Arjen vastuun jakaminen

[väsynyt arjen pyörittäjä]

Onko teillä vastuu arjesta jaettu tasapuolisesti, vai onko yksinomaan sinun tai miehesi harteilla? Meillä tuntuu että itse joudun ottamaan vastuun kaikesta.
Kauppalistat, lasten neuvolat yms. ajanvaraamiset, lomasuunnitelmat...yleensäkin kaikki mitä nyt normi arkeen kuuluu. Mies toki osallistuu, kunhan itse olen ensin ideoinut ja suunnitellut.
Esim. lomareissulle mies on innoissaan lähdössä, kun itse olen ensin tehnyt varaukset, etsinyt lemmikeille hoitajan yms. mihinkään ei koskaan päästäisi jos en itse ottaisi asiaa hoitaakseni.
Mies käy töissä (itse olen kotiäiti, äitiyslomalla parhaillaan) ja tuo siis leivän pöytään. Mutta haluaisin jakaa vastuuta arjen pyörittämisestäkin, osallistuisi edes päätösten tekoon. Tuntuu välillä niin raskaalta kun joutuu itse ottamaan vastuun kaikesta ja tekemään päätöksiä. Kaipaisin enemmänkin sellaista henkistä tukea, kuin niinkään apua esim. kotitöissä (joihin mies kyllä kiitettävästi osallistuu)

 

[enää ei väsytä]

Ennen oli vähän toisin mutta tällä hetkellä käytännössä on niin että minä hoidan arjen ruoat, tiskit ja pyykit. Mies kuskaa illat poikia harrastuksiin osallistuen näin "kotihommiin", siivouspalvelu hoitaa siivoustyöt ja kaikki ovat tyytyväisiä. Välillä toki pidämme siivous yms. sisustuspäiviä jolloin korjaamme rempallaan olevia paikkoja ja kunnostamme kotiamme yhdessä. Kaikki tekniikkaa vaativa on miehen heiniä kuten autotkin. Eli aika perinteisin tavoin mennään. Niin toki mies tekee paljon ruokaa ja grillaa mielellään.

 

[vieras]

Joo meillä mies siivoo ja tekee paljon ruokaa mutta mulle jää nää suunnittelu ym tehtävät. Jos en suunnittele ja toteuta niin oltaisiin kaikki viikonloput ja lomat vaan kotona

 

[mumin]

Meillä mies on koti-isänä ja mä opskelen joten arkena mies tekee aika paljon. Silti mä laitan aina aamupalan kaikille ennenkuin lähden ja kun tulen, teen ruuan ja imuroin ja pyykkään ja aina myös kaikki iltatoimet, lasten kylvyt,iltapalat,hammaspesut ja nukuttamiset satujen lukemisineen teen minä. Luulempa että siten teenkin ihan yhtä paljon kun ruokaakaan mies ei tee vaan lämmittää mun illalla tekemää. Näin meillä.

 

[Kukka]

Itse vastaan yksin niin tulopuolesta (melkein), kotitöistä, lasten hoidosta - mies lähinnä autosta ja lasten päiden silittelyistä (toki sitä teen minäkin ahkerasti).

 

[samaa ongelmaa]

Meillä on aika pitkälti samoin kuin ap:lla. Oli jo ennen kuin oli lapsia ja olin töissä, mutta silloin noita vastuualueita ei ollut niin paljon.

Meillä lapsella on ollut paljon sairastelua jne, ja joskus väsyttää, kun on itse vastuussa kaikesta hoidosta, siihen liittyvistä päätöksistä ja suunnittelusta, aikojen varaamisista, lääkärireissuista, tiedon keräämisestä jne. Toki mies auttaa, mutta vastuu ja homman pitäminen hallussa on kokonaan minulla. Sitä vastuuta on vähän vaikea jakaa, mutta joskus olisi mukavaa, kun voisi pari päivää todeta, että hoida ja mieti sinä, minä en ajattele ja pohdi.

