Apua, sokeritautinen kissa ei pysty kunnolla kävelemään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
16-vuotiaalla, muuten terveellä ja pirteällä kissallamme todettiin vähän aikaa sitten sitten diabetes. Saimme eläinlääkäriltä ohjeeksi pistää kissaan insuliinia kerran päivässä, alkaen 2,5 yksikköä. Sokerin laskua piti tarkkailla virtsasta liuskoilla. Jos virtsan sokeripitoisuus ei laskisi, piti annosta aina nostaa yksi yksikkö kerrallaan.

Nyt mennään jo 22 yksikössä, ja virtsa on liuskan mukaan edelleen siellä kaikkein "pahimmassa", ei ole muuttunut yhtään paremmaksi.

Aamusta lähtien kissa on voinut huonosti, jalat eivät pidä kunnolla kun kävelee. Lisäksi kissa on hyvin väsynyt ja apaattinen, makailee vaan jossain sängyn alla piilossa, vaikka normaalisti on seurallinen ja leikkisä Olemme antaneet kissalle useita pienia ruoka-annoksia niin kuin lääkäri neuvoi, ja lisäksi ruiskulla sokeriliuosta, (lääkäri neuvoi antamaan hunajaa tai sokeriliuosta jos näyttää huonovointiselta) kun ajattelimme että tuo hoipertelu olisi insuliinishokkia. Mutta kissan olo ei ole parantunut yhtään, olikohan tuo sokeriliuoksen antaminen virhe?

Tosi orpo olo kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Täytynee soittaa maksulliseen neuvontanumeroon ainakin, ja huomenna tilata aika eläinlääkärille.

Osaako kukaan neuvoa mitä kannattaisi tehdä? Pitäisikö peräti jonnekin päivystykseen lähteä?
 
Ehkä ois ihan vaan se viiminen piikki paras ratkaisu. Kissan rääkkäämistä tommonen.

Siis mikä on kissan rääkkäämistä? Sokeritrauti todettiin noin neljä viikkoa sitten, hetikö toteamisen jälkeen olisi pitänyt piikille viedä? :-O Eikö ole ensin viisasta katsoa pysyykö tauti aisoissa insuliinilla ja ruokavaliolla, ja sitten piikille jos ei pysy, niinkuin nyt taitaa vähän olla?

Mieti vähän ennen kuin alat eläinrääkkääjäksi syyttää, kyse on perheenjäsenestä!!! Veisitkö itse lemmikkisi heti piikille jos tällä todettaisiin joku sairaus, joka monesti hoituu aisanmukaisella lääkityksellä???
 
[QUOTE="Nadia";23133636]kannattaa mennä pitkälle piikille... :-([/QUOTE]

Joo ehkä se on edessä, mutta eipä tuosta mitään apua ollut, tiedossa on kyllä että niin voi käydä.
 
Nyt on siun aika luopua kisusta,jos lääkäri ei pysty auttamaan ja kissasi kärsii.
Voit tietysti soittaa päivystykseen,mutta neuvoisin kyllä harkitsemaan kissan nukuttamista pois.:hug:
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="aapee";23133666]Siis mikä on kissan rääkkäämistä? Sokeritrauti todettiin noin neljä viikkoa sitten, hetikö toteamisen jälkeen olisi pitänyt piikille viedä? :-O Eikö ole ensin viisasta katsoa pysyykö tauti aisoissa insuliinilla ja ruokavaliolla, ja sitten piikille jos ei pysy, niinkuin nyt taitaa vähän olla?

Mieti vähän ennen kuin alat eläinrääkkääjäksi syyttää, kyse on perheenjäsenestä!!! Veisitkö itse lemmikkisi heti piikille jos tällä todettaisiin joku sairaus, joka monesti hoituu aisanmukaisella lääkityksellä???[/QUOTE]

Ilmeisestikään lääkitys ei toimi, ja kissalla ikääkin sen verran, että kannattaa miettiä mikä on järkevintä, KISSAN kannalta. Se luopuminenkin on rakkautta.
 
