Arki sitten kun äidillä alkaa työ..

Mitä mieltä olette tällaisesta kun ollaan miehen kanssa keskusteltu jo siitä kun palailen hoitovapaan jälkeen töihin ja nyt onkin tullut ilmi, että mieheni haluaisi tehdä iltavuoroa mieluummin kuin aamuvuoroa. Hänellä on siis mahdollisuus työnantajan kanssa keskustella työvuoroistaan, nyt on vain kyse siitä että hän on enemmän iltaihminen ja tykkäis herätä myöhemmin. Mulla on säännöllinen toimistotyö. Mä murehdin jo kamalasti että kuinka se arki oikein pyörii kun vähän rivien välistä olen ymmärtänyt, että hän ottais sitten ne aamupäivät itselleen, en ole ollenkaan varma että suostuis hoitaa lasta aamupäivän ja sitten viemään sen hoitoon. Munhan täytyis sitten tietty hakea lapsi hoidosta, kun mies on silloin sit töissä. Mut ei kai toi mies voi itselleen tollaista vapautta ottaa, että viikot elelis ihan omaa rytmiä, ja että mun pitäisi viedä ja hakea lapsi hoidosta, kun lapsella olis sitten mahdollisuus olla isänsäkin kanssa aamupäivät. Eiks tää ole vähän törkeää mua kohtaan? Kaiket työillat olisin sitten yksin lapsen kanssa, nukuttaisin sen jne. Herra ties missä välissä kauppareissut hoitaisin, ehkä sitten viikonloppuna käytäis isompi satsi ostamassa ja viikolla sitten mun pitäisi hoitaa täydennykset jääkaappiin yksin. Kun tää on muutenkin sellainen mies että ei se sitten aamupäivisin täällä mitään hommia tekis, aina saa olla potkimassa persuuksiin että jotain edes tekee. Nyt kotona ollessa mä olen hoitanut ihan kaikki "perinteiset naisten" kotityöt yksin. Todella pelottaa, miten käy kun menen töihin. Tuntuu ettei mies yhtään mieti mun jaksamista. Ja eihän me nähtäis miehen kanssakaan viikolla ollenkaan. Jotenkin vaan tuntuu että vaikeuksia tässä oikein tahallaan haetaan...mä olen ihan varma että meidän arki ei pyöri mun harteilla tuollaisella konseptilla, AINAKAAN jos mies ei olis aamupäiviä lapsen kanssa. Sit olis edes jotenkin musta tasapuolista jos mies olis aamupäivän lapsen kanssa ja minä sitten illan. Ja molemmilla olis toinen pää työpäivästä rauhallinen, minä saisin mennä töihin rauhassa ja miehellä taas olis sit omaa rauhaa kun palaa kotiin.

 

Sinuna EN todellakaan hyväksyisi tuommoista systeemiä;yksinhuoltaja arjeksi menee tuossa vaiheessa...Hänen tulisi vähintäänkin sitten hoitaa lapsi aamusta ja käydä kaupassa ja vähän kotitöitä jne.Vuorottelisitte viikolla kauppareissut / jakaisitte kotitöitä tasapuolisuuden nimissä. Parisuhde jääkin sitten vähemmälle huomiolle / ISO kysymys siis se kuinka tärkeää juuri kahdenkeskinen aika on teille molemmille?kannattaa punnita näitä tarkasti.Itse olen 2lapsen äiti ja ilman mieheni tukea ,arki olisi törkeän raskasta.Välillä sitä on niiiin puhki duunin jälkeen ,hoitorumba,ruoanlaitto,pyykinpesut,kotityöt..Teemme kaiken yhdessä ukon kanssa,muuten olisin kuten sanottua erittäin onneton,väsynyt ihminen. :x MUista ettet jää yksin kantamaan arjen,lastenhoidollista taakkaa / se on vain TÄYSIN väärin kun on 2työssäkäyvää ihmistä kyseessä.

 

No näin vähän minäkin olen kyllä asiaa miettinyt. Tuntuu vaan että mies ei oikein edes kunnolla halua keskustella asiasta. Kun sanoin, että oletko tajunnut että me nähtäisiin kunnolla sitten vain viikonloppuisin niin kommentti oli englanniksi "so?" Että vähän tuli sellainen olo, että mitä me sitten tehdään yhdessä, jos hän ei kerta edes halua nähdä mua. Tai sitten se ei ole tajunnut kun tämä asia ei ole konkretisoitunut, että siinä oikeasti voi tulla toista ikävä jos vain viikonloppuisin nähdään. Jos yritän penätä asioihin vastauksia, saan vain kommenttia että "siihen on vielä aikaa, katsotaan sitten". Mutta iso pelko koko ajan vain on, että huonosti käy... En tiedä pitäiskö puhua neuvolassa jo etukäteen asiasta ennen kuin tulee isompaa riitaa, jospa mies sitten tajuaisi että lapsen ja kodin hoito ei ole todellakaan vain mun velvollisuus. Vai miten tän asian niin kuin saisi perille asti?

