Ärsyttää anoppi..

[ärsyttää vaan]

Jotenkin tunkeileva. Koko ajan on apuaan tarjoamassa, lastenhoitoapua ja varmaan muutakin, jos ehdottaisi. Vähintään kerran viikossa soittaa tai laittaa viestiä että "miten voin auttaa, tarviitko apua jne." Eilen soitti Marimekon liikkeestä saako ostaa lapsille sitä ja tätä.. Ei kehtaa kieltäytyäkään, kun toinen oikein tahtoo, mut tuntuu pahalta et pistää vähät rahansa meidän lapsiin. Viime viikolla laitto 50e tililleni, muuten vaan..! En ymmärrä.

Pitääkö se mua niin tyhmänä etten selviydy täällä lasten kanssa vai mistä on kyse En oo yhtään tottunu tollaseen avun tarjontaan ja aina kieltäytyessä tulee huono omatunto, kun en vaan näe mitään auttamista täällä. Jos itse olen kotona, ei menoja tmv.

Jostain syystä tuo anopin käytös tuntuu loukkaavalta ja kuin "astuis" meidän elämään liiakseen.

 

[...]

Se vaan rakastaa lapsen lapsiaan niin kovasti ja haluaa huolehtia teistä, että teillä olisi kaikki hyvin.

 

[vieras]

Mäkin tahdon valittaa siitä että joku tahtoo hoitaa lapsia että itse saa omaa aikaa, ja antaa vielä rahaakin lisäksi!

 

[Piika-äiti]

Ja toiset valittaa kun kukaan ei auta eikä ole ketään, joka avustaisi missään hankinnoissa tai ikinä ottaisi hoitoon...

Voisitko ajatella, että anoppisia yrittää noilla lahjoilla ja avulla ystävystyä kanssasi ja tutustua sinuun paremmin? Ehkä häntä ei koskaan autettu ja hän oli nuorena äitinä liian yksinäinen ja ehkä toimeentulonkin kanssa oli niin ja näin, ja hän ajatteli, että hänen tyttärensä ja miniänsä ei tarvitse koskaan kokea samanlaista avuttomuutta, yksinäisyyttä ja köyhyyttä, jos se hänestä vaan riippuu, ja nyt hän koettaa tukea sinun äitiyttäsi ja auttaa sinua?

 

[ap]

Ja toiset valittaa kun kukaan ei auta eikä ole ketään, joka avustaisi missään hankinnoissa tai ikinä ottaisi hoitoon...

Voisitko ajatella, että anoppisia yrittää noilla lahjoilla ja avulla ystävystyä kanssasi ja tutustua sinuun paremmin? Ehkä häntä ei koskaan autettu ja hän oli nuorena äitinä liian yksinäinen ja ehkä toimeentulonkin kanssa oli niin ja näin, ja hän ajatteli, että hänen tyttärensä ja miniänsä ei tarvitse koskaan kokea samanlaista avuttomuutta, yksinäisyyttä ja köyhyyttä, jos se hänestä vaan riippuu, ja nyt hän koettaa tukea sinun äitiyttäsi ja auttaa sinua?

Joo, no tiedän ainakin että omien lastensa aikuistuessa on juurikin ajatellut noin että heille pitää kaikki antaa ja auttaa rahallisesti joka tilanteessa. Luojan kiitos on hieman päästänyt irti pojastaan, nyt kun pojalla tämä omakin perhe.. Mutta ei ole kuin pari viikkoa taka perin kun oli täällä lapsia vahtimassa ja oli löytänyt mieheni auton vakuutuslaskun ja oli maksanut sen pois! Mitään kysymättä meiltä Ilmoitti vaan kun tulin takaisin että tuossa tuo lasku, maksoin sen pois..

En osannut sano mitään, en edes kiitos, miten tollaseen suhtautua!

Ja pahalta tuntuu, koska anoppi itse on vasta irtisanottu ja hän aloitti opiskelemaan! Ei saa kuin muutamia satasia kuussa itse rahaa. Velkaakin vielä autosta ja talosta.

Ymmärrän että joku ajattelee tästä että turhaan kitisen, kun toisilla tilanne voi olla ihan päinvastoin. Eihän tämä sellaisen rinnalla olekaan mikään suuri murhe.

