Apulanta: Armo, mikä on mielestänne laulun sanoma?

  • Viestiketjun aloittaja "surumieli"
  • Ensimmäinen viesti
"surumieli"
Otsikossa onkin jo kysymykseni. Haluaisin kommentteja siitä, mistä tämä laulu mielestänne kertoo?

"Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"
 
mun mielestä se kertoo siitä että vihannekseksi mennyt ihminen pitää kyetä irrottamaan koneista.. (tai sitten mun mielikuva johtuu siitä että tuo biisi liittyy tuollaiseen tilanteeseen...)
 
"Manna"
Vihdoin tajuttu et yhdessä ei voi enää jatkaa. Silmät yritetty ummistaa ongelmilta mutta vihdoin siis tajuttu ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Täytyy erota vaikka kipeää tekee
 
vierailija
Mielestäni kaikki laulussa viittaa siihen että laulussa on aiheena meditaatio ja valaistuminen. Meditoidessa ympäröidään usein itsensä tyhjyydellä. Pitää kulkee ilman varjoon, eli ilman omia ajatuksia.
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista, jonka raajat kuolleet on. Eli jokaiseen hetkeen aina päättyy sen hetkinen elämä ja tämän hetken ulkopuolelle voi vain ajatuksissaan kurkottaa. Mutta se ajatus on kuin kuollut raaja eli sillä ei oikeasti pääse tämän hetken ulkopuolelle
 
vierailija
Ero biisihän tuo on. Se kun on takertunut toisaalta toiseen, mutta tietää että tekee vain pahaa toiselle. esim pettäminen ja silti ei ole osannut erota kun kuitenkin vielä jollain tasolla toisesta välittää...


Sitä kipuilua että repii itsensä irti. Vetäytyy itseensä ja yrittää löytää itsensä. Ja antaa toiselle mahdollisuus jatkaa elämää koska tiedostaa että jatkaminen tarkoittaisi sitä että " toinen ei voi loppuun löytää"
 
vierailija
Ihminen katsoo omaan varjoansa - egoansa. Hän haluaa päästä eteenpän elemässään, mutta on tullut tien risteykseen, jossa ainoa mahdollisuus on ottaa armo eli ansaitsematon rakkaus vastaan tai muuten hukkua omavoipaisuuteen. Kyse on siinä ottaako armon vastaan ja myöntää olevansa voimaton. Kyse on siitä pystyykö ihminen olemaan rakastettu. Armoa voi olla vaikea ottaa vastaan, jos kovin pelkää ja ei voi uskoa, että rakkaus kannattelee ihmistä.
 
Ihminen katsoo omaan varjoansa - egoansa. Hän haluaa päästä eteenpän elemässään, mutta on tullut tien risteykseen, jossa ainoa mahdollisuus on ottaa armo eli ansaitsematon rakkaus vastaan tai muuten hukkua omavoipaisuuteen. Kyse on siinä ottaako armon vastaan ja myöntää olevansa voimaton. Kyse on siitä pystyykö ihminen olemaan rakastettu. Armoa voi olla vaikea ottaa vastaan, jos kovin pelkää ja ei voi uskoa, että rakkaus kannattelee ihmistä.

Voi sen uskonnolisestikin mieltää, juuri kuten sinä.



Joka tapauksessa jonkun päättyminen, sen kohtaaminen ja eteenpäin jatkaminen. Kentis myös itsensä armahtaminen itseriittoiseeuden harhasta.


Elämä muuten ON paljon helpompaa kun ei yritä kontrolloida sitä.
 
vierailija
Voi sen uskonnolisestikin mieltää, juuri kuten sinä.



Joka tapauksessa jonkun päättyminen, sen kohtaaminen ja eteenpäin jatkaminen. Kentis myös itsensä armahtaminen itseriittoiseeuden harhasta.


Elämä muuten ON paljon helpompaa kun ei yritä kontrolloida sitä.
Tuo ansaitsematon armo kuuluu myös kristin uskon piiriin, mutta sehän ei tarkoita sitä, että tulisi olla uskonnollinen voidakseen kokea armon. Ainut edellytys on, että suostuu olemaan nöyrä jonkin suuremman asian edessä. Mikään uskonto ei omista armoa. Kai se Jessekin sitä tarkoitti - ei ole mitään merkkejä siitä, että hän halusi perustaa uskonnon. Olisko parempi sanoa, että armo on hengellinen - ihmisen henkilökohtaisen uskon asia - ei uskonnon asia.
 
Tuo ansaitsematon armo kuuluu myös kristin uskon piiriin, mutta sehän ei tarkoita sitä, että tulisi olla uskonnollinen voidakseen kokea armon. Ainut edellytys on, että suostuu olemaan nöyrä jonkin suuremman asian edessä. Mikään uskonto ei omista armoa. Kai se Jessekin sitä tarkoitti - ei ole mitään merkkejä siitä, että hän halusi perustaa uskonnon. Olisko parempi sanoa, että armo on hengellinen - ihmisen henkilökohtaisen uskon asia - ei uskonnon asia.
Eri hyvin sanottu!
 
vierailija
Otsikossa onkin jo kysymykseni. Haluaisin kommentteja siitä, mistä tämä laulu mielestänne kertoo?

"Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"
Corona.
 

Yhteistyössä