Apua, taas se hiipii. Vauvakuume.

[miejamiunmietteet]

Nuorempi alkaa olla siinä iässä mitä esikoinen oli, kun tein positiivisen testin. En ole potenut vauvakuumetta nyt kahden lapsen äitinä juuri ollenkaan, vaikka takaraivossa onkin jyskyttänyt tunne, että yksi vielä puuttuu.
Tilanteesta tekee haastavan työ&koulukuviot sekä se, että haluaisin ehkä tällä kerralla isomman ikäeron, jos se olisi puhtaasti valintakysymys.
Lapset on saatu aikaan hoidoilla, joten ihan yksiselitteistä ei senkään puolesta ole tämä asia, että "asiaa tulille vain" ja iän puolesta sanottakoon, että ihan viittä vuotta ei voi odotella sopivaa aikaa.

Tuntuu, että on väärin haaveilla kolmannesta, kun toiset eivät saa sitä yhtäkään. Itse en tosin osannut edes silloin primäärilapsettomana katkeroitua niille, jotka saivat hoidoilla kaksi tai useamman lapsen, mutta tiedän katkeroitujiakin olevan. Ja he ajattelevat tästä varmaan, että olen kiittämätön pskaläjä, kun en "tyydy" siihen mitä minulla jo on ja kehtaan vielä suunnitella sopivaa aikaa lapsen"tekoon".

Lähipiirissä ja tuttaville syntyy nyt vauvoja. Tähän asti olen torjunut kuumetta järkisyillä, mutta pelkään, että kohta joudun antamaan sille kaipuulle taas yliotteen. Sitten en enää muuta mietikään, kuin sitä, että koska päästään aloittamaan seuraava hoitokierros. Huhhui.

Onko muita samoissa mietteissä? En tarkoita välttämättä lapsettomuustaustaa, vaan ylipäätään kolmannen lapsen suunnittelua ja haaveilua.
Olisi kyllä aivan huippua löytää joku monta lasta hoidoilla saanut ja kuulla kokemuksia

 

[Ei omakohtaista]

Muiden katkeruus olisi huonoin syy olla tekemättä kolmatta. Jos heillä olisi samat mahdollisuudet niin aivan varmasti tekisivät niin monta lasta kun haluavat.
Jos tuntuu siltä että yksi puuttuu ja mahdollisuudet on niin tottakai
Sori mulla ei ollut nyt omia kokemuksia mutta halusin nyt kuitenkin kommentoida

 

[miejamiunmietteet]

Muiden katkeruus olisi huonoin syy olla tekemättä kolmatta. Jos heillä olisi samat mahdollisuudet niin aivan varmasti tekisivät niin monta lasta kun haluavat.
Jos tuntuu siltä että yksi puuttuu ja mahdollisuudet on niin tottakai
Sori mulla ei ollut nyt omia kokemuksia mutta halusin nyt kuitenkin kommentoida

En tietenkään perustaisi päätöksiä perheen koosta lapsettomuudesta kärsivien mielipiteisiin. Itse siihen jengiin kuuluneena tiedän kuitenkin, mitä osa porukasta ajattelee entisistä lapsettomista, niin pistäähän se vähän miettimään, että uskaltaako tästä asiasta edes suutaan avata, jotta ei vaikuttaisi siltä, ettei ole maailman onnellisin olemassaolevista lapsistaan.

Aiheeseen liittyviltä foorumeilta saa vastaansa yleensä kylmää kohtelua tai täyden ignorauksen (ellei jopa anonyymeja haukkuja), jos erehtyy tuomaan esille haaveensa useammasta lapsesta. Harva niitä toiveita ilkeää siellä edes tunnustaa. On etikettiin kuuluvaa sanoa, että "Olen toki maailman onnellisin tästä yhdestäkin, mutta jos sen toisen vielä saisi tälle Ihmeelle kaveriksi, niin mitään muuta en pyytäisi ikinä.". Kolmannesta ei kuulu enää sanoa noin, se on kiittämätöntä.

Ymmärrän ja muistankin, että mustina hetkinä tuntui pahalta toisten onni, mutta en silti ymmärrä miten joku jaksoi katkeroitua useammasta onnistumisesta hoidoissa. Sellaiset luetaan heti vähemmän lapsettomuudesta kärsineiksi, vaikka hoitoja olisi takana useita.

