APUA parisuhteesen?

[masentaa]

Pitkäliitto takana, tuntuu kun oltaisiin kasvettu erilleen. Päivät menee kiireen keskellä ja harvoin päästään kaksistaan mihinkään. Millä ihmeellä voin pelastaa liittoni ?

 

[Rytkäätys]

Anteeksi, mutta noin siinä käy kun lakkaa huolehtimasta parisuhteestaan. Aina kuulee tälläkin palstalla sanottavan ettei kahdenkeskistä aikaa tarvita lasten synnyttyä jne. Mutta lopputulos voi olla tuo...

Onneksi edes haluat pelastaa tilanteen. Sinuna varaisin esim. hotellin tai mökin teille muutamaksi yöksi. Voi tuntua alkuun oudolle, mutta alatte puhumaan solmuja auki. Ja koskette toisiinne ajan kanssa. Toivon että onnistutte. Yhteinen loma voi antaa lähtökipinän eheytymiselle, mutta jatkossa tarvitaan toimenpiteitä. Rakkautta, sen osoituksia arkielämässä, koskettamista... Kaikkea mitä toimivaan liittoon kuuluu.

 

[masentaa]

Meillä lapsia ja heille ei ole lapsenvahtia. Suurin syy kun ei pystystä kahdestaan olemaan. Ehdotus kuulostaa muuten hyvältä.

 

[Rytkäätys]

Meillä lapsia ja heille ei ole lapsenvahtia. Suurin syy kun ei pystystä kahdestaan olemaan. Ehdotus kuulostaa muuten hyvältä.

Entäs kahdenkeskinen aika lasten mentyä nukkumaan. Aiemminkin olen joillekin vinkannut, että vaikka väsyttäisi, se kyllä maksaa vaivan että valitsee sen kumppanin kainalon tyynyn sijasta. Ette avaa televisiota, ette tietokonetta, puhelimet äänettömälle. Niin me tehdään. Lämmitetään sauna, istutaan terassilla ja jutellaan asioista maan ja taivaan välillä. Älkää epäröikö koskettaa, flirtatkaa arkiaskareiden lomassa. Nähkää vaivaa, keittäkää toiselle kahvit, kattakaa pöytä nätiksi, hierokaa toisianne. Kaikkea pientä. Uskon että muutos on mahdollista jos molemmat kiinnittää aiempaa enemmän huomiota toisiinsa.

 

[vcbb]

Pitkäliitto takana, tuntuu kun oltaisiin kasvettu erilleen. Päivät menee kiireen keskellä ja harvoin päästään kaksistaan mihinkään. Millä ihmeellä voin pelastaa liittoni ?

en tiedä. Meillä ihan sama. Kahdestaan ei päästä mihinkään. Ei päästä edes parisuhdeterapiaan kun ei ole ketään jolle jättäisi lapset edes hetkeksi.

 

[vcbb]

Entäs kahdenkeskinen aika lasten mentyä nukkumaan. Aiemminkin olen joillekin vinkannut, että vaikka väsyttäisi, se kyllä maksaa vaivan että valitsee sen kumppanin kainalon tyynyn sijasta. Ette avaa televisiota, ette tietokonetta, puhelimet äänettömälle. Niin me tehdään. Lämmitetään sauna, istutaan terassilla ja jutellaan asioista maan ja taivaan välillä. Älkää epäröikö koskettaa, flirtatkaa arkiaskareiden lomassa. Nähkää vaivaa, keittäkää toiselle kahvit, kattakaa pöytä nätiksi, hierokaa toisianne. Kaikkea pientä. Uskon että muutos on mahdollista jos molemmat kiinnittää aiempaa enemmän huomiota toisiinsa.

Meillä ei onnistu tämäkään kun nuorin heräilee tunnin välein. On vuoden ikäinen. Ei ole seksiäkään ollut kuukauteen kun turha edes aloittaa kun taapero herää välittömästi.

