ARGH! Mä en kestä työkaveriani!

["Sisko"]

Yhden lapsen (6v) äiti.
Käy töissä 7.30 – 15.30 ja tekee esim ruokaostokset aina ruokatunnilla (pomo on niin saamaton, että ei napise liian pitkistä ruokiksista). Työpaikan jääkaappi on aina niin täynnä hänen ruokaostoksiaan, että omia eväitään ei meinaa saada mahtumaan.

Isovanhemmat hänellä asuu sadan metrin päässä ja hakee lapsen PÄIVITTÄIN eskarista ja pitää luonaan iltapäivät. Lisäksi työkaverin mies hoitaa lapsen eskariin joka aamu.

Ja JOKA HELVETIN PÄIVÄ tuo jaksaa kahvipöydässä valittaa siitä, kuinka hirvittävän vaikeaa/raskasta on yhdistää perhe ja työ, kun on pieni lapsi…

Tänään sentään katsahti minuun päin ja tajusi hetken verran olla nolon näköinen…

Minä kun olen 3 lapsen (7-, 5-, ja 2,5-vuotiaat) äiti, jolla pitkät työmatkat ja ei mitään varahoitajia mailla halmeilla (lähimmät on omat vanhemmat 200km päässä).

Ja itse en valita elämäni raskautta. Itsehän olen osani valinnut ja lapsia en vaihtaisi MIHINKÄÄN ?

 

[hrrm]

No mutta onhan se raskasta. Miksi sinä vihaisit työkaveriasi siksi, että olet itse sankariäiti olisit ylpeä saavutuksistasi vaan. Hänellä on aikaa ja energiaa kertoa havainnostaan muillekin.

Vai oliko nyt ongelma nimenomaan siinä, että et ole puhumatta elämäsi raskaudesta siksi että se on ihan siedettävää kuitenkin, vaan siksi että et kehtaa ja siksi kukaan muukaan ei saa kehdata?

Se ei ole ihan yhtä kiva asenne. Jos kukaan äiti ei saa valittaa koskaan yhtään paitsi ne jotka eivät ole sitä itse valinneet, niin eihän äitiyden ongelmistakaan sovi missään puhua, ei vaatia heille parempia etuja, ei ylipäätään puhua koko äitiydestä muulloin kuin äitienpäivänä. Haluatko siis, että kaikki käpertyvät koloonsa ja ne joilta homma ei oikein suju, mätänevät sinne hiljaa?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Hänpä onkin onnistunut järjestämään asiansa hyvin, kiva juttu!

 

["Sisko"]

No mutta onhan se raskasta. Miksi sinä vihaisit työkaveriasi siksi, että olet itse sankariäiti olisit ylpeä saavutuksistasi vaan. Hänellä on aikaa ja energiaa kertoa havainnostaan muillekin.

Vai oliko nyt ongelma nimenomaan siinä, että et ole puhumatta elämäsi raskaudesta siksi että se on ihan siedettävää kuitenkin, vaan siksi että et kehtaa ja siksi kukaan muukaan ei saa kehdata?

Se ei ole ihan yhtä kiva asenne. Jos kukaan äiti ei saa valittaa koskaan yhtään paitsi ne jotka eivät ole sitä itse valinneet, niin eihän äitiyden ongelmistakaan sovi missään puhua, ei vaatia heille parempia etuja, ei ylipäätään puhua koko äitiydestä muulloin kuin äitienpäivänä. Haluatko siis, että kaikki käpertyvät koloonsa ja ne joilta homma ei oikein suju, mätänevät sinne hiljaa?

No kyllähän työn ja perheen yhdistäminen ON RASKASTA.
Ja kyllähän sitä valittaakin saa - valitan kai minä joskus itsekin.
Mutta kun se on OIKEASTI ja VALEHTELEMATTA joka päivästä!
Valittaa elämänsä raskautta, valittaa miehestään, valittaa lapsensa eskariopettajista, valittaa ja valittaa... Ja kun oikeasti hänellä ei pitäisi olla mitään syytä valittaa.
Minusta hänellä on asiat IHAN MAHDOTTOMAN HYVIN
En vaan jaksaisi enää kuunnella tuota JATKUVAA VALITTAMISTA!

 

["just"]

Hänpä onkin onnistunut järjestämään asiansa hyvin, kiva juttu!

Ei näköjään tarpeeksi hyvin, kun pitää valittaa kokoajan

 

["vieras"]

Jospa yksinkertaisesti sanot, että kannattaa varmaankin lopettaa nämä työt, kun on niin raskasta. Jospa hiljenisi.

 

[alkuper]

[QUOTE="vieras";25367946]Jospa yksinkertaisesti sanot, että kannattaa varmaankin lopettaa nämä työt, kun on niin raskasta. Jospa hiljenisi.[/QUOTE]

Yksi työkaveri sanoi sille kerran, että hän ei jaksaisi kuunnella jatkuvasti sitä, miten rumasti työkaveri puhuu miehestään (oli juuri menettänyt oman puolisonsa).

Arvatkaa vaan hiljensikö se tätä mammaa... Joo vissiin yhdeksi päiväksi

 

["vieras"]

Mikä on tuollainen työpaikka, jossa on aikaa jaaritella. Kyllä meillä ainakin töitä tehdään ja saatetaan kahvikupposen ääressä nokatusten olla 10 minuuttia päivän aikana. Jutunaiheet vaihtelee. Tuntuu oudolta, että yksi vain puhuu ja valittaa. Kai muutkin jotain juttelee.

