No meillä seisoi pinnis käyttämättömänä, koska vauva söi 1 vuotiaaks öisin. Siis imetin öisin ja koin helpoksi nukkua vauvan vieressä. Parisänky nurkkaan kiinni ja vauva sinne seinän puolelle nukkuu. No olihan pinnis sitten laitana siellä jalkopäädyssä, avonaisena, eli sivuvaununa. Eikä meistä olis ollu nostaa ja laskee vauvaa miljoonaa kertaa pinnikseen ja kukkua reunalla selkä vääränä, saati nousta öisin jalkeille - ei kiitos. Nukutukset ja nukkumaankäynnit oli vaan niin helppoja, ku kaappas vauvan viereen ja köllötteli hiljaa, kunnes uni tuli vauvalle. Näin jatkettiin 2 vuotiaaks.
Pinnis voi jäädä lyhytikäiseksi, jos taapero osaa sieltä kovin varhain kiivetä pois. Jotkut osaavat jo 1 v 3 kk ikäisenä tulla sieltä pois. Ja se tarkoittaa sitä, että ne voi tulla sieltä pää edellä alas ja kun niska edelle rusahdetaan maahan, niin se voi sitten olla siinä. Turvallisuussyistä pinnasängystä on silloin luovuttava.
Tietenkin paras pinnasänky on sellainen, josta saa pitkän laidan kokonaan irti ja sitä voi käyttää tarvittaessa sivuvaununa (rauhoittelut öisin sujuu ilman ylösnousuja). Vaikka vauvasi 6 kk olisi tähän mennessä nukkunut hyvin, hyvin monilla vauvoilla alkaa tulla uniongelmia 6 kk lähtien. Silloin tulee eroahdistus ja hampaat vaivaavat ja hyvinkin nukkuneet vauvat alkavat heräilemään öisin useasti. Kaikkien kannalta silloin helpoin tapa hoitaa yöheräilyt on se sivuvaunu (tai perhepeti) jotta ei tarvitsisi nousta jalkeille.
Alaslaskettavissa versioissa se pinnasängyn sivun reuna laskeutuu vain hieman alemmas, noin 20 cm (tarkoitettu että vanhempien on helpompi laskea lapsi alas). Siitä ei tule kunnon sivuvaunua ja siihen jää pinnat häiritsevästi eteen vanhempien vuoteen ja pinnasängyn väliin. Joidenkin mielestä pinnasänky on ehdoton, mutta meille se oli turha kapistus.