[QUOTE="aapee";23133666]Siis mikä on kissan rääkkäämistä? Sokeritrauti todettiin noin neljä viikkoa sitten, hetikö toteamisen jälkeen olisi pitänyt piikille viedä? :-O Eikö ole ensin viisasta katsoa pysyykö tauti aisoissa insuliinilla ja ruokavaliolla, ja sitten piikille jos ei pysy, niinkuin nyt taitaa vähän olla?

Mieti vähän ennen kuin alat eläinrääkkääjäksi syyttää, kyse on perheenjäsenestä!!! Veisitkö itse lemmikkisi heti piikille jos tällä todettaisiin joku sairaus, joka monesti hoituu aisanmukaisella lääkityksellä???[/QUOTE]

On, se on RÄÄKKÄÄMISTÄ kun pistelet kissaa joka päivä. Kissalla ikääkin jo noin paljon. Mieti ihan itse vaan mitä olet tekemässä :(
 
Minä lähtisin kissan kanssa nopeasti päivystykseen. Kissa voi elää onnellisena kyseisen sairauden kanssa vuosia, jos hoito saadaan tasapainoon. Tuttavillani oli vanha kissa, joka eli muistaakseni ainakin neljä vuotta sairauden toteamisen jälkeen, kunhan sopiva lääkeannostus jne. löydettiin.

Kyseinen kissa sai muistaakseni kerran jonkun kohtauksen, ja kiikuttivat päivystykseen, jossa tilanne saatiin taas hallintaan. Jos kissa on apaattinen, niin en odottelisi yön yli.
 
Kylläpä ihmiset täällä ovat helposti lopettamassa lemmikkiään :o Ei todellakaan ole diabetes syy lopettaa kissaa, samalla tavalla kissa tuon sairauden kanssa voi elää kuin ihminenkin.
 
[QUOTE="sama";23133709]On, se on RÄÄKKÄÄMISTÄ kun pistelet kissaa joka päivä. Kissalla ikääkin jo noin paljon. Mieti ihan itse vaan mitä olet tekemässä :([/QUOTE]
eikä ole rääkkäämistä jos olen kuukauden verran vasta pistellyt. Juuri olemme todenneet ettei lääkitys taida auttaa, ja puhuneet siitä mahdollisuudesta että kissa pitäisi nukuttaa pois.

Sisi minäkö olen eläinrääkkääjä jos kuukauden verran yritän auttaa kissaa ennen kuin nukutan sen pois? Hetikö diagnoosin tekemisen jälkeen olisi pitänyt kissa nukuttaa?

Minä kysyn apua täältä, ja tiedän että kissa ehkä pitää nukuttaa. Mutta täällä vaan haukutaan eläinrääkkääjäksi. Tulipa paha mieli, kiitosta vaan sinulle kovasti.:-(
 
[QUOTE="aapee";23133755]eikä ole rääkkäämistä jos olen kuukauden verran vasta pistellyt. Juuri olemme todenneet ettei lääkitys taida auttaa, ja puhuneet siitä mahdollisuudesta että kissa pitäisi nukuttaa pois.

Sisi minäkö olen eläinrääkkääjä jos kuukauden verran yritän auttaa kissaa ennen kuin nukutan sen pois? Hetikö diagnoosin tekemisen jälkeen olisi pitänyt kissa nukuttaa?

