Eiköhän ne tavat äitienpäivän viettoon muodostu omanlaisikseen kussakin perheessä, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Meillä ekana äitienpäivänä mies ei oikein älynnyt muistaa mitenkään, ei hänen lapsuudenperheessään ollut tapana, ei hoksannut. Kuitenkin oli sitten käynyt mulle kukkia ostamassa, kun kerroin että olisin edes jotain pientä odottanut, ja olin harmistunut. Varmaankin tänä vuonna on hankkinut jotain pientä, saa nähdä. Meille lapsen saaminen on ollut tosi kivikkoinen tie, ei todellakaan ole itsestäänselvyys että viimein ollaan vanhempia. Mulle isän- ja äitienpäivät on sikäli tärkeitä päiviä, ja miestä haluan isänpäivänä pienesti muistaa. Ei miehet aina ajattele tuollasia asioita, se on ihan ok, että sanoo suoraa sille miehelle, että minusta olisi kiva, jos jollain tapaa muistettaisiin toisiamme. Ihan turha murjottaa nimittäin, jos ei saa suutaan auki, ei äijät useimmiten ajatuksia lue, eikä tajua mitään hienovaraista viestintää. Ei kai sen tartte mitään ihmeellistä olla, kunhan edes muistaa kertoa toiselle, että arvostaa häntä puolisona ja lapsen isänä, ja että on kiitollinen siitä panoksesta, minkä hän antaa perheensä eteen. Tuollaset sanat herkästi arjessa unohtuu sanomatta.