 

[Mitäs jos]

ratkaisisitte lastenhoito-ongelman MLL:n avulla Sieltä hoitaja esim. pariksi tunniksi

 

[vcbb]

ratkaisisitte lastenhoito-ongelman MLL:n avulla Sieltä hoitaja esim. pariksi tunniksi

ei ole täällä MLL:n hoitajia.

 

[fall]

meillä sama homma tosin meillä ei kovin pitkä liitto(6v). kaikki päin mäntyä. parisuhde terapiaan turha mennä koska kumpikaan meistä ei halua jutella vieraitten ihmisten kuullen.

mutta eipä se yhteinen aikakaan auta jos ei halua olla toisen lähellä, kun toinen vaan ottaa niin kovasti pattiin, ärtyy vaan kun näkee sen toisen.

 

[masentaa]

Täälläkään ei ole mll:lää. Yleensä tulee mentyä aikaisin nukkumaan tai tv:tä katsottua iltaisin kun lapset menee nukkumaan. Ja tuolla kai alkuun voisi päästä, kun alkaisi juttelemaan tv:n sijaan, mutta tuntuu aika vaikealta sitä aloittaa. Parisuhdeterapeuttia olen ajatellut , mutta tarvisin sitä lapsenvahtia . Erota en missään nimessä haluasi, mutta tämä tilanne on aika raskas ja jos ei muutu taitaa ero olla edessä. Miehen mukaan asiat ovat aivan ok. on kuulemma vain väsynyt, mutta kuinka voi olla onnellinen ihmisen kanssa, joka on onneton .

 

[Rytkäätys]

Meillä ei onnistu tämäkään kun nuorin heräilee tunnin välein. On vuoden ikäinen. Ei ole seksiäkään ollut kuukauteen kun turha edes aloittaa kun taapero herää välittömästi.

Unikoulua suosittelisin. Ei tuon ikäisen enää tarvitse noin tiuhaan heräillä jaa vaatia palvelua.

 

[Tärkein ihminen]

voi ihmisellä olla niin kiire, ettei siinä kotonaan ehdi olla lähellä sitä tärkeintä ihmistä? Kasataan kaikkea turhaa tekemistä, menoa, muka välttämätöntä harrastusta ja kun siivotakin pitää koko ajan. Siinähän se toinen on ihan vierellä käden ulottuvilla. Olisko aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen?

 

[Rytkäätys]

Täytyy sanoa, että meillä oli esikoinen helppo vauva, silloin sai järkättyä aikaa helposti yhdessäololle. Mutta kuopus oli koliikkivauva. Ja sen päälle tuli lähes vuoden korvatulehduskierre ennen putkituksia. Silti ne hetket kun pystyttiin annettiin toiselle. Jos ei muuta niin istuin miehen sylissä ja joskus ihan itkin väsymystä. Koettakaa kääntää se kumppani sellaiseksi voimauttavaksi osaksi elämää. Jonka kanssa jakaa ilot ja murheet. Kysykää kumppanilta mitä hänelle kuuluu. Kysy mikä tekee hänet onnelliseksi, mitä asioita tahtoisi muuttaa. Kerro myös omat tuntemuksesi samoista asioista. Kerro mikä sinua viehättää ja miellyttää kumppanissa. Joskus riittää kun sanoo että "Kerro joku juttu" Lähentyminen jo viilenneissä väleissä voi olla hankalaa, mutta kun muurin läpi alkaa pääsemään, uskon että se helpottaa.

 

["outo"]

kelle muka avio/avopuoliso on se tärkein? Ajattelin vaan että mä on varmaan jotenkin vinksahtanut kun mä en koe puolisoa tärkeimmäksi ihmiseksi. Mulle omat lapset, omat vanhempani ja sisarukseni menee kyllä puolison edelle.

 

[Rytkäätys]

Ja tosiaan kokemusta on valvottavista lapsista. Mutta jos hän välissä ottaa ne tunnin unet, siinä ehtii jo kummasti aloittaa jutustelua, ja jatkaa sitä kun lapsi on nukahtanut herättyään uudelleen.

