A
ap
Vieras
Hei!
Kerron lyhyen version koirani taustoista joista mulla ei suuremmin ole edes tietoa.
Eli Mun pieni koiraherrani on nyt noin 6 vuotias. Otin sen noin puoltoista vuotta sitten meille, koira tuli perheestä jossa sitä oli ilmeisesti kaltoin kohdeltu.
Koira oli selkeästi alipainoinen, entiset omistajat sanoivat ettei suostu syömään muuta kun nakkia ja maksalaatikkoa. Ja sen kyllä huomasi.
Mentiin koiraa hakemaan, se "murisi" (ei hampaat irvessä) minulle omistajansa sylissä. Koira asui omistajansa vanhempien luona. Sain koiran syliin ja se seisoi ihan tönkkönä. Entiset omistajat kertoivat koiran pelkäävän fleksiä, mutta se oli silti käytössä. Kaikesta huolimatta koirasta näki että ihan hyvä koira se on, huonolla hoidolla vaan ollut. Koira säikkyi äkkiliikkeitä ja pelkää nykyäänkin mm.fleksiä, avaimia, ja nopeita liikkeitä.
No minä sen päätin sieltä "pelastaa", sanokaa mitä snaotte siihen
Vietiin koira ulos (fleksissä, kun ei vielä muuta ollut, se saatiin mukaan) Ja koira ei ottanut askeltakaan, seisoi vaan jäykkänä ja tärisi.
Ensimmäiset viikot koiran kanssa oli hankalia. Syöminen ja ulkoilutus oli vaikeimpia, Lisäksi oli vieraille todella äkäinen, varautunut. Vieraille koirille kävi hampaat irvessä melkein kiinni aluksi. Lapseen suhtautui varoen, mutta lähti pois, jos alkoi häiritä, eikä osoittanut ärtymystään
Ulkoilutus alkoi pikkuhiljaa toimia kun fleksi vaihdettiin heti alkuunsa tavan remmiin, alku viikot koira kulki metrin perässä vastahakoisesti, oli talvi ja jos minä meinasin liukastua ja jalka heilahti koiraan päin, tilanne palasi alkupisteeseen: koira ei enää kävellyt yhtään vaan tärisi peloissaan.
No nykytilanne:
Koira rakastaa (ihmis)vieraita, menee syliin ja murinasta ei ole tietoakaan vaikka olisi täysin uusi ihminen. Myös menee häntä heiluen leikkiin vieraiden koirien kanssa, kotona, pihalla ja kylässä.
Ruokailu saatiin kuntoon vasta noin puoli vuotta sitten(!!!!) koira on alkanut lihoa, vaikka kärsii välillä mahavaivoista ja laihtuu sitten. Raksuja syö, eli täyttä puuta heinää ettei söisi muuta kuin maksalaatikkoa ja nakkia. Kyseiset ruuat otettiin koiran ruokavaliosta sitten pois kun raksut ja muut alkoi maistua.
Koira on myös lapsen lähellä mielellään (nyt 2,5vuotias) menee viereen kun lapsi katsoo muumeja ja pusuttelee..!!
Silti haluaisin vielä helpottaa koiran oloa jotenkin, on yhä arka ja säikky, vaikka myös leikkisä ja hyvällä tavalla valpaskin. Kuitenkin pieniä takapakkeja tulee ja koira on yhä selvästi stressaantunut. Mitenpä tuota koiravanhusta nyt vielä auttaisi, vaikka pitkä matka on jo kuljettu parempaan päin tässä ajassa mikä on yhdessä oltu!
Jos joku siis osaisi kertoa hyviä neuvoja koiran ahdistuneisuuden helpottamiseen niin niitä otan mielelläni vastaan!
Anteeeksi piiiiiitkä tarina, mutta en tuota lyhempäänkään saanut mahtumaan
Kiitos jo valmiiksi. Vastailen vielä ketjuun
Kerron lyhyen version koirani taustoista joista mulla ei suuremmin ole edes tietoa.
