Ärsyttää!! Miksi pitää yrittää keksiä vippaskonstia laihtumiseen??

["Blue"]

Päätin kaverini kanssa alkaa laihduttamaan parisen kuukautta sitten. Tehtiin kovat suunnitelmat, nyt loppuu ylenmääräinen herkuttelu ja sohvalla löhöäminen.

No miten kävi, parin päivän päästä kaveri soitti, että hän alkaa elää pussiruoalla ja unohtaa raatamisen (joku nutrilet tai vastaava) Ajattelin että jaa, eikö sitten tänään mennäkkään lenkille. "No ei mun tarvitse nyt liikkua kun noilla pusseilla laihtuu" Lenkkeilin sitten yksin.

Kaveri jaksoi pusseineen n. viikon, sanoi laihtuneensa 5 kg, joka ihme kyllä ei näkynyt missään. Jonkin ajan päästä hän valitti että itku kun kilot tulivat takaisin, "huomenna lähden sun kanssa lenkille"

Muutamana päivänä lenkkeiltiin sitten yhdessä, kunnes kaveri seuraavaksi keksi sairaaladieetin. Teki jotain asiaankuuluvaa keittoa jota aikoi ainoastaan vetää "seuraavat pari viikkoa" Eipä hän sitäkään kauaa jaksanut, sanoi että vaikka sitä keittoa kuinka söisi niin nälkä on koko ajan.

Taas hän uhkui tarmoa normaalista laihduttamisesta. Kunnes löysi netistä jotkut ihmekapselit, joilla piti kuulemma lähteä aivan älytön määrä kiloja jo viikossa tekemättä mitään. Oli luotettavia tutkimustuloksia ja kaikkea. Niitä hän söi pari viikkoa, kunnes totesi painonsa nousseen. Ihmekö tuo kun söi tavalliseen tapaansa.


Minulta on nyt lähtenyt tässä parissa kuukaudessa ihan kivasti kiloja, vatsa vain ei tahdo lähteä millään. No kai sekin joskus. Olen lenkkeillyt ja syönyt tavallista ruokaa pieniä annoksia.
Ja mikä oli kaverin toteamus tähän? "No sulla on niin hyvä aineenvaihdunta, multa vaan ei lähde mitään"
Silloin en jaksanut enää edes hyvän maun vuoksi pitää suutani kiinni, totesin että eihän hän ole edes tehnyt mitään, aloittanut jotain hullutuksia toisensa perään ja jättänyt kesken.


Joo, ehkä turhaa valitusta, mutta ärsyttää kun itse on rehkinyt ja tosissaan yrittänyt muuttaa elämäntapojaan, kun toinen on yrittänyt keksiä ihmekonstia ettei tarvitisi tehdä mitään, ja sitten alkaa vähätellä minun saavutuksiani jollain aineenvaihdunnalla, aivan kuin minäkään en olisi tehnyt asioiden eteen mitään.

 

[Klomas]

Se sun kaveris ei ole vielä tarpeeksi iskenyt päätään seinään. Kyllä se siitä vielä oppii. Joskus.

 

["vieras"]

Pettymystä itseensä on hankala kestää.

Normaalissa laihduttamisessa täytyy olla sujut sen kanssa, että kaikki ei ole ollut hyvin, kun on ylensyöty ja nyt täytyy hyväksyä se, että haluaisi olla toisenlainen, mutta pitkän esivalmistelun vuoksi täytyy sietää myös pitkä poistaminen. Ihmedieetit ja sadan kilon painonpudotus viikossa veisi sen oman minuuden miettimisen mukavan nopeasti pois.

Ihmedieeteillä sun muilla voi olla myös jollakin kierolla tavalla trendien mukana ja keskittyä siihen. "Joo mä söin sitä kaalisoppaa tasan kaks päivää ja melkein söin sen jälkeen naapurin kissan, siis en enää ikinä sitä huuhaata kyl koita, mut onneks sejase-Pirjo sanoi, et sen kaverin tädin miehen naapuri oli laihduttanut sellasilla äyriäispillereillä ja mäkin hain niitä. Ne on varmaan ihan tehokkaita, ku niitä ei saa ku luontaistuotekaupasta. Oon jo yhden päivän niitä syönyt ja tosi paljon on parempia ku se naurettava soppapelleily...."

Laihduttamisen motivaattorina on varmaan useimmiten oma tyytymättömyys itseen ja onhan sitä itsensä kanssa painiskelua hankalaa kestää, mikäli ei osaa keskittyä niihin poistuneisiin pieniin puolikiloisiin vaan miettii sitä parinkymmenen kilon kokonaismassaa, jonka itsestään haluaisi viipaloida silmänräpäyksessä.

Vähän nyt tuli kärjistettynä, mutta tuttua juttua varmasti tuollaisenakin...

 

["Kenguru"]

Ei kannata antaa muiden mielipiteiden ja tekemisten vaikuttaa niin kauheasti itseensä. Senkus teet miten parhaaksi näet, ja anna kaveris tehdä mitä tekee. Ettekai te sentään siamilaisia kaksosia ole

 

["vieras"]

Lisäisin vielä, että sä saat olla hemmetin ylpeä itsestäsi. Hyvä!

Se aineenvaihduntasoopa on kaveriltasi vaan yritys sietää oma epäonnistuminen.

 

["vieras"]

Minä en ymmärrä, miten ihmeessä joku luulee vippaskonsteilla laihtuvansa. Jos vähänkään on pitänyt silmiään ja korviaan avoimina, niin on takuulla monta kertaa kuullut, että ne ihmedieetit eivät toimi... miksi pettää itseään?

 

[häään]

Ei noi pussikeittojutut ole mitään vippaskonsteja tai huuhaata. Niillä voi oikeesti saada tosi hyvän startin painonpudotukseen ja sitä myötä motivaation korkealle. Mun ystäväni laihdutti noilla pussikeitoilla kymmenisen vuotta sitten reilut 30kg. Aikaa taisi mennä noin 3kk. Ystävä toki myös liikkui samalla. Kilot eivät ole tulleet takaisin, itse asiassa kaverilta on lähtenyt vielä 5kg lisää (nyt hänen bmi:nsä 19).

Laihdutti sitten millä konstilla tahansa, niin kilot tulevat varmasti takaisin, jos palaa takaisin huonoihin ruokatottumuksiinsa. Pussikeittoilu ei ole siinä poikkeus. Mutta kaikille ne kilot eivät tule takaisin, jos kyseisen kuurin jälkeen rukkaa elämäntapansa uusiksi.

 

["vieras"]

Laihduttaminen on vaikeaa. Itsekuri voi olla todella vaikea löytää ja pitää. Kaverisi haluaa vain päästä helpolla koska eihän se laihduttaminen mitään mukavaa puuhaa ole. Tai voi siitäkin varmasti saada "kiva" mutta kun itselläkin siihen on se ongelma, että kohtuus unohtuu ja järki. Etten söisi juuri mitään ja liikun kuin aropupu, eikä semmosta jaksa kun muutaman viikon. Mutta totuus on ettei laihduttamiseen ole vippaskonsteja. Tai ainut on ehkä se mahalaukun pienennys leikkaus, mutta vaatii sekin itseltään ponnistelua.