 

\

No näin vähän minäkin olen kyllä asiaa miettinyt. Tuntuu vaan että mies ei oikein edes kunnolla halua keskustella asiasta. Kun sanoin, että oletko tajunnut että me nähtäisiin kunnolla sitten vain viikonloppuisin niin kommentti oli englanniksi "so?" Että vähän tuli sellainen olo, että mitä me sitten tehdään yhdessä, jos hän ei kerta edes halua nähdä mua. Tai sitten se ei ole tajunnut kun tämä asia ei ole konkretisoitunut, että siinä oikeasti voi tulla toista ikävä jos vain viikonloppuisin nähdään. Jos yritän penätä asioihin vastauksia, saan vain kommenttia että "siihen on vielä aikaa, katsotaan sitten". Mutta iso pelko koko ajan vain on, että huonosti käy... En tiedä pitäiskö puhua neuvolassa jo etukäteen asiasta ennen kuin tulee isompaa riitaa, jospa mies sitten tajuaisi että lapsen ja kodin hoito ei ole todellakaan vain mun velvollisuus. Vai miten tän asian niin kuin saisi perille asti?

IDEA vain; näytä miehellesi tämä kirjoituksesi.Tein itse kerran erään ongelmani kanssa juuri näin.Ukko otti kyllä "onkeensa"/vaikka vähän naureskellen kyllä :x TUntuu siltä ettei miehesi vain jaksa ottaa "pelkoasi"vakavasti.Hänen tulisi arvostaa ja haluta kuunnella enemmän mitä sinulla on mielessä ja sydämellä.Toivott.kaikki kääntyy teillä oikein päin :hug:

 

NO minä voin kohta vuoden kokemuksella sanoa, että... jaa-a, oikeastaan vaikea siis sanoa yhtään mitään. MEillä sellainen tilanne, että minä 3-vuoro työssä ja mies 2-vuoro työssä, minulla viikonloppu vapaa n. kerran kuussa. lapset 2 ja 4 vuotiaita. Välillä nähdään vain ns "ovissa". Alkuun se oli ihan mukavaakin, sai vähän hengähtää toisesta, kun kerran melkein viisi vuotta olinkin jo kotona hoitamassa lapsiamme.. nykyään on alkanut jo vähän ärsyttääkkin, olisi kiva olla välillä koko perheen kanssa illat kotona.. NO, tiedä itsekään onko tuo vuorotyö meilläkään niin kovin hyvä juttu, tarvitsee miettiä.. Voiko muuten miehesi kysyä, että tekisi vuoro viikoin aamua ja vuoroin iltaa.. ?

 

\

NO minä voin kohta vuoden kokemuksella sanoa, että... jaa-a, oikeastaan vaikea siis sanoa yhtään mitään. MEillä sellainen tilanne, että minä 3-vuoro työssä ja mies 2-vuoro työssä, minulla viikonloppu vapaa n. kerran kuussa. lapset 2 ja 4 vuotiaita. Välillä nähdään vain ns "ovissa". Alkuun se oli ihan mukavaakin, sai vähän hengähtää toisesta, kun kerran melkein viisi vuotta olinkin jo kotona hoitamassa lapsiamme.. nykyään on alkanut jo vähän ärsyttääkkin, olisi kiva olla välillä koko perheen kanssa illat kotona.. NO, tiedä itsekään onko tuo vuorotyö meilläkään niin kovin hyvä juttu, tarvitsee miettiä.. Voiko muuten miehesi kysyä, että tekisi vuoro viikoin aamua ja vuoroin iltaa.. ?

voishan se kysyäkin noita vuoroviikkoja, mutta tiedän kokemuksesta kun hän nyt tekee noita vuoroja vuorotellen, että kun hän on enemmän iltaihminen, niin aamuherätykset tuntuu aina tosi pahoilta iltavuorojen jälkeen. Joten siinäkin mielessä musta pelkät aamuvuorot olis paremmat. Se on tehnyt pelkkiä aamujakin joskus, mutta nyt on taas tehnyt sekaisin. Ja mieli siis halajaa pelkkiin iltoihin.... ja kun mahdollisuus kuitenkin olis tehdä aamuja. Et sitä mä en niin kuin ymmärrä, että onko se noin itsekäs todella, että ei ajattele omaa napaansa pidemmälle. Musta koko perheen kannalta olis paras, että kaikki olis samassa rytmissä.