Samoin meillä mä mietin lomajutut, suurelta osin kalustehankinnat, raha-asiat jopa lasten ja asunnon hankinnan.

Mies toki siivoaa ja laittaa ruokaa sekä hoitaa lasta, mutta joskus tulee sellainen olo, että mies on enemmän se apulainen. "Työnjohto" eli vastuu ja suunnittelu on lähes kokonaan minun. Sitä olisi kiva jakaa enemmän.

 

[4n äiti]

jaamme mielestäni kivasti vastuut. olen nähnyt monessa perheessä juuri ap:n kuvailemaan tilannetta. usein vaimo ottaa kaiken vastuun niskoilleen, joten miksi miehen pitäisikään suunnitella mitään? listatkaa paperille hommat, mistä kumpikin vastaa, niinkuin töissä tehdään, eli työnjako. usein myös vaimot luulevat, että jos toinen käy töissä, hänen ei tarvitse ottaa vastuuta. ja usein he kaivavat omaa kuoppaa väittämällä, että kotona olevan täytyy ottaa arjen vastuu ja tehdä kaikki.

 

[ap]

Mies toki siivoaa ja laittaa ruokaa sekä hoitaa lasta, mutta joskus tulee sellainen olo, että mies on enemmän se apulainen. "Työnjohto" eli vastuu ja suunnittelu on lähes kokonaan minun. Sitä olisi kiva jakaa enemmän.

Juuri näin meilläkin.
Oon muutenkin henkisesti aika kovilla väsymyksen ja (ilmeisesti) lievän masentuneisuuden takia, joten tuota vastuun jakamista kaipaisin senkin takia todella kipeästi...

 

[asdf]

Meillä minä pyöritän kaikkea. Ehkä osin mun omaa kontrollifriikkeyttä, mutta jotenkin siihen on saatava loppu ennen kuin toinen lapsi syntyy.

Olen viime aikoina yrittänyt tehdä omaa työtäni edes NÄKYVÄKSI jotenkin, koska tuntuu että mies ei huomaa mitään paitsi jos jätän jotain olennaista tekemättä kuten roskat viemättä tai keittiön lattian siivoamatta viikoksi.

Tästä tulee riitoja ja äkäisyyttä. Esimerkiksi mies aamiaisen jälkeen aikoi laittaa lautasensa koneeseen, etsi jotain aikansa ja jätti sitten lautasen tiskipöydälle. Kysyin mitä se aikoo tehdä puuronjämälleen, haluaako säästää sen myöhemmäksi. Pyöritti silmiään että no kun en löytänyt biojätettä. Minä siihen että niin kun mä eilen illalla vein. Pitäisi tehdä uusi pussi. Mitenköhän se tapahtuisi. Ja sitten mies mietti ja etsi että missä niitä pusseja on ja minä ehdotin että jos sanomalehtipaperista... jne.

Tai eilen kun "siivosi" keittiön illalla, ja minä sitten huomautin että huomaatko että tässä nyt on vielä tekemistä, että pöydällä on vielä sitä ja tätä ja leikkuulaudat on pesemättä ja lapsen ruokalapun voisi vaihtaa...

En mä tiedä onko tuo nalkutusta. Mutta siis mä olen vain väsynyt korjaamaan sen jälkiä kun se ei edes tajua että mä teen sitä. Miten mä muuten saisin sen näkemään tällaiset jutut?

 

[4n äiti]

Mies toki siivoaa ja laittaa ruokaa sekä hoitaa lasta, mutta joskus tulee sellainen olo, että mies on enemmän se apulainen. "Työnjohto" eli vastuu ja suunnittelu on lähes kokonaan minun. Sitä olisi kiva jakaa enemmän.

Juuri näin meilläkin.
Oon muutenkin henkisesti aika kovilla väsymyksen ja (ilmeisesti) lievän masentuneisuuden takia, joten tuota vastuun jakamista kaipaisin senkin takia todella kipeästi...

tee lista, juttele miehen kanssa ja kerta kaikkiaan sanot, että nämä hommat ovat nyt hänen vastuullaan.