 

["Lex"]

No ei mulla ainakaan ole varsinaisesti mitenkään raskasta, paitsi ikävä työaika. Lapset ovat 1 v ja 6 v.
Pääasiassa hoitelen heidät itse hoitoon ja takaisin ja suurimman osan kotonaoloajasta miehen työaikojen vuoksi.

Haluan elää lapsieni kanssa sekä käydä töissä; yhtälö on vapaaehtoinen ja minusta ihan normaalia elämää eikä mitenkään erityisen raskasta.

Ja todellakaan en ole mikään sankari, koti on sotkussa, harrastuksille ei juurikaan aikaa ja oikaisen silloin tällöin sieltä missä aita on matalin. Tämä nyt kuitenkin vastaa mun mielikuvaani ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta.

 

["vierailija"]

kuulostaa ihmiseltä, joka valittaa koko ajan ja kaikesta. negatiivinen ihminen. yritä välttää hänen seuraansa tai sanoa suoraan, ettet jaksa kuunnella hänen valitusta. voitte vaikka yhdessä työilmapiirin parantamisen vuoksi sopia koko porukka, että yritetään pitää valitukset poissa työpaikalta ja keskittyä positiivisiin asioihin.

 

[alkuper]

[QUOTE="vieras";25368078]Mikä on tuollainen työpaikka, jossa on aikaa jaaritella. Kyllä meillä ainakin töitä tehdään ja saatetaan kahvikupposen ääressä nokatusten olla 10 minuuttia päivän aikana. Jutunaiheet vaihtelee. Tuntuu oudolta, että yksi vain puhuu ja valittaa. Kai muutkin jotain juttelee.[/QUOTE]

No meillä on kyllä aika "leppoisaa". Saatetaan helposti istua 15-20 minuuttia kahvipöydässä aamu- ja iltapäivisin.

Mutta ei siinä kyllä oikeasti muut paljon puheenvuoroa saa. Jos joku yrittää jotain sanoa, niin heti tämä yksi kääntää puheen takaisin itseensä.

Kerran oli 5 minuuttia puhunut oman poikansa mahataudista. Kun minä sitten kerroin takaisin, mitä tauteja meillä on tänä syksynä ollut, niin tämä henkilö käveli ulos kahvihuoneesta kesken minun lauseen...

 

["vieras"]

No meillä on kyllä aika "leppoisaa". Saatetaan helposti istua 15-20 minuuttia kahvipöydässä aamu- ja iltapäivisin.

Mutta ei siinä kyllä oikeasti muut paljon puheenvuoroa saa. Jos joku yrittää jotain sanoa, niin heti tämä yksi kääntää puheen takaisin itseensä.

Kerran oli 5 minuuttia puhunut oman poikansa mahataudista. Kun minä sitten kerroin takaisin, mitä tauteja meillä on tänä syksynä ollut, niin tämä henkilö käveli ulos kahvihuoneesta kesken minun lauseen...

Ja minkähän takia sinä ja muut sitten kuuntelette tätä valittajaa. Jospa vain lähtisitte pois, kun alkaa valitus.

 

[alkuper]

[QUOTE="vieras";25368271]Ja minkähän takia sinä ja muut sitten kuuntelette tätä valittajaa. Jospa vain lähtisitte pois, kun alkaa valitus.[/QUOTE]

Täytyy varmaan huomenna yrittää tätä konstia...
En tosiaankaan ole ainoa, joka ei jaksaisi kuunnella sitä jatkuvaa valitusta.

 

[Lex]

Kyllä mulla on ainakin sellainen työpaikka, että toisinaan on päiviä jolloin ei tarvitsi edes hereillä pysyä.

Nykyisessä tehtävässä joudun pysyttelemään työpisteelläni, mutta päivät kuluvat netissä surffaillen jo on hiljaisempaa.

 

[ZäDäM]

Nostakaa kissa pöydälle ja käsitelkää asia.

 

["Kaarina"]

Työkaverisi tekee ruokaostoksensa ruokatunnilla. Työpaikan jääkaappi on niin täynnä hänen ruokaostoksiaan, että sinun evääsi ei meinaa mahtua jääkaappiin. Etkö sinä syökään eväitäsi ruokatunnilla ?

 

[alkuper]

[QUOTE="Kaarina";25370628]Työkaverisi tekee ruokaostoksensa ruokatunnilla. Työpaikan jääkaappi on niin täynnä hänen ruokaostoksiaan, että sinun evääsi ei meinaa mahtua jääkaappiin. Etkö sinä syökään eväitäsi ruokatunnilla ?[/QUOTE]

Joo tiettyä ristiriitäisuutta, tiedän...
OK selitetään tarkemmin...

Työkaveri pitää "osan" ruokatunnistaan monesti jo klo 9.30 (kun silloin kaupassa on vähemmän ruuhkaa) tai viimeistään klo 11 (jolloin hän myös syö).

Kun minä sitten n klo 12 pidän oman ruokatuntini, niin jääkaappi on niin täynnä, että minun evääni, ovat jossain alimman hyllyn perimmäisessä nurkassa.
Kyllähän ne oikeasti sinänsä sinne mahtuvat, sillä olen ne sinne jo laittanut klo 8 mutta kun niitä tarvitsisin, niin jääkaappi on niin tupaten täynnä, että sieltä ei mitään löydä. Ja jos jostain syystä en kaikkia eväitäni söisikään kerralla, niin takaisin kaappiin niitä ei meinaa saada mahtumaan.