Mutta en voi sille mitään että anopin käytös ärsyttää ja hämmentää..

 

[marisca]

Mä olisin tuollaisesta auttavaisesta anopista vilpittömästi mielissäni. Sehän osoittaa oikeasti olevansa kiinnostunut lapsista kuin myös sinusta.

 

[myös valittaja]

Jotenkin tunkeileva. Koko ajan on apuaan tarjoamassa, lastenhoitoapua ja varmaan muutakin, jos ehdottaisi. Vähintään kerran viikossa soittaa tai laittaa viestiä että "miten voin auttaa, tarviitko apua jne." Eilen soitti Marimekon liikkeestä saako ostaa lapsille sitä ja tätä.. Ei kehtaa kieltäytyäkään, kun toinen oikein tahtoo, mut tuntuu pahalta et pistää vähät rahansa meidän lapsiin. Viime viikolla laitto 50e tililleni, muuten vaan..! En ymmärrä.

Pitääkö se mua niin tyhmänä etten selviydy täällä lasten kanssa vai mistä on kyse En oo yhtään tottunu tollaseen avun tarjontaan ja aina kieltäytyessä tulee huono omatunto, kun en vaan näe mitään auttamista täällä. Jos itse olen kotona, ei menoja tmv.

Jostain syystä tuo anopin käytös tuntuu loukkaavalta ja kuin "astuis" meidän elämään liiakseen.

Meillä sama.. Ja noin kirjoitettuna toi kieltämättä huvitti muakin. Olen valittanut samasta asiasta, mutta onhan se aika kornia..
Siis se, että saa kalliita tuliaisia, apua tarvittaessa ja rahaakin.. Ja sekin on paha asia. Mitenhän sitä sit joskus itse osaa olla anoppi, joka ei tungettele liikaa ja olisi miniän mieleen. Sitten kun ei pidä yhteyttä..ni ei sekään hyvä. Oisko anopin rooli maailman vaikein

 

[Vernalis]

Oi mikä unelma anoppi sulla on! Mun anoppi on tosi kipeä ja valittaa mulle vain vaivojaan...

 

[ap]

Eli kaikki onkin vaan mun päästä kiinni ja pitäis antaa anopille mahdollisuus osallistua meidän perheeseen enemmän - no kieltämättä kirjoitettuna tuo asia tuntuu tosi typerältä!

Pitäisi olla kiitollinen..

 

[Kiira]

Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos se ärsyttää. Varsinkin jos ei ole tottunut tuollaiseen avun tarjoamiseen
Voithan sanoa anopille, että on sinun mielestä kummallista ja jotenkin noloa, kun et ole moiseen tottunut. Tuskin anoppi siitä loukkaantuu!

 

[ehdotan]

että ystävällisesti otat puheeksi, että ette tarvitse raha-apua. Että sinua huolestuttaa ennemminkin jos hän vähistään antaa kun teillä ei akuuttia tarvetta.

Muuhun apuun sanoisin, että pyydät kyllä apua jos sitä tarvitset. Muutoin toivottaisin mummon tervetulleeksi leikkimään lapsen lapsensa kanssa sovittuina aikoina. Ja annat heille sitten tilaa touhuta keskenään teillä.

Kun minun lapset olivat pieniä, niin sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat pitivät tiivistä yhteyttä. Plus yksi kummi. Kaikki kävivät vähintään kerran viikossa leikittämässä lapsia aivan alusta asti. Annoin aina heidän touhuta keskenään mitä halusivat. Itse siivosin, laitoin ruokaa, kävin asioilla, milloin mitäkin. Välillä otin vaikka tirsat.

Lapsilla ja sukulaisilla on tosi tiiviit ja lämpivät välit. Lähempänä kolmea ikävuotta ovat aloittaneet omasta aloitteestaan satunnaiset yökyläilyt sukulaisissa. Ilman ongelmia.

Koskaan en ole minä kokenut, että he tuppautuvat meidän elämään. Mutta toki siinä on taikana myös se, että he kaikki ovat normaaleja, sivistyneitä ihmisiä. Eivät utele, tungettele tai muutoinkaan hössötä. Vaan kaikki välit ovat luontevia.

