Arka lapsi päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Miten päiväkodissa pärjää lapsi, joka on todella ujo ja arka, eikä uskalla leikkiä muiden lasten kanssa? Meidän melkein 5-vuotias tyttömme menee syksyllä päivähoitoon, eikä ole juurikaan leikkinyt muiden lasten kanssa, lähinnä koska on niin arka, ettei uskalla puhua vieraille lapsille. Yhden vanhemman sukulaistytön kanssa on leikkinyt muutaman kerran, mutta koska asumme eri paikkakunnilla, he eivät kovin usein tapaa. Onko kenelläkään kokemusta miten näin arka lapsi pärjää hoidossa, saako sieltä kavereita vai jääkö yksin? Huolestuttaa tämä asia.
 
Kannattaa alkukeskustelussa ottaa puheeksi tuo arkuus. :) Varmasti päiväkodin henkilökunta osaa rohkaista lasta oikealla tavalla leikkimään muiden lasten kanssa. Mulla on myös 5-v lapsi, joka on mielestäni aika ujo. Toisinaan uskaltaa bussissa tms. jutella ihan tuntemattomillekin, toisinaan taas menee periaatteessa tuttujenkin ihmisten seurassa ihan puihin ja piiloutuu selkäni taakse. Mielestäni hän on kyllä vuoden aikana (aloitti päiväkodissa vuosi sitten ollessaan 4v 5kk) rohkaistunut paljon, varsinkin suhteissa toisiin lapsiin.
 
Meillä on hiljainen/ujo, mutta toisaalta reipas tyttö. Hänen paras ystävänsä eskarissa oli todella ujo tyttö. Tytöt eivät tunteneet toisiaan ennen eskarivuotta, jossain vaiheessa ujommalla tytöistä oli pahin ujostelu hellittänyt sen verran että yhteinen sävel löytyi.

Meidän eskari oli sellainen, että lapsia rohkaistiin ja autettiin noissa kaveritilanteissa alkuun.
 
Ei ketään jätetä arkuuden takia yksin. Hoitajat luovat leikkitilanteita esim." Tiina ja Maija voivat mennä leikkimään nukeilla.." Ja kannustetaan kaverisuhteisiin. Itse seuraan tarkkaan näitä yksinolevia ja varsinkin arkoja lapsia. Ja kyselen kaverisuhteista myös lapselta.

Joskus lapsi haluaakin olla yksin. Lisäksi yhteisillä tuokioilla on hyviä tilanteita luoda yhteishenkeä, parileikkiä jne..
 
Minä olin itse äärettömän ujo lapsi ja sain olla päiväkodissa aivan yksin. Eivät tädit siihen mitenkään puuttuneet, en muista että olisivat ottaneet mitään kontaktia minuun. Siitä se sitten jatkui yksin vietettyinä kouluvuosina. Vasta lukion jälkeisissä opinnoissa älysin itse ruveta treenaamaan kaverisuhteita (olin aiemmin luullut ettei kukaan halua olla minun kanssani, vaikka kyse oli vain minun omasta käytöksestäni), vaikka ne tuntuivat aluksi vaikeilta. Minun päiväkotiurani alkoi 70-luvulla, nykyään ovat varmaan hoitajien näkemys ja taidot kehittyneet. Siskoni lapsi sai aivan älyttömän arkuuden takia puolipäiväisen avustajan päiväkotiin (hän aloitti päiväkodin 4-vuotiaana). Tuo lapsi ei katsonut päin eikä vastannut, jos joku muu kuin oman perheen tai lähisuvun jäsen puhutteli häntä. Parin tarhavuoden jälkeen hän alkoi olla vain normaalin ujo ja hänellä on ollut koulussa aina muutama kaveri luokallaan. Edelleen hän on hyvin herkkä ja loukkaantuu kavereihinsa herkästi, mutta pärjää kuitenkin hienosti:)
 
Hyvin se menee, ota vaan asia puheeksi hoitajien kanssa. Ainakin mun lapsen päiväkodissa on huomioitu lapsen luonteen erityispiirteet todella upeasti. Lopputuloksena on kovasti sosiaalistunut, hyvin hoidossa viihtyvä lapsi. :)
 

Yhteistyössä