihminen!! Tästä on juteltu päiväkodin johtajankin kanssa ja hän on samaa mieltä; lapsen ongelmakäytös (levottomuus, toisten lyöminen/pureminen) näyttäytyy vain äärimmäisen stressaavissa tilanteissa eikä sitä ole ollut juurikaan sen jälkeen kun pääsi isosta ryhmästä tähän pieneen. Tänäänkin leikki porukassa tyytyväisen oloisena vaikka yhteisleikit tuottavat vielä ongelmia, ei kiusausta tms.Tuntuu pahalta. Lapselle en ole mitään sanonut, mutta tämä on nyt alkanut satunnaisesti vastustaa päiväkotiin menemistä. Toki voi olla uhmaakin.
Olisiko kellään vastaavia kokemuksia/lohdutuksen sanoja?
Anteeksi sinnetänne hyppivä kirjoitustyyli, yritin kai sanoa että harmittaa kun mielestäni ns. normaalitkin jutut leimataan "erikoisiksi". Näyttäkää minulle leikki-ikäinen, joka ei joskus ääntele...