Jännä juttu kun on niin monenlaista kokemusta. Et joidenkin mielestä on ollut ihan kamalaa ja toisten mielestä ok. Mistäköhän johtuu? Onkohan asennoitumisella asian kanssa mitään tekemistä? Jotenkin vaan tuntuis, että jos epäilee jo etukäteen jotain hoitoa, helposti kokee sen negatiivisena. Mulle nyt ois ihan sama, vaikka rakkulat auttais pelkällä uskon voimalla, jotain helpotusta varmaan on nykynaisen kuitenkin saatava.
Itseäni todella inhottaa ajatus epiduraalista, että joku työntää jotain selkärankaani (melkein). Mut ehkä sitä tosi paikan tullen on valmis ihan mihin vain. Ja hyvä tietty kun sellainenkin vaihtoehto on olemassa.
Kiitti jaetuista kokemuksista, saa toki kirjoittaa lisääkin
Kyllä mä näiden perusteella kuitenkin meinannen ainakin kokeilla. Eihän se kipu kuitenkaan kestä kuin lyhyen aikaa, vaikkei sitten auttaiskaan.