Apua! MItä tekisitte tässä tilanteessa? Lapsen kaveri vei lelun mennessään.

Minustai tuossa ei sellaisesta puhuttu mitään. Meillä kävi niin, että lapseni kännykkään soitti kaverin äiti sen kaverin puhelimesta "selvitelläkseen välejä", eli käytännössä painostaakseen. Mielestäni tuo on törkeää.

Joka vastailin tossa välilläkin ja syy oli tämä minkä kerroin, eli mieluummin sanoin sille lapselle, kun tiedän minkälaiset vanhemmat eli pääasiassa isä, hänellä on.

 

Kyllä meillä on kulkeutunut leluja naapuriin ja takaisin ihan leikinkin lomassa, joten kadonnutta lelua voi pyytää hyvin kevyestikin takaisin. 'mahtoikohan vahingossa?' Mä olen joskus tarkistellut lasten käsiäkin, kun tavarat vaan kulkee mukana. Vielä en ole leimannut ketään vakiokriminaaliksi Joillekin joutuu sanomaan tiukemmin, mutta aina ovat uskaltaneet tulla takaisin. Ei lapsia saa pelätä.

 

Usein rehellisyys on se kaikein helpoin tie, ei se, että aikuinen esittää tietämätöntä ja kyselee kautta rantain, että olisko teille mitenkään vahingossakaan sattunut tällaista lelua huomaamatta ilmestymään ja diipa daapa. Mä sanoisin, että meiltä on kadonnut lelu ja tyttäresi lähtiessä olin näkevinäni sen hänen kädessään, joten varmistatko asian. Tän kun sanoo ystävällisesti ja muistuttaa, että kädessä saattoi olla jokin muukin esine, niin eipä ole oma vika jos toinen suuttuu. Asiat asioina.

 

Kyllä tuo pitää selvittää. Ei ole oikein, että lapsi varastaa kaverilta!!

 

Seuraavalla kerralla nuorisorikolliselta housut kinttuun ja aimo annos koivuniemen herraa tai remmiä perseelle. Jos ei tuossa iässä jo ymmärrä että varastaa ei saa niin tulevaisuus ei näytä hyvältä.

 

Minustai tuossa ei sellaisesta puhuttu mitään. Meillä kävi niin, että lapseni kännykkään soitti kaverin äiti sen kaverin puhelimesta "selvitelläkseen välejä", eli käytännössä painostaakseen. Mielestäni tuo on törkeää.

Niin että lapsiVARASressukka, kun varastetun tavaran maksanut aikuinen kehtasi ottaa yhteyttä ja lapsirukka joutui tunnustamaan tekosensa? Kyllä, se varmasti sai traumoja. Mutta 99% todennäköisyydellä ne on sellaisia mitä kuuluukin eli oppi, ettei kannata varastaa.

 

Ronskisti ajattelee miehesi. =) Soittelet vaan tytön perään,että oiskohan mahdollisesti käynyt niin,että yksi teidän tytön leluista olisi "unohtunut" hänelle mukaan kun ette nyt löydä kotoa sitä.Tällaset asiat on helppo selvittää kun nopeasti tarttuu toimeen ja ihan rauhassa on. =)

Tässä on mielestäni tämän ketjun ainoa järkevä kommentti. :flower: Voi jeesus, mitä väkeä ja kommentteja täällä taas liikkuu!

 

Minusta ei ole hyväksyttävää, että vieras aikuinen painostaa lasta puhelinsoitolla.

En nyt jaksaisi tosta niin pahastua. Eihän se mitään painostanut, sanoi vaan miten asia on. Jossain vaiheessa lapset kuitenkin itse alkaa vastata teoistaan. Ja soittajahan vain antoi lapselle mahdollisuuden hoitaa asia itse.

 

soita ja sano!! ihan tosi,lapsia pitää todellakin opettaa tuossa iässä.
meillähän kävi niin et poika otti kaveriltaan lelun,sellasia pieniä muovisia matoja. en huomannu ollenkaan tuota paitsi sitten illalla kun poika kävi laatikostaan jotain, epäilin jo käytöksestä et joku juttu nyt on. poika ei halunnu näyttäää mitä kädessä oli,joten tiesi tehneensä väärin. samantien otin madot pois, soitin sen lapsen äidille ja pakotin pojan kertomaan itse mitä teki ja pyytämään anteeksi yms... poika oli niin noloissaan ja häpesi todella. uskon et oppi että noin ei tehdä.

niin ja poika on melkein 6v.

samoin tyttäreni joskus kaupassa nappasi karkin ja pisti suuhun, tiesi että niin ei saa tehdä.. joutui itse menemään päämyyjän luokse ja kertomaan.. yli tunnin itki ennen kertomista mutta oppipahan ainakin.
mun mielestä noissa asioissa pitää olla ehdoton!

 

[QUOTE="vieras";21984007]Niin että lapsiVARASressukka, kun varastetun tavaran maksanut aikuinen kehtasi ottaa yhteyttä ja lapsirukka joutui tunnustamaan tekosensa? Kyllä, se varmasti sai traumoja. Mutta 99% todennäköisyydellä ne on sellaisia mitä kuuluukin eli oppi, ettei kannata varastaa.[/QUOTE]

Lapseni ei ollut varastanut mitään vaan kaveri oli kiusannut. Äiti soitti ja "selvitteli" asiaa.

 

[QUOTE="Mimmi";21985321]En nyt jaksaisi tosta niin pahastua. Eihän se mitään painostanut, sanoi vaan miten asia on. Jossain vaiheessa lapset kuitenkin itse alkaa vastata teoistaan. Ja soittajahan vain antoi lapselle mahdollisuuden hoitaa asia itse.[/QUOTE]

Eli lapsen tekemisetkö eivät kuulu lapsen vanhemmille?

 

Minäkin olen silläkannalla että jos huomaa kaverin varastaneen niin perästä kysymään. Sen voi tehä asiallisestikin ja mistäs lapsi oppii ettei varastella jos asia vaijetaan? Tahdon itsekin tietää jos omani joskus varastaa jotain.

 

Vaikea kuvitella, miten toimisin tuossa tilanteessa, sillä olisin ehdottomasti pyytänyt näyttämään kätensä ennen lähtöä. Jos oma lapseni varastaisi kaveriltaan niin toivoisin, että sieltä perheestä otettaisiin lapseni puhutteluun, jotta säikähtäisi kunnolla tuota ja jättäisi varastelut sikseen. Mitään paapomista en toivoisi. Meillä napsahtais aresti päälle samantien, mutta uskon, että suurin teho olisi sen toisen perheen äidin puheella. Ja vain omaa lasta suojellakseni olen näin tyranni tällaisten asioiden kohdalla.

 

[QUOTE="TNT";21983975]Seuraavalla kerralla nuorisorikolliselta housut kinttuun ja aimo annos koivuniemen herraa tai remmiä perseelle. Jos ei tuossa iässä jo ymmärrä että varastaa ei saa niin tulevaisuus ei näytä hyvältä.[/QUOTE]

Tiiäkkö että määkin näpistin tuolloin eikä musta tulu varasta. Jossain vaiheessa moni lapsi kokeilee tuotakin eikä sitä väkivallalla ratkota. Paremmin tehoaa se palautuksen nolous ja asian selvittäminen.

 

turha se on jälkeenpäin nikotella. olisit katsonut lapsen käden heti. voihan olla että lapsesi on antanut tämän lelun ystävälleen, eikä ole uskaltanut sanoa. ajattelen näin kerta lapsesi väittää laittaneen lelun siihen pöydälle. en kyllä kehtais enää mennä asiasta sanomaan

 

Otat yhteyttä sinne toisen lapsen kotiin ja kerrot, että se lelu on hukassa ja tietääkö se toinen lapsi, missä se on, kun hänen käyntinsä jälkeen sitä ei ole löytynyt. Silloin et suoraan syytä häntä varkaaksi, onhan voinut laittaa sen vaikka jonnekin teidän kotona, mistä ette ole huomannut katsoa tai on voinut viedäkin sen.

 

Mä tekisin kyllä niin, että soittaisin sen lapsen äidille ja kysyisin, ettei vahingossa jäänyt esim. tytön taskuun, kun ette millään löydä kotoota. Ei siis mitenkään syyttelevästi, vaan puhuisin koko ajan vahingosta.

 

Miksi varastaminen pitää kiertää sanomalla että vahingossa kulkeutunut?varastaminen on varastamista ja lapsi ei kyllä sillä opi että vanhemmat puhuu vahingosta.

 

[QUOTE="vieras";21982924]no voisitko kysyä tytöltä/tytön äidiltä silleen epäsuorasti asiasta ilman syyttelyä? Tyyliin sattusko Kaisa muistamaan mihin laittoivat sen ja sen lelun (sen kadonneen siis) ku viimeksi leikkivät meillä sillä kun sitä ei nyt löydy mistään? Ja mielellään niin että sekä tyttö että tytön äiti/isä on paikalla. Tai tytön äidiltä kysyt et ei teille oo sattunut kulkeutumaan ylimääräistä lelua ku meillä on yks hukassa ja tytöt sillon viimeksi leikkivät yhdessä?[/QUOTE]

Juuri näin!!

 

Mun mielessä tuossakin tilanteessa olisi kannattanut puuttua asiaan heti, kun tyttö oli vielä paikalla.

Me oltiin kerran kylässä mun kaverin luona. Meiän tyttö 4v. lainas siellä ollessa kaverinsa sormusta. Lähtiessä sit kaveri alkoi sitä kyselee, meiän tyttö sano ettei tiedä missä se on ja asia jäi sit siihen. Autoon mennessä alko sit puhuu jotain asiaan liittyen, et aloin epäillä et oisko ottanu sen mukaan. Lopulta meiän tyttö sit tunnusti et oli ottanu ja halus viedä sen takasi. Kaveri sit sano myöhemmin, et oli koko ajan tienny et se oli sillä kun oli nähny. Mä ihmettelen vieläkin, ettei voinu sitä sanoa, kun sitä sormusta kuitenkin haeskeltiin.

Mutta kyllä mä soittaisin vanhemmille ja kysyisin, että oisko näkyny semmosta jos ois lähteny mukaa ku ei löydy kotoa ja on kuitenkin tytölle tärkeä.

 

[QUOTE="vieras";21985849]Miksi varastaminen pitää kiertää sanomalla että vahingossa kulkeutunut?varastaminen on varastamista ja lapsi ei kyllä sillä opi että vanhemmat puhuu vahingosta.[/QUOTE]

Tätä minäkään en ymmärrä, ellei kyse ole max. 2 vuotiaasta. Sekin on vissiin sitten vahinko, jos lapsi varastaa kaupasta karkkia, koska äiti on niin opettanut...

 

Mä muistan, kun olin 5vuotias ja leikkimässä kaverini luona. Mun teki kovasti mieli yhtä lelua, ja niinpä nappasin sen mukaani, kun lähdin. Pääsin kotiovelleni, kun kaverin äiti oli yhtäkkiä perässäni. Hän hoiti tilanteen hienosti! Ei ollut vihainen, vaan selitti, ettei noin saa tehdä ja että varastaminen on väärin. Sanoi jopa vielä, että jos olisin pyytänyt, he olisivat voineet antaa sen lelun mulle. Tämä äiti käski minun luvata, etten enää ikinä tee tuollaista ja pyytää anteeksi. Niinpä pyysin anteeksi, ja kaverin äiti sanoi, ettei muistella tätä, ja ettei tule kertomaan asiasta kellekkään.

Hän piti lupauksensa, enkä tämän jälkeen koskaan enää varastanut mitään!

 

Tämä ei nyt liity tähän nimenomaiseen tapaukseen, mutta mulla oli kanssa näpistelijä-kaveri lapsena. Hän vei multa mm. yölampun ja yhden matkamuiston ja kun huomasin ne siellä heidän kotona, niin väitti kivenkovaan että ne on hänen omiaan. Ei voinut mitään, mutta kyllä muistan että harmitti silloin kauheasti. En tainut uskaltaa kertoa vanhemmille ollenkaan. Ja asuttiin pienellä kylällä, että ei ollut muita kaverivaihtoehtoja edes...

No ihan kunnon ihminen siitä kai on tullut, en ole enää kovin paljon tekemisisssä.

 

asiat pitkittyessään mutkistuvat. eikö olisi ollut paljon helpompi puuttua tilanteeseen jo eteisessä, kaveria nolaamatta? esim kysyä olisiko hän halunnut ottaa lainaan tai yökylään vaikka sen pupun tms. käden näyttäminen olisi voinut olla myös yksi vaihtoehto, kunhan se ei olisi nolannut tyttöä. asiallinen keskustelu siitä, kenen lelut ovat ja sitä rataa olisi ollut paikallaan. nyt kun sitä selvität, on paha mieli kaikilla ja jos et selvitä, annat tytölle luvan viedä vastakin.

 

Meillä saman ikäinen lapsi. ja meillä katosi sellaisesta sammakkopelistä kaikkia sammakon värejä yksi. (niitä on kolmen värisiä, joita yritetään saadan ämpäriin.en tiedä kumpi naapurin tytöisä vei koska molemamt olivat sinä parin päivän aikana leikkmökissä. myös muut lelut hajosivat heti niinä päivinä.
Kurjaa lapsen oppia näin, että ei voi luottaa kaveriin. Mitään en voi kysellä, koska en tiedä kenen kotoan ovat.
nuo lelut ovat halpoja, mutta periaatteessa on ikävää, että ei voi luottaa vaan ollaan epärehellisiä.

Itsekin muistan lapsena vieneeni serkulta älyttömän kauniin hiussoljen. Serkku oli toisella kymmenellä (en muista tarkalleen) ja itse olin juuri tuossa 6-7-vuoden hujakoilla. En ollut mikään kriminaali eikä minusta tullut kriminaali (menin jopa viemään kauppaan 5 markan rahan, jonka löysin kaupan pihalta isompana) vaikka kerran sorruin.