Ärsyttää! Ärsyttäisikö sinua?

[isovanhempiasiaa]

Appivanhemmat suosivat selvästi ja peittelemättä mieheni siskon lapsia. Miehen siskon lapset ovat isovanhemmilla joka ikinen lauantai-ilta -> sunnuntaiaamu, jotta miehen sisko ja tämän mies saavat parisuhdeaikaa, pääsevät viihteelle yms. Ovat siis keskenään appivanhempien kanssa ihan sopineet tämän säännöllisesti olevaksi hoidoksi. Lisäksi miehen siskon on kovin vaikea lähteä esim. kauppaan ilman lapsia, hän vie lapset mummolaan ja menee sitten kauppaan. Miehen sisko käy salilla, jumpassa, tanssissa ja lapset aina appivanhemmilla sillä välin. Tuon la - su hoidon lisäksi miehen sisko ja miehensä viettävät muutenkin parisuhdeaikaa ilman lapsia keskellä viikkoakin ja silloin lapset toki isovanhemmilla. Aina kun menemme (siis me käymme siellä koko perheellä) käymään, niin periaatteessa joka kerta miehen siskon lapset ovat siellä hoidossa!!!
Lisäksi siskon lapsille ostetaan nimpparilahjoja, heidän kerhon ja muskarin kevätjuhlia käydään katsomassa, mutta meidän lasten ei.
Jos vietämme juhlapyhiä anoppilassa, niin aikataulut sovitaan aina miehen siskon perheen rytmien mukaan.

No, me kun pyydämme apua lastenhoitoon niin appivanhemmat katsovat kalenterista että njaa eipä taida tuolloin oikein sopia eikä tuolloin eikä tuolloin. Nooo, parin viikon päästä voisi onnistua tunniksi tai pariksi jos nyt niin tarvitsette lastenhoitoa. Miehen siskon lapset taas ottaa lennosta koska vaan.

Ottaa päähän ja myös miestäni, mutta minkäs teet. Anopin kanssa kun varovasti otettiin puheeksi, niin sanoi vaan ettei heitä lainkaan haittaa hoitaa miehen siskon lapsia ja kun siinä perheessä on niin kovin rankkaakin (ei oikeasti sen rankempaa kuin meilläkään), niin haluavat mielellään auttaa. Tarkempiin kysymyksiin / meidän lasten hoitoon mennessä heidän vastaus on "Se nyt vaan on näin."

Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Se nyt vaan on niin, mutta ajoittain ottaa päähän. Jopa miehen sisko on myöntänyt, ettei kovin reilusti mene hoito, mutta ottavat kyllä jatkossakin irti minkä saavat, kun kerran saavat.

En kyllä itse edes kehtaisi hoidatuttaa lapsiani noin reilusti isovanhemmilla, mutta hieman nykyistä enemmän mielelläni (meidän lapset ovat anoppilassa hoidossa ehkä pari kertaa vuodessa), mutta ei...

 

[FreezeCat]

...meillä oli tässä muutama vuosi takoperin hiukan samanmoista tilannetta, miehen veljen perhe meni heilahtamalla kaikissa mahdollisissa paikoissa ohi. Aikamme asioita pureskelimme, kunnes tuli se päivä, jolloin yksi lapsistamme tarkkasilmäisenä avautui meille, että miksi hän ei koskaan pääse ja serkut ovat aina.

Melkoisen pysäyttävä huomio. Mikä aikaan sai sen liikkeen, että yksissä tuumin, ja varsinkin mies, avauduimme ja puhuimme, miltä lapsesta tuntuu.

Osui ja uppos. Nyt ei ole mitään valittamista, ei todellakaan.

Eli - appivanhemmat eivät nauti koskemattomuudesta, ts. puhukaa asia selväksi ennen kuin se tulee ja jää isosti kaihertamaan välejänne. Voihan olla että eivät jollain tapaa näe teidän tarvettanne akuuttina tai jotain - en tiedä - mutta viisautta on ottaa asia puheeksi. Ja varsinkin miehesi nyt kannattaa herätä siihen asiaan ja puhua omille vanhemmilleen. Mikäli appivanhemmat edelleen toteavat "se nyt on vain näin"- laimeuksia, niin - no, ei mene kauaakaan kun ihmettelevät mikseivät teidän lapsenne halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Lapset ovat fiksuja ja aistivat sekä hoksaavat tilanteet ja kuviot nopeasti.

Silloin voi olla hyvin myöhäistä enää leikkiä läsnäolevaa isovanhempaa.

 

[....]

Asiahan voi myös olla niin, että sielä siskon perheessä on asioita joita ei kerrota teille - yksityisasioita.
Toinen mikä on, minkä tiedän omista vanhemmistani, niin vaikka meilläkään ei pahemmin vanhemmat auta meitä lapsia, niin minua sentään pakon edessä velvollisuuden tunnosta auttavat, koska minäkin autan heitä, veljeni sen sijaan ei ole koskaa mitää muuta tehnyt kuin syönyt jääkaapin tyhjäksi, ja lainannut peräkärryä tarpeidensa mukaan.... noin kärjistetysti