M
"Malla"
Vieras
Olen juuri valmistunut ammattikorkekoulusta. Harmittaa, koska mietin olenko opiskellut aivan turhaan, alan työtä ei vain löydy. Aivan työtön en ole, minulla on muun alan osa-aikainen työ, mutta sillä ei elä (liian vähän tunteja). Työnhaussa en ole edes kranttu, vaan kaikki työ kelpaa. Mielellään tietysti alan työ, mutta nyt ei ole varaa valita.
Suurin virheeni on kai se, että lähdin opiskelemaan vasta aikuisena ja cv:ni on typösen tyhjä, jumiuduin lasten kanssa kotiin useammaksi vuodeksi. Silloin ajatus tuntui hyvältä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli huono ratkaisu. Silloin vain tuijotti sitä, että päivähoitomaksujen jälkeen palkasta ei jäisi juuri mitään käteen tai saman verran kuin kotona ollessa. Kyllä kadun sitä, että en ajatellut nenääni pidemmälle.
Onko palstalla muita jotka kamppailevat työttömyyden kanssa? Miten esim. mies suhtautuu työttömyyteen? itse kun silloin tällöin kuulen, että minun pitäisi kuulemma löytää töitä ja kantaa korteni kekoon perheen elättämisessä. Toivottavasti saisin kelasta edes vähän työttömyyskorvausta, rahahuolet sitten hieman helpottaisivat.
Suurin virheeni on kai se, että lähdin opiskelemaan vasta aikuisena ja cv:ni on typösen tyhjä, jumiuduin lasten kanssa kotiin useammaksi vuodeksi. Silloin ajatus tuntui hyvältä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli huono ratkaisu. Silloin vain tuijotti sitä, että päivähoitomaksujen jälkeen palkasta ei jäisi juuri mitään käteen tai saman verran kuin kotona ollessa. Kyllä kadun sitä, että en ajatellut nenääni pidemmälle.
Onko palstalla muita jotka kamppailevat työttömyyden kanssa? Miten esim. mies suhtautuu työttömyyteen? itse kun silloin tällöin kuulen, että minun pitäisi kuulemma löytää töitä ja kantaa korteni kekoon perheen elättämisessä. Toivottavasti saisin kelasta edes vähän työttömyyskorvausta, rahahuolet sitten hieman helpottaisivat.