Eli Mun pieni koiraherrani on nyt noin 6 vuotias. Otin sen noin puoltoista vuotta sitten meille, koira tuli perheestä jossa sitä oli ilmeisesti kaltoin kohdeltu.
Koira oli selkeästi alipainoinen, entiset omistajat sanoivat ettei suostu syömään muuta kun nakkia ja maksalaatikkoa. Ja sen kyllä huomasi.
Mentiin koiraa hakemaan, se "murisi" (ei hampaat irvessä) minulle omistajansa sylissä. Koira asui omistajansa vanhempien luona. Sain koiran syliin ja se seisoi ihan tönkkönä. Entiset omistajat kertoivat koiran pelkäävän fleksiä, mutta se oli silti käytössä. Kaikesta huolimatta koirasta näki että ihan hyvä koira se on, huonolla hoidolla vaan ollut. Koira säikkyi äkkiliikkeitä ja pelkää nykyäänkin mm.fleksiä, avaimia, ja nopeita liikkeitä.
No minä sen päätin sieltä "pelastaa", sanokaa mitä snaotte siihen
Vietiin koira ulos (fleksissä, kun ei vielä muuta ollut, se saatiin mukaan) Ja koira ei ottanut askeltakaan, seisoi vaan jäykkänä ja tärisi.
Ensimmäiset viikot koiran kanssa oli hankalia. Syöminen ja ulkoilutus oli vaikeimpia, Lisäksi oli vieraille todella äkäinen, varautunut. Vieraille koirille kävi hampaat irvessä melkein kiinni aluksi. Lapseen suhtautui varoen, mutta lähti pois, jos alkoi häiritä, eikä osoittanut ärtymystään
Ulkoilutus alkoi pikkuhiljaa toimia kun fleksi vaihdettiin heti alkuunsa tavan remmiin, alku viikot koira kulki metrin perässä vastahakoisesti, oli talvi ja jos minä meinasin liukastua ja jalka heilahti koiraan päin, tilanne palasi alkupisteeseen: koira ei enää kävellyt yhtään vaan tärisi peloissaan.
No nykytilanne:
Koira rakastaa (ihmis)vieraita, menee syliin ja murinasta ei ole tietoakaan vaikka olisi täysin uusi ihminen. Myös menee häntä heiluen leikkiin vieraiden koirien kanssa, kotona, pihalla ja kylässä.
Ruokailu saatiin kuntoon vasta noin puoli vuotta sitten(!!!!) koira on alkanut lihoa, vaikka kärsii välillä mahavaivoista ja laihtuu sitten. Raksuja syö, eli täyttä puuta heinää ettei söisi muuta kuin maksalaatikkoa ja nakkia. Kyseiset ruuat otettiin koiran ruokavaliosta sitten pois kun raksut ja muut alkoi maistua.
Koira on myös lapsen lähellä mielellään (nyt 2,5vuotias) menee viereen kun lapsi katsoo muumeja ja pusuttelee..!!
Silti haluaisin vielä helpottaa koiran oloa jotenkin, on yhä arka ja säikky, vaikka myös leikkisä ja hyvällä tavalla valpaskin. Kuitenkin pieniä takapakkeja tulee ja koira on yhä selvästi stressaantunut. Mitenpä tuota koiravanhusta nyt vielä auttaisi, vaikka pitkä matka on jo kuljettu parempaan päin tässä ajassa mikä on yhdessä oltu!
Jos joku siis osaisi kertoa hyviä neuvoja koiran ahdistuneisuuden helpottamiseen niin niitä otan mielelläni vastaan!
Anteeeksi piiiiiitkä tarina, mutta en tuota lyhempäänkään saanut mahtumaan
Kiitos jo valmiiksi. Vastailen vielä ketjuun
Eli auttaisko dap-haihdutin koiraasi? Se on hajuton ja vaaraton aine, joka voi auttaa mm. eroahdistukseen. Meillä oli käytössä koiralle, joka aistien heikentyessä alkoi säikkyä turhia juttuja. Onko koira muuten isokokoinen, vai miksi kutsut kuusivuotiasta vanhukseksi?