Apua tarvitsen ja neuvon!

[maDDam]

olen syönyt venlafaxin actavis n 5 vuotta paniikkihäiriöön, 2 kk sitten päätin lopettaa koska haluaisimme mieheni kanssa perheenlisäystä! Lopetin pikkuhiljaa 150 mh-> 75 Mg-> 37,5 Mg ja sitten lopetus, viikon ajan olin kuin narkkari, tärisin, hikoilin, kädet ja jalat vääntyi, huusin kaikille ja olin ärtyynyy, ärsytti jopa että minä olen minä. Viikon jälkeen ruumiilliset oireet loppui, mutta henkiset jäi, en voi puhuu ihmisille normaalisti, huudan, olen sina hermona , eilen huusin miehelleni niin että pyörryin ka heräsin siihen että ambulanssi herätteli ja laittoi happibiikset ja sydänfilmi, käski hakeutua lääkäriin hoitoon, en vaan pysty kontrollimaan itseäni, lääkäri tänään käski aloittaa uudestaan venlan 75 Mg, jotta elämä palautuisi normaaliksi(kun käytin lääkettä olin rauhallinen), en tiedä pitäisikö aloittaa uudestaan ja käydä kaikki läpi, mutta entäs se haaveilemami vauva
Kertokaa neuvoja hyvät ihmiset, olen hukassa

 

[vierailija]

Lue tekstisi uudelleen ajan kanssa ja mieti, että oletko siinä kunnossa että sinä voit ottaa vastuuta vauvasta ja huolehtia hänestä. Et kestä edes arkea ilman aggressiokohtauksia. Miten kestäisit vauvan itkun? Asiat eivät koskaan muutu helpommaksi sillä että saa vauvan. Vauva kuormittaa AINA vaikka olisi kuinka helppo. Sellainen asia kuin äidinrakkaus ei paranna fyysisiä eikä psyykkisiä sairauksia, koska niihin tarvitaan lääkehoito ja kuntoutusta.
Anna lapsellesi maailman arvokkain lahja, tule äidiksi vasta kun kykenet olemaan äiti. Ihminen, joka raivoaa niin että menettää tajuntansa, ei kykene olemaan hyvä äiti. Hän traumatisoi ja vahingoittaa lastaan väistämättä. Älä vahingoita itseäsi äläkä toista ihmistä, kun sinun kerran ei ole pakko. Vauvakin on ihminen jolla on oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään.

 

[maDDam]

Lue tekstisi uudelleen ajan kanssa ja mieti, että oletko siinä kunnossa että sinä voit ottaa vastuuta vauvasta ja huolehtia hänestä. Et kestä edes arkea ilman aggressiokohtauksia. Miten kestäisit vauvan itkun? Asiat eivät koskaan muutu helpommaksi sillä että saa vauvan. Vauva kuormittaa AINA vaikka olisi kuinka helppo. Sellainen asia kuin äidinrakkaus ei paranna fyysisiä eikä psyykkisiä sairauksia, koska niihin tarvitaan lääkehoito ja kuntoutusta.
Anna lapsellesi maailman arvokkain lahja, tule äidiksi vasta kun kykenet olemaan äiti. Ihminen, joka raivoaa niin että menettää tajuntansa, ei kykene olemaan hyvä äiti. Hän traumatisoi ja vahingoittaa lastaan väistämättä. Älä vahingoita itseäsi äläkä toista ihmistä, kun sinun kerran ei ole pakko. Vauvakin on ihminen jolla on oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään.

Kiitos!!!!

 

[vierailija]

Lopeta ihmeessä ne lääkkeet jos voit, vaikka et vauvaa hankkisikaan. Ja tietysti hankit vauvan jos tahdot. Muistele sitä aikaa kun et syönyt mielialalääkkeitä. Sellainen sinusta taas tulee jos lopetat lääkkeet, kunhan vieroitusoiteet menevät ohi.

 

[vierailija]

Mitäs jos menisit lääkäriin? Tai perhesuunnitteluneuvolaan, kumpi sit onkaan oikea paikka teidän kunnassa.

Kerro vauvahaaveista, varmasti on lääkityksiä mitä voi käyttää raskausaikanakin.
Venlaflexiäkö ei voi?

 

[vierailija]

suosittelen puhumaan lääkärille vauva haaveista, ja lääkärin avustuksella sitten lopettamaan lääkitystä yms jos on nyt ajan khota siihen. ekan kirjoitusen perusteella ei ole aika viellä mutta kannattaa totaa jo yhteyttä neuvolaan/lääkäriin

 

[maDDam]

Lopeta ihmeessä ne lääkkeet jos voit, vaikka et vauvaa hankkisikaan. Ja tietysti hankit vauvan jos tahdot. Muistele sitä aikaa kun et syönyt mielialalääkkeitä. Sellainen sinusta taas tulee jos lopetat lääkkeet, kunhan vieroitusoiteet menevät ohi.