Nyt kun lapset ovat koululaisia, jatkuu tiivis yhteydenpito edelleen. Isovanhempien jo ikääntyessä, olemme vuorostamme me enemmän heidän apunaan.

 

[marisca]

Eli kaikki onkin vaan mun päästä kiinni ja pitäis antaa anopille mahdollisuus osallistua meidän perheeseen enemmän - no kieltämättä kirjoitettuna tuo asia tuntuu tosi typerältä!

Pitäisi olla kiitollinen..

Kyllä mä toisaalta ymmärrän silti sua. Koska tosiaan tuon asian voi käsittää kahdella tavalla, joko niin, että anopin mielestä ette pärjää muuten tai sitten niin, että hän on oikeasti ystävällinen ja haluaa vilpittömästi auttaa.

 

[ap]

että ystävällisesti otat puheeksi, että ette tarvitse raha-apua. Että sinua huolestuttaa ennemminkin jos hän vähistään antaa kun teillä ei akuuttia tarvetta.

Muuhun apuun sanoisin, että pyydät kyllä apua jos sitä tarvitset. Muutoin toivottaisin mummon tervetulleeksi leikkimään lapsen lapsensa kanssa sovittuina aikoina. Ja annat heille sitten tilaa touhuta keskenään teillä.

Kun minun lapset olivat pieniä, niin sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat pitivät tiivistä yhteyttä. Plus yksi kummi. Kaikki kävivät vähintään kerran viikossa leikittämässä lapsia aivan alusta asti. Annoin aina heidän touhuta keskenään mitä halusivat. Itse siivosin, laitoin ruokaa, kävin asioilla, milloin mitäkin. Välillä otin vaikka tirsat.

Lapsilla ja sukulaisilla on tosi tiiviit ja lämpivät välit. Lähempänä kolmea ikävuotta ovat aloittaneet omasta aloitteestaan satunnaiset yökyläilyt sukulaisissa. Ilman ongelmia.

Koskaan en ole minä kokenut, että he tuppautuvat meidän elämään. Mutta toki siinä on taikana myös se, että he kaikki ovat normaaleja, sivistyneitä ihmisiä. Eivät utele, tungettele tai muutoinkaan hössötä. Vaan kaikki välit ovat luontevia.

Nyt kun lapset ovat koululaisia, jatkuu tiivis yhteydenpito edelleen. Isovanhempien jo ikääntyessä, olemme vuorostamme me enemmän heidän apunaan.

Juurikin noin olen toiminut, kuten alussa kehoitit tekemään. Olen sanonut rahoista, etten halua ottaa vastaan, joskus olen tosi jyrkästi joutunut kieltäytymään. Sen sijaan jos lapsille jossain talvihaalarissa haluaa avustaa tmv. lasten hyväksi - niin se on ok, tietyn rajoin.

Avun tarjoamisesta olen vain kieltäytynyt, ja vaihtoehtona olen ehdottanut että tulee käymään kylässä. Joskus tulee, joskus ei. Harvemmin tulee. En ole varsinaisesti aihetta nostanut pöydälle, koska anoppi on TODELLA herkkä ottamaan nokkiinsa. Kerran olen totaalisesti suututtanut kun puutuin vastaavanlaisiin asioihin

Ja pelkään että jos jostain vielä aukaisen suuni, niin anoppi etääntyy vielä enemmän. Ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Joskus oltiin tosi läheisiäkin, ennen lapsia..

Omien vanhempieni ja oman puolen sukuni kanssa on toiminut noin miten teilläkin. Välit ovat läheisiä kaikilla, käydään puolin ja toisin kylässä tosi usein. Heidän kanssaan kaikki on sujunut paljon luonnollisemmin. Omat vanhempani eivät tarjoile rahaa tai siivousapua - siksi onkin ollut helpompi itse lähestyä heitä noissa asioissa kun tarvetta esim. lastenhoidolle on tullut.

 

[ehdottalta loppuu konstit]

että ystävällisesti otat puheeksi, että ette tarvitse raha-apua. Että sinua huolestuttaa ennemminkin jos hän vähistään antaa kun teillä ei akuuttia tarvetta.