Koskaan ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa keskusteluyhteyden ylläpitoa. Kumppanista tulee olla kiinnostunut. Ei minuakaan aina niin kamalasti kiinnosta missä vaiheessa esim. moottoripyörän kokoaminen on ja mikä holkki on ollut epäsopiva, mutta kun panostaa siihen että edes kysyy ja jaksaa kuunnella, se antaa sen tunteen ja tiedon että toinen välittää. Myös koskettaminen tuntuu katoavan liian monessa suhteessa. Silitykset, rutistuksen, takapuolen taputukset, suukot ja pikaisetkin halaukset tuovat ihanan yhteenkuuluvuuden tunteen.

Ja jos sitä flirttiä käyttää ja harrastaa jo etukäteen ennen lasten nukahtamista, niin sanon kyllä että se tunti riittää hyvin toisen hyvänä pitämiseen Noin niinku alkuun?

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="outo";26081825]kelle muka avio/avopuoliso on se tärkein? Ajattelin vaan että mä on varmaan jotenkin vinksahtanut kun mä en koe puolisoa tärkeimmäksi ihmiseksi. Mulle omat lapset, omat vanhempani ja sisarukseni menee kyllä puolison edelle.[/QUOTE]


Vanhempien suhde luo pohjan koko perheelle ja kodille. Se määrittää hyvin pitkälle myös lasten onnellisuustasoa. Minulle mies on yhtä rakas kuin lapset. Vaikka rakastan valtavasti vanhempiani, appivanhempiani, sisartani jne, tottakai mies on se tärkein heistä! Lapset ja mies samalla viivalla. Aikuisista suhteista mies on rakkain ja tärkein kaikista!
Mies on se, jonka kanssa aion olla yhdessä vielä sittenkin kun lapset lentävät pesästä. Miehen kanssa me on perhe perustettu ja rakennettu koti. Se on tärkein suhde vaalittavaksi, koska meidän vanhempien hyvinvoinnista lähtee se rakkaiden lastemme hyvinvointi myös.

 

["vieras"]

Taas on parisuhdeneuvoja vauhdissa tukkimassa ketjua. Mee nyt silittään ukkos hanuria ettei viilene.

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="vieras";26081881]Taas on parisuhdeneuvoja vauhdissa tukkimassa ketjua. Mee nyt silittään ukkos hanuria ettei viilene.[/QUOTE]

Neuvoja ap kysyi? Minäkö en niihin saa vastata? Ja kiitos kysymästä, silitetty on niin ei tarvii pelätä kylmenemistä.

 

[Tärkein ihminen]

[QUOTE="outo";26081825]kelle muka avio/avopuoliso on se tärkein? Ajattelin vaan että mä on varmaan jotenkin vinksahtanut kun mä en koe puolisoa tärkeimmäksi ihmiseksi. Mulle omat lapset, omat vanhempani ja sisarukseni menee kyllä puolison edelle.[/QUOTE]

Vastasit itsekin siihen, miksi parisuhde ei onnistu. Onko se puoliso sitten vain lastentekoa varten? Eikö puolisot muodosta ensin sen perheen, johon niitä lapsia mahdollisesti tulee? Kuka sinua lohduttaa, jos on paha mieli ja on tukena siinä arjessa ensimmäisenä? Jos vastaa, että ei ainakaan puoliso, kaikki muut ensin, on suhde minusta tuhoontuomittu.

 

[Rytkäätys]

Vastasit itsekin siihen, miksi parisuhde ei onnistu. Onko se puoliso sitten vain lastentekoa varten? Eikö puolisot muodosta ensin sen perheen, johon niitä lapsia mahdollisesti tulee? Kuka sinua lohduttaa, jos on paha mieli ja on tukena siinä arjessa ensimmäisenä? Jos vastaa, että ei ainakaan puoliso, kaikki muut ensin, on suhde minusta tuhoontuomittu.

Monet tuntuvat pitävän kumppaniaan itsestäänselvyytenä/ välttämättömänä pahana.

