argh!!!!

olo on niin turhautunu että voisin kiljua! mies ei huomioi enää kuin meijerinä...kun vauva alkaa pyytää ruokaa. siinä on minun nykyinen roolini tässä suhteessa

ei enää puhettakaan että olisi jotain kahdenkeskistä olemista, tuntuu ettei mies halua enää edes ollakaan kahdenkesken kanssani, vaikka välillä mahdollisuuskin siihen olisi. koko ajan pitäisi saada kavereita vierailulle tai mennä itse kyläilemään, jos ei muuta niin pitää pyytää jommankumman vanhemmat vierailemaan-puhuin anopista lapsenkaitsijan että päästään edes saunaan yhdessä mutta miehellä oli niin kiire pois saunasta että maku meni koko hetkestä :'(

vauva kuitenkin jo muutaman kk:n ikäinen, mies saa nukkua suht hyvin yöt-minä hoidan valvomiset ja mies kuitenkin aktiivisesti mukana lapsenhoidossa. mitä minä teen väärin? tiedän tietysti olevani edelleen valtavan iso- raskauskilot eivät ole vielä(kään) kadonneet mihinkään ja tottakai ymmärrän että nyt on vauvakin kuvioissa mukana- mutta minäkin olen!!!! en ole kadonnut minnekään synnytyksen yhteydessä. minäkin kaipaan jotain huomiota, etes käden hipaisua, halausta, puhetta tai jotakin.

nyt mies katsoo vanhempineen televisiota, minä olen niin kiukkuinen ja turhautunut että en viitsi edes vaivautua. enkä jaksa ruveta avoimesti tappelemaan näiden läsnäollessa. miehelle olen tunteistani puhunut- mutta ei ole tulosta näkynyt. jotenkin tuntuu että vauvan myötä katosi meidän parisuhteemmekin ja nyt tutusta ihmisestä onkin tullut itselle vieras, kiinnostaahan miestä enemmän ajanvietto naapureiden kanssa kuin esim. minun/perheemme kanssa. arghhh....

 

Kerropa tosiaan miehelle tunteistasi, ettei hän sinun mielestäsi huomioi sinua tarpeeksi.. Välillä miehiä pitää vähän lyödä puulla päähän, että tajuavat.. niinkuin meitä naisiakin..

 

Olisit onnellinen! Voi kun meilläkään ei mies huomiois, mut kun huomioi liikaakin. Ja mä haluisin olla rauhassa!! Vaihdetaanko miehiä?

 

joillekin miehille synnytyksessä mukana olo ja vaimon ja seksikumppanin muuttuminen oman äidin tapaiseksi....eli äidiksi siis myös ja näin ollen "seksittömäksi" olennoksi on niin kova juttu että seksuaaliset ajatukset tuntuvat yhtä kieroutuneilta kuin omaa äitiänsä kohtaan niitä tuntisi......mutta kun avoimesti juttelette niin kyllä se siitä taas elpyy teidänkin välit......kerro mitä odotat mieheltäsi ( siis että pelkkä helliminenkin olis ok. ) ja saattaa siinä olla vähän sellasta mustasukkaisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta miehelläsi kun vauvan ja sinun suhde on jo ollut olemassa kauan ja hän vasta aloittelee omaa tutustumistaan vauvaan. Eihän miehet sitä tunnusta mutta voivat hyvinkin olla mustiksia vauvalle jne...
meillä pelkäsi pitkään satuttvansa minua ja sai puistatuksia kun näki mielessään vaan synnytyksen ( alpään sijsta) eikä näin ollen tullut ensimmäistäkään seksiajatusta mieleen siitä paikasta mutt kyllä se siitä ohi meni kun noita muksuja 4 on, ja nykyisin taas riittä ajatuksia siihen suuntaan vähän liiankin kans näiden hymyjen ei siis oo tarkotus mitenkää vähätellä tai pilkata :hug: mutta relaa vähän ja ota huumorilla ja muista että säkin käyt aikamoista hormoonikarusellia synnytyksen jälkeen läpi ja mielialat vaihtelee.