Muuhun apuun sanoisin, että pyydät kyllä apua jos sitä tarvitset. Muutoin toivottaisin mummon tervetulleeksi leikkimään lapsen lapsensa kanssa sovittuina aikoina. Ja annat heille sitten tilaa touhuta keskenään teillä.

Kun minun lapset olivat pieniä, niin sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat pitivät tiivistä yhteyttä. Plus yksi kummi. Kaikki kävivät vähintään kerran viikossa leikittämässä lapsia aivan alusta asti. Annoin aina heidän touhuta keskenään mitä halusivat. Itse siivosin, laitoin ruokaa, kävin asioilla, milloin mitäkin. Välillä otin vaikka tirsat.

Lapsilla ja sukulaisilla on tosi tiiviit ja lämpivät välit. Lähempänä kolmea ikävuotta ovat aloittaneet omasta aloitteestaan satunnaiset yökyläilyt sukulaisissa. Ilman ongelmia.

Koskaan en ole minä kokenut, että he tuppautuvat meidän elämään. Mutta toki siinä on taikana myös se, että he kaikki ovat normaaleja, sivistyneitä ihmisiä. Eivät utele, tungettele tai muutoinkaan hössötä. Vaan kaikki välit ovat luontevia.

Nyt kun lapset ovat koululaisia, jatkuu tiivis yhteydenpito edelleen. Isovanhempien jo ikääntyessä, olemme vuorostamme me enemmän heidän apunaan.

Juurikin noin olen toiminut, kuten alussa kehoitit tekemään. Olen sanonut rahoista, etten halua ottaa vastaan, joskus olen tosi jyrkästi joutunut kieltäytymään. Sen sijaan jos lapsille jossain talvihaalarissa haluaa avustaa tmv. lasten hyväksi - niin se on ok, tietyn rajoin.

Avun tarjoamisesta olen vain kieltäytynyt, ja vaihtoehtona olen ehdottanut että tulee käymään kylässä. Joskus tulee, joskus ei. Harvemmin tulee. En ole varsinaisesti aihetta nostanut pöydälle, koska anoppi on TODELLA herkkä ottamaan nokkiinsa. Kerran olen totaalisesti suututtanut kun puutuin vastaavanlaisiin asioihin

Ja pelkään että jos jostain vielä aukaisen suuni, niin anoppi etääntyy vielä enemmän. Ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Joskus oltiin tosi läheisiäkin, ennen lapsia..

Omien vanhempieni ja oman puolen sukuni kanssa on toiminut noin miten teilläkin. Välit ovat läheisiä kaikilla, käydään puolin ja toisin kylässä tosi usein. Heidän kanssaan kaikki on sujunut paljon luonnollisemmin. Omat vanhempani eivät tarjoile rahaa tai siivousapua - siksi onkin ollut helpompi itse lähestyä heitä noissa asioissa kun tarvetta esim. lastenhoidolle on tullut.

Harmillista miten helposti elämä tulee hankalaksi sukulaisten kanssa. Meidän toimivien välien salaisuus on juuri se, että kaikki osaavat olla "fiksusti" toistensa kanssa. Kukaan ei hössötä tai kiihkoile mihinkään suuntaan. Ja tästä olenkin ollut aina tosi kiitollinen; varsinkin luettuani tältä palstalta näitä vähemmän onnistuneita välejä.

Tsemppiä. Todennäköisesti joudut jatkossakin kaikennäköistä nielemään. Mutta tuskin vältyt kokonaan riidoiltakaan. Kunhan muistat, että sinulla on oikeus asettaa omat rajasi elämällesi ja jos siitä joku loukkaantuu, niin se ei ole sinun vikasi!

 

[Minä]

Hakisin vaikka kuun taivaalta, jos saisin kuvaamanlaisesi anopin =)
...meillä vaihtoehtona on, että lapsenlapset eivät kiinnosta pätkääkään anoppia ja mitään hän ei ole valmis tekemään/antamaan lapsien hyväksi!
Eikä kyllä olla pyydettykkään, mutta pyytämättäkään ei tule edes synttärikorttia lapsille!