 

["sipsi"]

Meillä on takana 22 yhteistä vuotta, joista aviossa ollaan oltu 17. Pitkään liittoon on kuulunut monenlaisia vaiheita, mutta molemmilla on aina kuitenkin ollut halu sitoutua toiseen ja tähän "yhteiseen yritykseen." Alun vastarakastuneisuus ja kiihkeys on muovautunut syväksi ystävyydeksi ja yhteenkuuluvuudeksi. Muistan ne ajat, kun lapsi oli pieni, usein kipeä, ja töissä oli kuitenkin käytävä. Jälkikäteen ajatellen se pikkulapsiaika oli todella lyhyt, ja joskus silloin väsyneenä ja kiukuisena tuntui, että toinen on henkisesti tuhansien kilometrien päässä, mutta ohi ne tunteet meni - molemmilta.

Koettakaa jostain löytää sitä yhteistä aikaa toisillenne. Meidän "lapsi" on jo iso, nyt sitä aikaa olla kahdestaankin taas on. Ja, ennenkaikkea, nautin hirveästi, kun saan välillä olla taas omien ystävien kanssa - ja mies omiensa Eikä sekään ole meiltä eikä perheeltä pois.

Jaksamista, ap.

 

["maija"]

Rakkaus on oikeasti voimavara! me ollaan oltu 6 vaihtelevaa vuotta yhdessä. Mutta kai me rakastetaan ja ollaan rakastuttu edelleen toisiimme. meillä on arjessa flirttiä toisiamme kohtaan. riidellään,mutta pian taas ollaan jo toistemme kainalossa. Ennen pelkäsin että mies haluaa muita tai ei ole onnellinen mun kanssa.Ne peikot oli vain käsiteltävä ja ne tuli yleensä juuri silloin kun oltiin "etäännytty" todella kauas toisistamme. Olen päättänyt etten omalta osaltani anna enää sen tapahtua. Huomaan että suhde voi parhaiten sillon kun on hyvä toiselle ja saa hyvää takaisin.Kyse on mielestäni huomioonottamisesta niin homma toimii!!!

 

["sipsi"]

Erään arvostamani henkilön lausetta koetan aina muistaa: Useimmiten parisuhteessa saa takaisin sen verran, mitä siihen on itse valmis panostamaan

 

["kolmen äiti"]

Meillä ei onnistu tämäkään kun nuorin heräilee tunnin välein. On vuoden ikäinen. Ei ole seksiäkään ollut kuukauteen kun turha edes aloittaa kun taapero herää välittömästi.

Kyllä sitä tunnissakin jotain ehtii

Meillä kanssa huonosti nukkuvat lapset ja tiedän, että on ikävää, kun homma keskeytyy kun yksi alkaa huutamaan. Mutta ei siinä aina niin käy.

Minäkin kannustan aina kaikkia hakemaan sitä yhteistä aikaa arjen keskeltä. Eli oikeasti niitä kynttiläillallisia lasten mentyä nukkumaan. Jos 1-vuotias herää, niin nukutetaan uudestaan tai otetaan vaikka rinnalle nukkumaan, jos on tissistä riippuvainen. Ei nuokkuva 1-vuotias rajoita esim. jutustelua yhtään.

Ja on sekin minusta parisuhdeaikaa, kun yhteisten lasten kanssa touhataan perheen omia asioita.

 

[Chala]

Ensimmäisenä neuvolasta neuvot ja apukeinot lapsen unikouluun, kun nukkuminen alkaa sujua, alatte panostaa paitsi yhteiseen kahdenkeskiseen aikaan, myös aikaan perheenä jolloin myös te huomioitte toisenne ettekä vain lapsia.

Teidän pitää puolisoina olla toisillenne tärkeitä jotta jaksatte panostaa parisuhteeseen ja saada sen kuntoon. Jos sitä halua ei ole, ei auta kuin elää rinnakkain vailla sen kummempaa läheisyyttä tai erota.