T
tammikuu
Vieras
Jotenkin sellainen olo ja tunne, että taidan vaatia liikaa elämältä ja se jotenkin masentaa mua. Koen jatkuvaa riittämättömyyttä ja keskeneräisyyden tunnetta. Mulla on hyvä aviomies (10v. avioliittoa takana), avoin suhde, mies on hyvässä työssä, on hellä ja huomaavainen, seksiä löytyy. Meillä on neljä alle 9v. tervettä, reipasta lasta. Lasten kanssa joudun päivittäin erilaisiin tilanteisiin, jossa oma riittämättömyys korostuu. En osaa toimia oikein heidän kanssaan, suutun liian helposti, huudan liian helposti. Varsinkin esikoisen 8v. (tyttö) kanssa joudun konfliktiin aivan liian usein. Luonteemme törmäävät yhteen, en osaa käyttäytyä niin kuin aikuisen tulisi. Näen ehkä omia piirteitäni tytössä, en tiedä...Esim. huoneen siisteydestä meillä on tosin aivan erilaiset käsitykset. Tyttäreni on hyvin "boheemi" ja suuripiirteinen huoneensa kanssa. Minä taas haluaisin järjestystä. Kodin tavarat ja kaaoskohteet saavat minut ahdistumaan. Saan raivareita leluista, jotka ovat pitkin lattiaa ja joihin meinaa kompastua. Älkää sanoko, että osta säilytyslaatikoita tms. Olen ostanut ja yrittänyt, että kaikilla olisi oma paikkansa, olen vienyt leluja kirpputorille, eikä meillä mitään valtavaa lelupaljoutta ole, mutta silti tuntuu että lasten tavarat kansoittavat koko kodin. Haluaisin asua myös "aikuisen" siistissä kodissa, en jotenkin voi hyväksyä tätä elämänvaihetta, että elämme lapsiperheen kodissa, eikä täällä voi näyttää sisustuslehden kodeilta...Taidan kuitenkin olla aikamoinen esteetikko ja tykkään sisustaa...Omat yritykset menevät kuitenkin aina karille, kun tavaraa pursuaa joka paikassa...Olen tällä hetkellä työnhakijana, olen tosin mielellään kotona, kun kuopus on vielä niin pieni, mutta ehkä se kuitenkin alitajuisesti rassaa, ettei ole työpaikkaa mihin mennä. Mulla on hyvä koulutus ja tietynlaista kunnianhimoakin, ehkä sekin vaikuttaa minuun, etten pysty toteuttamaan itseäni ammatillisesti tällä hetkellä? Ikää on nyt 36v...Lapset on tehty (ellei sitten reilut nelikymppisenä innostu iltatähdestä, tuskin!!). Vielä taustaa, asumme uudehkossa omakotitalossa maaseudun rauhassa kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä kaikista peruspalveluista. Lainaa on toki paljon, eikä tulot päätä huimaa, mutta taloudellisesti pärjäämme kiitos järkevän rahankäytön (ei luottokorttiostoksia, ei turhaa kuluttamista muutenkaan). Minulla on kuitenkin vielä unelmia, joita haluaisin toteuttaa...Toisaalta miksi en ole tyytyväinen tähän, vaan haluan vain lisää...Kaipa se on normaalia ihmisen käyttäytymistä. Haluaisin esimerkiksi kouluttautua vielä lisää, asua perheen kanssa ehkä vuoden ulkomailla jne...Vaadinko liikaa elämältä...Miksen jaksa nyt laittaa tietyt unelmat syrjään ja palata niihin vaikka vasta viiden tai kymmenen vuoden päästä....