 

IDEA vain; näytä miehellesi tämä kirjoituksesi.Tein itse kerran erään ongelmani kanssa juuri näin.Ukko otti kyllä "onkeensa"/vaikka vähän naureskellen kyllä :x TUntuu siltä ettei miehesi vain jaksa ottaa "pelkoasi"vakavasti.Hänen tulisi arvostaa ja haluta kuunnella enemmän mitä sinulla on mielessä ja sydämellä.Toivott.kaikki kääntyy teillä oikein päin :hug:
[/quote]

No joo, voisinhan tietysti YRITTÄÄ näyttää näitä kirjoituksia hänelle, mutta en jaksa uskoa, että hän lukis näitä juttuja kovin tarkkaan. Hänellä on nimittäin lukihäiriö eikä yleensä jaksa keskittyä pitkiin, vaativiin lukutehtäviin :/ Musta kanssa tuntuu, että se ei ole tajunnut, kuinka paljon mua oikeasti pelottaa ja ahdistaa, että tästä tulee oikea ongelma. Ehkä se huomaa vasta sitten, kun joudun alkaa napsii jotain masennuspillereitä ja neuvolassa pitävät sille puhuttelun

 

Meillä miehellä vuorotyö ja itsellä päivätyö, mutta harrastamme paljon ja meilläkin arki todella rankkaa ja oon välillä kuolemanväsynyt kun illalla pääsen sänkyyn.Mies ei kamalasti osallistu arjen pyöritykseen meilllä.
Sinuna en suostuisi tuollaiseen järjestelyyn...Koen itsekkin olevani välillä yksinhuoltajana parisuhteessa ja se "syö".Eräs tuttavapariskuntamme teki muinoin toinen iltaa ja toinen aamua, koska halusivat säästää hoitomaksuissa mutta parisuhdehan siinä kärsi...Olivat lähes eron partaalla välillä, kunnes toinen joutui lopettamaan sen työn.
Jos miehesi haluaa tehdä iltavuoroja niin katsokoon sitten aamut lapsia!

 

Hei!
Vähän samanlaista täällä pohdin, kesällä pitäis palata töihin ja mulla mies on matkatöissä eli, on pois kokonaan neljä päivää viikossa. Mulle siis jää koko hoitovastuu viikolla ja mulla on kaksvuorotyö joten meidän kahdenkeskeinen aika tulee olemaan todella vähissä. Pelottaa tosissaan. Nytkin tuntuu välillä et olen yksinhuoltaja ja sitte vielä juuri mies alkoi jättämään lapsesta hoitovastuuta enemmän minulle, varsinkin yöhoitoja kun tuo mukelo valvottaa jonkinverran. Meillä kyllä piti olla sovittuna että molemmat niin tasapuolisesti kuin mahdollista hoidetaan vauvaa.

 

\

Hei!
Vähän samanlaista täällä pohdin, kesällä pitäis palata töihin ja mulla mies on matkatöissä eli, on pois kokonaan neljä päivää viikossa. Mulle siis jää koko hoitovastuu viikolla ja mulla on kaksvuorotyö joten meidän kahdenkeskeinen aika tulee olemaan todella vähissä. Pelottaa tosissaan. Nytkin tuntuu välillä et olen yksinhuoltaja ja sitte vielä juuri mies alkoi jättämään lapsesta hoitovastuuta enemmän minulle, varsinkin yöhoitoja kun tuo mukelo valvottaa jonkinverran. Meillä kyllä piti olla sovittuna että molemmat niin tasapuolisesti kuin mahdollista hoidetaan vauvaa.

:\| TÄSSÄ EI OLE KYSE TASAPUOLISESTA SUHTEESTA,JOSSA YHDESSÄ OTETAAN VASTUU LAPSESTA JA HOITAMISESTA...SINUNA TEKISIN LAKON.TEE ASIASI SELVÄKSI:YKSINHUOLTAJAKSI ET ALA!PALAT AIVAN VARMASTI LOPPUUN TUOTA MENOA.... :x