Minä kysyn apua täältä, ja tiedän että kissa ehkä pitää nukuttaa. Mutta täällä vaan haukutaan eläinrääkkääjäksi. Tulipa paha mieli, kiitosta vaan sinulle kovasti.:-([/QUOTE]

No rääkkääjähän sä olet. Itses takia haluat kissaa pitää hengissä ja kiusaat sitä ruiskuilla :(
 
[QUOTE="aapee";23133755]Minä kysyn apua täältä, ja tiedän että kissa ehkä pitää nukuttaa. Mutta täällä vaan haukutaan eläinrääkkääjäksi. Tulipa paha mieli, kiitosta vaan sinulle kovasti.:-([/QUOTE]

Huomaa, ettei täällä kirjoittaneilla ole lemmikkejä, tai ainakaan eivät ole kovin kiintyineitä eläimiinsä. Tietenkin tuossa tapauksessa kissaa yritetään hoitaa, eihän ihmisiäkään "piikitetä" heti jos heille puhkeaa joku sairaus :o

Kuukausi on vielä aika lyhyt aika, ja voi vaatia vielä esim. insuliinimäärien muuttamista ennen kuin kissan olo lähtee kohenemaan. Ei se ole mitään eläinrääkkäystä, se on lemmikistään välittämistä!
 
Kylläpä ihmiset täällä ovat helposti lopettamassa lemmikkiään :o Ei todellakaan ole diabetes syy lopettaa kissaa, samalla tavalla kissa tuon sairauden kanssa voi elää kuin ihminenkin.

No niinpä. Ihmetyttää kyllä, oikeestiko joku on sitä mieltä että heti diagnoosin jälkeen pitäisi oma rakas lemmikki lopettaa? Moni eläinhän , niinkuin ihminenkin, voi hoidosta saada avun.

Meidän kissalla ei taida kyllä niin olla. Soitin juuri päivystykseen, sinne pitäisi lähteä. Eli siis lähden heti kun mies tulee kotiin lapsenvahdiksi. Tulee onneksi vajaan tunnin päästä.
 
Huomaa, ettei täällä kirjoittaneilla ole lemmikkejä, tai ainakaan eivät ole kovin kiintyineitä eläimiinsä. Tietenkin tuossa tapauksessa kissaa yritetään hoitaa, eihän ihmisiäkään "piikitetä" heti jos heille puhkeaa joku sairaus :o

Kuukausi on vielä aika lyhyt aika, ja voi vaatia vielä esim. insuliinimäärien muuttamista ennen kuin kissan olo lähtee kohenemaan. Ei se ole mitään eläinrääkkäystä, se on lemmikistään välittämistä!

Joskus se olisi kuule ihmisellekin helpotus, jos voisi yhdellä piikillä päästä tästä maailmasta pois. Miksi aina ajatellaan, että kuolema olis se kamalin vaihtoehto? Ei se lemmikki itke etukäteen, että voi voi, nyt en enää saa elää enkä näe lastenlasteni kasvavan. Eikä se tajua, että sitä ollaan viemässä viimeiselle piikille. Ihmisten kyvyttömyys luopua lemmikistään kun sen aika tulee estää aika montaa elukkaa pääsemästä parempaan paikkaan, vaikka syytä jo olisi päästää.
 
Joskus se olisi kuule ihmisellekin helpotus, jos voisi yhdellä piikillä päästä tästä maailmasta pois. Miksi aina ajatellaan, että kuolema olis se kamalin vaihtoehto? Ei se lemmikki itke etukäteen, että voi voi, nyt en enää saa elää enkä näe lastenlasteni kasvavan. Eikä se tajua, että sitä ollaan viemässä viimeiselle piikille. Ihmisten kyvyttömyys luopua lemmikistään kun sen aika tulee estää aika montaa elukkaa pääsemästä parempaan paikkaan, vaikka syytä jo olisi päästää.

Voi herranen aika sentään, tää menee taas jankkaamiseksi niin kuin täällä aina. Kuka on sanonut että me olemme kyvyttömiä luopumaan lemmikistämme? Olisiko siis heti pitänyt viedä piikille kun diabetes todettiin? Emmehän me edes tienneet silloin kuinka paha se on!! Ilman muuta me viemme kissan piikille jos näyttää siltä ettei hoito tehoakaan, niin kuin nyt vähän vaikuttaa.