 

[joo]

No ensinnäkin, osallistuuhan miehes perheen arkeen parhaalla mahdollisella tavalla, eli tuomalla rahaa perheeseenne. Sä taas olet kotona, joten mun mielestä on itsestään selvää, että sulle jääkin isoin osa kotosalla tehtävistä asioista. Vai pitäskö miehes jatkaa täysillä painamista kotitöiden parissa töistä tullessaan?

Toki miehen pitää osallistua, ja ihmettelen jos miehelle on vastenmielistä tai "kankeaa" olla lapsen kanssa, osallistua kotitöihin, ja joihinkin muihinkin juttuihin. Mutta ihmettelen myös joidenkin naisten vaatimuksia, että ensin miehen pitää käydä töissä, tuoda leipä pöytään, ja työpäivän päätteeksi vetää kuin duracell pupu kotona osallistuen täysillä kaikkeen, ja tekemällä puolet kotitöistä ja muista hommista, joita äidillä ois päivän aikana kyllä aikaa tehdä.

Itsellä 4 lasta, ja meillä ei kyllä ole koskaan ollut ongelmaa kotihommien ja muiden jakamisessa. Pidän itsestään selvänä, että kun mies käy töissä, teen sillä välin kotihommat, ja sit illalla vietetään yhteistä aikaa niin ettei kummankaan tartte tehdä mitään erikoisempaa, voidaan vaan olla ja nauttia.

 

[vieras]

Sama täällä! Kotiäitinä (yksi lapsi) koen kyllä ruoanlaiton ja siivoamisen sekä lapsen hoitamisen (päivällä) velvollisuudekseni. Mies osallistuu viikonloppuisin ja se on ihan tarpeeksi Ja tietty iltaisin on muksun kanssa ym. mutta siivoushommia en todellakaan sille jätä työpäivän jälkeen hoidettavaksi.

Mutta mutta. Ahdistaa kun kaikki suunnittelu ja järjestely on mun vastuulla! Mies jättää kaiken mun päätettäväksi ja tehtäväksi. Toki ymmärrän, että neuvolakäynnit ym. on mun hommaa kun ne on päivisin, mutta viikonloppu- ja lomasuunnitelmat esimerkiksi on meidän yhteisiä! Tai siis niiden pitäisi olla...

Oon huomannut, että päätöksenteko on helppo vierittää mulle, koska sitten jos jotain menee pieleen niin se on minun vikani, ei hänen. Hirveät syyllisyydentunnot välillä jos vaikka lasken budjetin väärin tms.
Mä luulen että samaa vikaa muillakin.
Ja mies halusi jättää vakuutuksen ottamatta tuolle lapselle kun se olisi tullut niin kalliiksi (joo, kyllä se joskus "päättää"). Silloin suutahdin; "helppohan sun on sanoa kun se olen minä joka istun päivystyksessä sairaan lapsen kanssa tuntitolkulla!" Ei siltikään otettu vakuutusta...

Yritän monesti kysellä ja jankata että mitä tehdään ja miten tehdään mutta ei tuo edes osaa sanoa että mitä haluaa ruoaksi. Ahdistaa.

 

[ap]

No ensinnäkin, osallistuuhan miehes perheen arkeen parhaalla mahdollisella tavalla, eli tuomalla rahaa perheeseenne. Sä taas olet kotona, joten mun mielestä on itsestään selvää, että sulle jääkin isoin osa kotosalla tehtävistä asioista. Vai pitäskö miehes jatkaa täysillä painamista kotitöiden parissa töistä tullessaan?

Sanoinhan jo aiemmin, etten kaipaa niinkään apua kotitöihin, vaan ihan tuota vastuun ottamista. Siis että osaisi esim. ajatella itse mitä kaupasta pitää tuoda, ettei mun tarvii miettiä kaikkea. Henkistä tukea kaipaan, en mitään kotiorjaa...