Siksi olenkin siirtynyt asian pohdinnan kanssa "tavallisten kuolevaisten pariin".

 

["Mie"]

Täällä yksi jo vuosia kolmannesta haaveillut, mutta mies on asiasta eri mieltä . Luomuna ovat lapset tulleet, mutta eivät helpolla kuitenkaan. Lähipiirissä lapsettomuutta, mutta nyt myös paljon vauvoja. Tuntuu syylliseltä olla tyytymätön kahteen lapseen, mutta tunne puuttuvasta palasta on todella voimakas. Jos sinulla mies kanssasi samoilla linjoilla niin toimeen vaan! Muuten voi iskeä katkeroituminen myöhemmin.

 

[miejamiunmietteet]

[QUOTE="Mie";30541707]Täällä yksi jo vuosia kolmannesta haaveillut, mutta mies on asiasta eri mieltä . Luomuna ovat lapset tulleet, mutta eivät helpolla kuitenkaan. Lähipiirissä lapsettomuutta, mutta nyt myös paljon vauvoja. Tuntuu syylliseltä olla tyytymätön kahteen lapseen, mutta tunne puuttuvasta palasta on todella voimakas. Jos sinulla mies kanssasi samoilla linjoilla niin toimeen vaan! Muuten voi iskeä katkeroituminen myöhemmin.[/QUOTE]
Tilanne on kurja. Toisen on joustettava ja yleensä se, joka sanoo ehdottoman EIn, saa pitää päänsä, koska pakottaakaan ei voi.

Allekirjoitan täysin tuon syyllisyyden tunteen. Äidit taitavat olla mestareita tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.
Kovin vahvana on täälläkin ollut tunne, että kolmesta meidän perhe koostuu. Muistan ajatelleeni jo ennen ensimmäistäkään lasta (vaikka lapsettomuusongelma oli ajankohtainen), että lapsilukumme on kolme. Olen myös hoidoissa ollessamme "nähnyt" ja tuntenut voimakkaasti etukäteen, että mikä hoito tulee onnistumaan ja juuri niin on käynyt.
Keskenmenotkin tiesin jo plussatessani, tai taustalla oli sellainen varma tunne, että tästä ei vauva syliin asti tule, eikä tullutkaan niistä kerroista. Olen nähnyt ja tuntenut, että seuraava raskaus saisi alkunsa seuraavasta alkionsiirrosta, mikäli annamme sille mahdollisuuden. Toki silti olen epäileväinen, voin erehtyä, enhän ole mikään ennustaja. Tunne on vaan niin vahva, että sitä on vaikea selittää tai kuvailla.

Olemme miehen kanssa sellaisessa välitilassa. Elämä on ajoittain melko kuluttavaakin, mutta silti haave kolmannesta on yhteinen. Aika ei nyt ole ihan paras mahdollinen ja siksi pelkäänkin tuota hiipivää vauvakuumetta, sillä tunnistan sen ja sen tunteen minkä se sisälleni tuo. Tulee pakottava tarve järjestää hoitokierros välittömästi, asap, huomenna, tänään!

Toisaalta alan juuri nauttia tästä ajasta, kun voin tehdä asioita itselleni, perheemme tulevaisuutta varten ja joskus ihan vaan minua varten. Kumminkin tunnen oloni tyhjäksi, kun vain ajattelenkin, etten koskaan enää saisi tuntea pieniä potkuja kohdussani, saada vastasyntynyttä rinnalleni, imettää, nuuhkia vauvan tuoksua.. Oi tätä ristiriitaa.

Ja sitten se pelko. Kaksi tervettä lasta, hyvin mennyttä odotusta ja ihan ookoo synnytyksiä, pieniä ongelmia lukuunottamatta. Ei allergioita, ei koliikkia, ihan hyviä nukkumaan öisin. Kolmatta kertaa ei VOI käydä niin hyvä tuuri.

 

["kahdenäiti"]

Meillä myös kaks lasta ja kolmas haaveissa, ei vielä toteutuksessa. Liikaa muuttuvia tekijöitä elämässä, mut ehkä vielä jonain päivänä.