Kun soitin päivystykseen, siellä kysyttiin suhtautumistamme kissan mahdolliseen piikitykseen, ja sanoin että missään nimessä emme halua lemmikkimme kärsivän liikaa.

Uskokaa nyt jo tämä, pliis, älkääkä jankatko enää samaa asiaa.

Voi tsiisus taas tätä palstaa....
 
Joskus se olisi kuule ihmisellekin helpotus, jos voisi yhdellä piikillä päästä tästä maailmasta pois. Miksi aina ajatellaan, että kuolema olis se kamalin vaihtoehto? Ei se lemmikki itke etukäteen, että voi voi, nyt en enää saa elää enkä näe lastenlasteni kasvavan. Eikä se tajua, että sitä ollaan viemässä viimeiselle piikille. Ihmisten kyvyttömyys luopua lemmikistään kun sen aika tulee estää aika montaa elukkaa pääsemästä parempaan paikkaan, vaikka syytä jo olisi päästää.

No ei toki ole, mutta ihminen on tehnyt itsestään jo jonkun jumalan, joka voi päättää milloin minkäkin eläimen on "parempi päästä pois".

Lisäksi olen itsekin nähnyt diabeetikkokissan, ja se eli vuosia onnellisena kun lääkitys saatiin kuntoon. Se ei välittänyt pistämisestä mitään, ja porskutteli onnellisena viimeiset vuotensa.
 
Heippa!

Meidän 14 vuotiaalla kissalla todettiin myös sokeritauti ja vain 3 päivää toteamisen jälkeen oli niin huonona ( pissasi alleen, piiloutui sängyn alle, suusta tuli vaahtoa, päästi ihmeellisiä ääniä jne..), ettei meille jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin luopua rakkaastamme. Se oli äärimmäisen vaikeaa, mutta helpotus kissallemme. RIP.
 
Huomaa, ettei täällä kirjoittaneilla ole lemmikkejä, tai ainakaan eivät ole kovin kiintyineitä eläimiinsä. Tietenkin tuossa tapauksessa kissaa yritetään hoitaa, eihän ihmisiäkään "piikitetä" heti jos heille puhkeaa joku sairaus :o

Kuukausi on vielä aika lyhyt aika, ja voi vaatia vielä esim. insuliinimäärien muuttamista ennen kuin kissan olo lähtee kohenemaan. Ei se ole mitään eläinrääkkäystä, se on lemmikistään välittämistä!
Miulla on kaksi kissaa ja välitän paljon niistä,yhden kissan olen joutunut nukuttamaan pois,vaikea päätös,mutta kissa olis kärsinyt.Kannattaa tosiaan soittaa tai käydä päivystyksessä,mutta jos lääkäri ei pysty auttamaan ja kissa kärsii,silloin olis aika harkita ikiunta. Joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä,eikä se tarkoita ettei välittäisi tai olisi kiintynyt eläimeen.:hug:
 
Viimeksi muokattu:
ikää on kissallasi jo paljon ja varmasti hyviä hellittyjä vuosia... miksi kitua piikkien varassa? kuitenkin on osattava luopua ja jos kissanelämä ei enää niin hyvää, niin punnitse vaihtoehdot
 
Miulla on kaksi kissaa ja välitän paljon niistä,yhden kissan olen joutunut nukuttamaan pois,vaikea päätös,mutta kissa olis kärsinyt.Kannattaa tosiaan soittaa tai käydä päivystyksessä,mutta jos lääkäri ei pysty auttamaan ja kissa kärsii,silloin olis aika harkita ikiunta. Joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä,eikä se tarkoita ettei välittäisi tai olisi kiintynyt eläimeen.:hug:

Joo tosiaan soitin, ja lähden viemään kissaa kunhan mies kotiutuu. Ja tosiaan viimeinen matka saattaa kissalla olla edessä. :-(
 

Yhteistyössä