apua tarvitaan ad/hd lapsen kans

moi
mulla on tullut seinä vastaan 7 vuotiaan poikani kanssa. Pojalla diagnosoitiin ad/hd ja masennus talvella ja sai lääkityksen. talvi ja kevät meni hienosti ilman vakavampia ongelmia mutta nyt kesällä on mopo karannut käsistä ja pahasti. Lapsi on alkanut varastamaan ja tekemään ilkivaltaa. Murtautuu kaverinsa kanssa toisten varastoihin sotkee siellä paikkoja ja varastaa tavaroita. jäivät siitä nyt kiinni ja on tässä tavaroita palauteltu oikeile omistajilleen. mutta ongelma on se että lapsi ei osoita katuvansa asiaa millään tavalla ja on täysin völinpitämätön kun asiasta yrittää keskustella. Lapsi käy terapiassa ja sielläkin on asiasta yritetty keskustella mutta tuloksetta. On jo mietitty sitä että olisiko uusi osastojakso paikallaan vai mitä tehdään. lapseen ei tahdo saada minkäänlaista otetta ja kiellot yms menevät kuuroille korville. uho kasvaa sen myötä kun kieltää. nyt lapsi on ollut kotona koko aikaisen valvonnan alla mutta eihän niinkään voi loputtomiin jatkua. tuntuu etten uskalla lasta päästää kavereitten kanssa enää ulos koska veri vetää koko ajan ilkeyden tielle. mitä avuksi???

 

Kun koulu alkaa, alkaa elämäkin selkiytyä alku järkytyksen jälkeen. Selkeä rutiini auttaa.

Voi olla, että lapsi hakee adrenaliinihumalaa rötöstelyillään, ehkä endorfiinipläjäys auttaisi? Eli jos mahdollista, ohjaa lapsi liikkumaan. adhd EI ole syy tai oikeutus väärälle käytökselle, selittävä tekijä kylläkin.

Kumpaa lääkitään, adhd:ta vai masennusta?

Useasti addeilla on ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja se saattaa näkyä juuri esim. huomiohakuisuutena (ilkivaltana jne), ja siihen tarvitaan apua aikuisilta.

Kaverit ovat voineet huomata, että lapsesi on vedätettävissä impulsiivisuutensa ja epävarmuutensa (liittyy selkeästi adhd-oireisiin ja siihen, että lapsi huomaa olevansa jotenkin "epäkurantti" ) ja miellyttämishalunsa vuoksi ja teettävät hänellä kaikkea älytöntä. Kannattanee keskustella kavereiden vanhempien kanssa ja kertoa, että lapsesi harkintakyky ei ole samalla tasolla, kuin muilla.

 

sitä ne sanoi osastollakin et katotaan kuin käy kun koulut alkaa ja tulee taas rutiinit mukaan kuvioihin eikä joutoaikaa ole niin paljon. oon huomannut että ilkivaltaa tapahtuu vain tiettyjen kavereiden kans ja olenkin estänyt näitten kavereitten kanssa olemisen.eli lapsi on erittäin paljon vedätettävissä. adhd:ta lääkitään concertalla. nyt mennyt taas selvästi paremmin kun ei ole ollut näiden tiettyjen lasten kanssa tekemisissä. onneksi olen pystynyt muiden vanhempien kanssa sopimaan että heidän lapset ei tule meille eikä meidän mene sinne. jospa tämä taas tästä pikkuhiljaa alkais mennä paremmin. ainakin suunta on taas oikea

 

Oookei, eli minusta sinulla on homma hyvin hallussa. *itsekin Concertalla*

Muistathan keskustella opettajan kanssa etukäteen lapsen erityispiirteistä? Nimen omaan korostaen sitä, että lapsi ei ole ilkeä, vaan vain muiden johdateltavissa.

Oma addi-poikani aloittaa nyt koulun, kirjoitan opettajalle kirjeen, jossa kerron mielestäni oleellisimmat seikat.

 

meillä kans mennään nyt ekalle ja on jo koulunkäynti avustaja hommattu ja jo keväällä käytiin keskusteluja tulevan open ja koulun erityisopen kanssa. lapsi oli eskarin aikana osastojaksolla ja silloin onneksi saatiin kaikki nämä kouluasiat kuntoon kun oysista niitä alkoivat tosissaan touhuamaan =)

 

Ja itsetunnon kohentaminen on äärimmäisen tärkeää, se, että onnistuu ja tuntee osaavansa. Hyvä itsetunto (ja oiretiedostus hieman vanhemmalla) suojaa tulevaisuudessa paremmin, kuin mikään.

Yrittäkää jaksaa ja löytää positiiviset puolet asioista, vaikka kirveellä!

 

Lapsella on ihan hyvä itsetunto ja osaakin todella paljon ikäisiään enemmän ja tietää sen itsekkin. Joskus tuntuu että ei tarvis vielä niin paljon osata tänään sitte sovimme psyk osastolla että alkaa lokakuussa uusi ja pidempi päiväosasto jakso.

 

Minun pojallani todettiin 3 vuotiaana autismi ( tänä päivänä hän on tosi tomera..luultavasti enemmän asperger). Eka ja tokaluokka meni tosi huonosti, eikö apua saanut kouluun tarpeeksi.. Kela myönsi meille sosiaalisen vuorovaikutuksen kuntoutusta, ja siellä huomattiin nyt toukokuussa, että hänellä on myös ADHD. Eli raivokohtauksiin hän saa Risperdalia ja tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen Concertaa...
Ja nyt on saanut kiitosta koulussa...Minä en voi kuvitellakaan, että päästäisin häntä yksin ulos, vaikka on 9 vuotias...kyllä on liian villi lapsi..aivan varmasti keksii kaikkea pöljää...Kyylä on vanhemman mietittävä, voiko lasta laittaa ulos yksin, jos hän käyttäytyy huonosti...

 

Minulla on myös poika jolla on ADHD poika nyt 21v,teidän kirjoitukset kuulostaa niin tutulta.Kun poika oli vielä koulussa me ei saatu mitään tukea pojasta tehtiin idiootti häirikkö,koulu aika oli koko perheelle painajaista.Onneksi nykyään ADHDlasta tuetaan ja kuntoutetaan heti kun diagnoosi on tehty,meillä kuntoutus alkoi liian myöhään kovan taistelun jälkeen.Poika oli 18v kun sai hoitoa,lääkäri oli kauhuissaan kun hoitoa ei ollut aikaisemmin saatu.Kouluajasta oli pojalle jäänyt pahat traumat joita yritettiin hoitaa psyk osastolla vuoden ajan.Osastohoito auttoi poikaa luottamaan tulevaan ja uskomaan itseensä.Lapsuus on takana nyt opetellaan kasvamaan aikuiseksi ja siinä on taas omat ongelmat mutta nyt on tukea ja tietoa,uskon että pojasta tulee vielä hyvä aikuinen siihen menee vaan enemmän aikaa.