Ennen lääkkeitä oli melkein joka päivää paniikkikohtsuksia, niin että luulin joka kerta kun niitä tuli että kuolen

 

[maDDam]

Mitäs jos menisit lääkäriin? Tai perhesuunnitteluneuvolaan, kumpi sit onkaan oikea paikka teidän kunnassa.

Kerro vauvahaaveista, varmasti on lääkityksiä mitä voi käyttää raskausaikanakin.
Venlaflexiäkö ei voi?

Olin tänään lääkärissä ja sain saman venlan, koska se on aikaisemminkin auttanut hyvin. Vauvasta sen verran lääkäri sanoi, että raskauden viin kolmannes pitää lääke lopettaa.

 

[maDDam]

suosittelen puhumaan lääkärille vauva haaveista, ja lääkärin avustuksella sitten lopettamaan lääkitystä yms jos on nyt ajan khota siihen. ekan kirjoitusen perusteella ei ole aika viellä mutta kannattaa totaa jo yhteyttä neuvolaan/lääkäriin

Lopetin venlan n 2 kk sitten ja koko ajan kiukkuinen ja vihainen olo, mitenköhän kauan mahtaa noi oireet jatkua vai onko de vain mun tavallinen olo ilman lääkkeitä

 

[vierailija]

Venlafaksiinin lopetus on todella hankalaa. Vaihda lääkettä, niin paniikit pysyvät poissa ja voit mahd. raskautua. Esim. sertraliiniin.

 

[vierailija]

Hitaampi lopetus voisi auttaa. Mulla oli eri lääke, mutta lääkäri neuvoi lopettamaan tosi hitaasti. Lopetukseen meni puoli vuotta. Loppuvaiheessa söin lääkärin ohjeistuksen mukaan murusen joka kolmas päivä. Minulla ei ollut minkäänlaisia lopetusoireita.

 

[vierailija]

Lopeta ihmeessä ne lääkkeet jos voit, vaikka et vauvaa hankkisikaan. Ja tietysti hankit vauvan jos tahdot. Muistele sitä aikaa kun et syönyt mielialalääkkeitä. Sellainen sinusta taas tulee jos lopetat lääkkeet, kunhan vieroitusoiteet menevät ohi.

Vastuutonta puhetta. Sanotko diabeetikoillekin, että lopeta se insuliini, niin sinusta tulee taas yhtä terve kuin ennen sairastumista? Eihän se lääke tee ihmistä sairaaksi vaan sairaus. Mielen sairaudet pohjautuvat yhtä lailla fysiologiaan kuin somaattiset sairaudetkin, niitä vai on vaikeampi mitata, koska tiede ja tekniikka ei ole vielä riittävän kehittynyt. Ei kukaan huvikseen sairastu eikä syö lääkkeitä, ja on lapsellista ajatella, että psyykkisistä häiriöistä paranee kun vaan kovasti tahtoo. Jos elimistö toimisi noin, ei meistä kukaan tarvitsisi ikinä mitään lääkkeitä.

Tässä on kyse kahdesta arvokkaasta ihmisestä ja kahdesta arvokkaasta elämästä, aloittajasta ja aloittajan lapsesta. Aloittajan pitää olla kunnossa, että hän jaksaa raskauden ja lapsen hoitamisen. On väärin ja surullista, jos äitiydestä tulee sarja epäonnistumisia ja pettymyksiä vain siksi, että aloittaja ei saa sitä apua ennen raskautta minkä tarvitsee. Raskaus kun jo itsessään lisää masennuksen riskiä ihan hormonaalisella tasolla. Lisäksi, jos aloittajalla on taustalla jokin trauma omasta lapsuudestaan, se nousee yleensä pintaan raskausaikana jolloin mieli alitajuisesti käy läpi sitä omaa lapsuutta ja niiden kipukohtia. Sellaiseen tilanteeseen kannattaa varautua, ettei se oma mieli ala kampittaa sitä omaa toimintakykyä ja hyvinvointia jos on jo muutenkin herkkänä kaikelle.

Aloittaja voi saada elämässään kaiken mitä haluaa, mutta realiteetit täytyy hyväksyä. Itseään pitää hoitaa, omasta terveydestään ja kunnostaan pitää pitää huolta. Muuten ei kykene hoitamaan ja pitämään huolta toisesta ihmisestä. Hyvä hoitotasapaino nyt ja raskauden aikana antaa äitiyteenkin paremmat eväät. Eli ensiksi oma mieli ja keho kuntoon lääkärin tuella, sen jälkeen voi miettiä seuraavaa askelta elämässään.