Mä olen mielestäni tosi pitkäpinnanen ja rauhallinen.......nyt vaan tuntuu että tarviis jonkinlaista taukoa kaikesta.....
2,5v kiukkuaa, 10v kiukkuaa (murrosikä vissiin painaa päälle) ja mies kiukkuaa.........kotona on hommaa ihan hirveesti, mies on viikot reissuhommissa joten kaikki työt jää mulle. Luojan kiitos ei ihan vielä oo talvi eikä lumitöitä...riittävästi töitä siivouksessa, pyykinpesussa, ruuan laitossa, puiden kantamisessa, talon lämmittämisessä, kaikkien juoksevien asioiden hoitamisessa....ja töissäkin pitää käydä, luojan kiitos vain osa-aikaisesti nyt vielä vähän aikaa. Tosin töissä mulla hermo lepää, jätän kaikki päällepainavat kotihommat ajatuksistani ja keskityn töihin....Rempat on kesken, laskuja lentelee postilootaan yhtenään, sitä, tätä, tuota, vali vali vali vali. Tekis mieli vaan pakata reppu ja häipyä muutamaks päiväks. Hengittää, nauttia, olla vaan....
....ja sitten mä jo samantien ajattelen etten vois tehdä noin lapsilleni ja miehelleni. Että mun pitää olla täällä, hymyillä, palvella, auttaa. Ja mä haluankin olla, noi kolme on mulle mun koko maailmani, mutta hirvittää että jos tää jatkuu näin, väsynkö liikaa, masennunko, onko musta sitten enää iloa kenellekään?
Ääh...nää on näitä aamupäivän ajatuksia....eilisen päivän niskaan tulleet paskat karistelen pois tällä purkautumisella...ehkä tää taas tästä.
:hug: Mukavaa päivää kaikille :hug:
2,5v kiukkuaa, 10v kiukkuaa (murrosikä vissiin painaa päälle) ja mies kiukkuaa.........kotona on hommaa ihan hirveesti, mies on viikot reissuhommissa joten kaikki työt jää mulle. Luojan kiitos ei ihan vielä oo talvi eikä lumitöitä...riittävästi töitä siivouksessa, pyykinpesussa, ruuan laitossa, puiden kantamisessa, talon lämmittämisessä, kaikkien juoksevien asioiden hoitamisessa....ja töissäkin pitää käydä, luojan kiitos vain osa-aikaisesti nyt vielä vähän aikaa. Tosin töissä mulla hermo lepää, jätän kaikki päällepainavat kotihommat ajatuksistani ja keskityn töihin....Rempat on kesken, laskuja lentelee postilootaan yhtenään, sitä, tätä, tuota, vali vali vali vali. Tekis mieli vaan pakata reppu ja häipyä muutamaks päiväks. Hengittää, nauttia, olla vaan....
....ja sitten mä jo samantien ajattelen etten vois tehdä noin lapsilleni ja miehelleni. Että mun pitää olla täällä, hymyillä, palvella, auttaa. Ja mä haluankin olla, noi kolme on mulle mun koko maailmani, mutta hirvittää että jos tää jatkuu näin, väsynkö liikaa, masennunko, onko musta sitten enää iloa kenellekään?
Ääh...nää on näitä aamupäivän ajatuksia....eilisen päivän niskaan tulleet paskat karistelen pois tällä purkautumisella...ehkä tää taas tästä.
:hug: Mukavaa päivää kaikille :hug:
