Apua meille tulee vauva.

Eli siis, tein maanantaina raskaustestin joka näytti kahta viivaa. Järkytyksissäni samantien soitin terveyskeskukseen voiko sen sielä varmistaa ja raskaana siis olen.

Yllätyshän tämä oli, olen maaliskuussa aloittanut minipillerit (cerazette) ja silti olen raskaana. Järkytys oli suuri, itkin hysteerisesti en tiennyt olenko iloinen vai surullinen. Olen 23v ja seurustellut avopuolison kanssa nyt vuoden, ja yhdessä ollaan asuttu 5kk. Parisuhteessa kaikki ok, ei riidellä ja tasaista on koko aika ollut. Opiskelen, ja opintoja olis jäljellä nyt toukokuuhun 2018 asti, mutta vauva syntyisi suunnilleen maaliskuussa 2018.

En tiedä mitä teen, mieli muuttuu koko ajan, välillä tuntuu että olisi ihan tervetullut ja välillä pelottaa aivan kamalasti. Olen nyt viikoilla 6+5 eli ihan kohta 7. Olisi nyt reilu viikko aikaa neuvolaan johon mennessä pitäisi päättää mitä haluaa. Miehelle molemmat käy, aikoo olla tukena koko ajan molemmissa päätöksissä.

Onko tämä pelko normaalia? Jännittää ja kauhistuttaa miten sitä pärjäisi. Miten te olette reagoineet ja päättäneet jos olette olleet samassa tilanteessa?

 

Onnea vauvasta! Aina raskaaksitulo ahdistaa. Hormonit heittelevät ja tuleva uusi vaihe elämässä hirvittää. Se kuuluu asiaan. Ottakaa vauva tervetulleena vastaan. Elämä ja opiskelut kyllä järjestyvät.

 

Onnea vauvasta!
Sä oot just hyvässä iässä, ukkokin löytyy, opinnot voi oottaa muutaman vuoden ja senkin jälkeen olet vielä nuori.
Uskon että ihastutte teidän vauveliin.... Hyvin kaikki sujuu, usko pois. Panikointi kuuluu monilla kuvioon, vaikka olis suunniteltukin vauva kyseessä.

 

Ite en ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta vastaan silti tuohon pelko kysymykseen.
Meillä lapsia ei tule ilman hoitoja ja yksi sitä kautta ollaan saatu. Eli siis vaikka me olemme tietoisesti halunneet ja hoitoihin hakeutuneet niin silti olin positiivisen testin edessä jännittynyt ja raskauden jatkuessa mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Olin juuri jäänyt työttömäksi, miten me pärjätään? Saanko enää töitä kun olenkin pienen lapsen äiti? Miten meidän parisuhteen käy? Pärjäänkö sen vauvan kanssa? Mä veikkaan että kaikki käyvät kauhuskenaarioita läpi raskauden aikana ja ne kuuluvat asiaan, koska siten valmistaudutaan tulevaan muutokseen.

Tuohon lapsi-kesken-opiskelun juttuun. Mun opiskelukaveri sai kaks lasta kesken opiskelun ja hän pärjäsi silti erittäin hyvin. Sä voit suorittaa loput kurssit varmasti sitten äitiysloman jälkeen, jos lapsen päätätte pitää.

Ei varmasti ole helppoa tuossa tilanteessa kun ehkäisy on pettänyt mutta teitä on tilanteessa kaksi aikuista ja teette ratkaisun suuntaan tai toiseen, se vaikuttaa kummankin loppuelämään. Voimia ratkaisuun!

 

Tuo pelko on ihan normaalia. Ei vanhemmuuteen ole ikinä valmis. Sitä vaan opettelee ja tekee parhaansa. Jos päädytte lapsen pitämään, voit varmasti sopia koulun kanssa nopeutetusta valmistumisesta. En usko, että pari kuukautta on ongelma. Me saatiin esikoinen kun oltiin molemmat 24, ihansuunnitellustai. Ettet mun mielestä oo mitenkään liian nuori. tsemppiä.

 

Tuo pelko on ihan normaalia. Ei vanhemmuuteen ole ikinä valmis. Sitä vaan opettelee ja tekee parhaansa. Jos päädytte lapsen pitämään, voit varmasti sopia koulun kanssa nopeutetusta valmistumisesta. En usko, että pari kuukautta on ongelma. Me saatiin esikoinen kun oltiin molemmat 24, ihansuunnitellustai. Ettet mun mielestä oo mitenkään liian nuori. tsemppiä.

 

Voin vaa vastata et ite olisin tehnyt tuossa iässä abortin ja vieläkin tekisin jos raskaaksi tulisin.
Mun mielest pitää olla talous kunnos ennnenkö vauvatehtaan pistää käyntiin. Vaik opiskelut ei oo pahasti kesken, mut töissä pitäs olla sen pari vuot ainaki. Itsepä päätette!

 

vauvaa ei välttämättä tule myöhemmin vaikka haluaisi.
ikinä ei ole ns sopiva aika, aina on mieli sekaisin raskaaksi tullessa!

 

Oletko valmis ottamaan sen riskin, että jos nyt ette vauvaa ota vastaan, niin voi myös olla että koskaan ette lasta saa. Opiskelut järjestyy kyllä, paljoa ei jää jäljelle, tai onko mahdoliista vauvan kanssa kulkea loppuun. Onnea valtavasti vauvasta!

 

Onnea raskaudesta!

Meillä on 1,5v tytär ja toinen tulossa nyt rv 14+5. Molemmat täysin suunniteltuja raskauksia mutta siltiki oon iha paniikissa ollu kummanki raskauden aikana.
Ensimmäisen kohdalla mietin pitkään et oonko valmis äidiks ja tän toisen kohdalla oon monesti miettiny et mitä ihmettä oon taas tekemässä. Vaikka ikinä en vaihtais vanhemmuutta pois mut aivan varmasti jokaikinen käy nää samat ajatukset läpi!

 

Vaikka ikinä en vaihtais vanhemmuutta pois mut aivan varmasti jokaikinen käy nää samat ajatukset läpi!

Ei kaikki nyt kuitenkaan

 

Tosi moni kuitenkin. Tuskin kukaan voi ottaa lapsen tuloa läpihuuto-juttuna.

 

Jos haluat opiskelu ja työn teko on dinulle tärkeää niin harkitse tarkkaan. Itse sain esikoisen heti koulusta valmistumisen jälkeen ja tavallaan "putosin kelkasta" ja ammattitaitoni tavallaan vanhentui. Nyt olen sitten menossa taas kouluun. Työkokemusta ei ole ollenkaan ja olen 24v. Kerkeehän sitä töitä toki tehdä myöhemminkin, todellakin..

Onko sinulla lähipiirissä tuttuja joilla on lapsia? Itselläni ei ollut, ja olin hyvin yksinäinen esikoisen vauva vuoden ajan.