apua, mä oon ihan paniikissa, ei se mun mies taida tulla takasin. mä en yhtään osannu arvostaa sitä

["hemuli"]

[QUOTE="jep";27856703]Yhtään en ihmettele jos sun eksäs ei sua enää rakasta, kuulostat täysin epätasapainoiselta ja tunne-elämältäsi häiriintyneeltä tapaukselta. Törkeintä on se, että sä vedät lapsenkin tähän kaikkeen mukaan (ketju jossa eksä ei vastannut kun lapsi soitti) ja manipuloit häntä saadaksesi mitä haluat. Ja ei, säkään et rakasta miestäsi, sä olet riippuvainen hänestä. Se ei ole sama asia kuin rakkaus.
Mene hoitoon, hoida itsesi kuntoon ja huolehdi siitä lapsestasi. Ja unohda se mies.[/QUOTE]

mitä ihmettä mä en ole mitenkään häiriintynyt,vaan elän parhaillaan elämäni pahinta kriisiä, kyllä silloin on oikeus erilaisiin tunteisiin.

ps. olen kyllä keskustellut ihmisen kanssa joka työskentelee parien kanssa ja hänestä minun ja mieheni välinen ongelma oli tavallinen. mutta sä et voi vierittää mun kontolle syitä!

onko susta normaalia se että mies ei pystynyt vuosien aikana ikinä keskustelemaan tunteistaan? eikä parisuhteen ongelmista? mykkäkoulullahan kaikki hoituu,eikö?

en mä vedä lasta tähän mukaan sä ite vedät jotain outoja johtopäätöksiä!

lapsi itki iskän perään, minä en saanut häntä rauhoittumaan,enkä saanut edes koskea, ajattelin että kun hän saa jutella iskän kanssa rauhoittuu(näin on tapahtunutkin),mitä siinä pitäs tehä jos toinen itkee lohduttomasti? vaikeeko sitä on uskoa että ajattelen myös lapseni tunteita? no ajattelen, jos ajattelisin itseäni, en pitäisi mieheen mitään yhteyttä, se olis oikein sille, mutta ei lapselle,joten nielen kiukkuni ja koetan parhaani mukaan tukea lapsen ja isän suhdetta. vaikka mieli tekisi viedä isältä se rakkain,koska se satutti minua ja lastaan tällä.

mä rakastan miestäni, ja sä et voi tulla sanoo toista. olisit pitänyt suusi kiinni, onko sulla yhtään tilanne tajua? auttaako toisen mielen pahoittaminen oleellisesti sinusta tätä asiaa?

kaikkea hyvää kuitenkin jatkossa sulle, toivottavasti sä et joudu kokemaan kriisiä,niin voit pitää mielikuvasi.

 

["hemuli"]

No voisko miehen kanssa puhua? Ikävä tilanne. Jutelkaa ja tunnusta ollees väärässä etä haluat aloittaa alusta.

ei voi (ei voinut yhdessä ollessammekaan). mutta kyllä minä olen pyytänyt anteeksi, ja tunnustanut olleeni väärässä ja tehneeni vääriä valintoja. olen myös ollut yhteydessä pari psykoterapeuttiin ja keskustellut hänen kanssaan tilanteesta ja kertonut tähän johtaneet syyt(myös omat virheeni) hänen mielestään tilanne ei ole toivoton ja saamme hänelle ajan yhdessä jos mies haluaa. mutta jos ei halua niin minä menen sitten työstämään eroa ja siihen liittyviä tunteita sekä sitä että opin ymmärtämään enemmän ja itse toimimaan rakentavammin.

olen kertonut miehelle että tälläinen mahdollisuus on, hän ei vastannut mitään.

tämän kertainen ahdistus tilanteesta alkaa helpottaa, lähden siis laittamaan ruuan valmiiksi iltapäivää varten niin voin sitten olla lapselle läsnä koko ajan hänen tarpeen mukaan

 

[jdgol]

Mies ei tehnyt lapselle pahaa tai satuttanut häntä eroamalla SUSTA. Hän ei eronnut lapsesta. Lapselle paras on tasapainoinen ydinperhe mutta teillä ei ollut tasapainoinen tai terve suhde joten on lapsenkin etu että häntä ei kasvateta onnettomassa suhteessa. Mies siis teki lapselle palveluksen.

 

["hemuli"]

Mies ei tehnyt lapselle pahaa tai satuttanut häntä eroamalla SUSTA. Hän ei eronnut lapsesta. Lapselle paras on tasapainoinen ydinperhe mutta teillä ei ollut tasapainoinen tai terve suhde joten on lapsenkin etu että häntä ei kasvateta onnettomassa suhteessa. Mies siis teki lapselle palveluksen.

ei tehnyt! ymmärrätkö sinä kuinka pitkälle ero vaikuttaa lapsen elämässä? että se voi oikeasti tulla esiin myöhemminkin oireilemalla. kyllä hän satutti lasta! lapsi on itkenyt aika paljon ja erosihan hän lapsestakin, kun enään ei olekkaan isä kotona koko ajan niinku ennen.

meillä oli ongelmamme,mutta ne olisi voinut hoitaa,jos kerran pari psykoterapeuttikin on sitä mieltä. ei se puhuminen ole niin vaikeaa oikeesti ja ilman kommunikaatiota ei mikään suhde toimi! että sit ne äitipuolet vaihtuu muutaman vuoden välein kun jostain syystä mies saattaa löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan.

mutta siis meillähän oli paljon hyvääkin,kuljimme ulkonakin käsi kädessä, köllimme sohvalla vierekkäin, nukuimme lähekkäin, hymyilimme. ja puhuimme kyllä kaikesta muusta kuin parisuhteesta.


mä en ymmärtäny miehen lapsuuden traumojen vaikutusta hänen toimintaansa,yms. mutta minusta kaikki olisi korjattavissa ja parannettavissa jos asioista puhuisi!

ei mikään liitto oikeesti toimi jos vuosiin ei puhuta syvällisesti, ja tämä ongelma miehellä oli jo ihan alussa, että ei kehittynyt suhteemme myötä.

hän on aikuinen mies joka pelkää jos joku suuttuu hänelle, enkä tarkoita mitään kamalaa, äänen korotus riittää. ei hän osaa käsitellä tunteitaan saati sitte toisten tunteita. mutta terapian avulla olisimme voineet eheytyä

 

["vieras"]

[QUOTE="hemuli";27857211]ei tehnyt! ymmärrätkö sinä kuinka pitkälle ero vaikuttaa lapsen elämässä? että se voi oikeasti tulla esiin myöhemminkin oireilemalla. kyllä hän satutti lasta! lapsi on itkenyt aika paljon ja erosihan hän lapsestakin, kun enään ei olekkaan isä kotona koko ajan niinku ennen.

meillä oli ongelmamme,mutta ne olisi voinut hoitaa,jos kerran pari psykoterapeuttikin on sitä mieltä. ei se puhuminen ole niin vaikeaa oikeesti ja ilman kommunikaatiota ei mikään suhde toimi! että sit ne äitipuolet vaihtuu muutaman vuoden välein kun jostain syystä mies saattaa löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan.

mutta siis meillähän oli paljon hyvääkin,kuljimme ulkonakin käsi kädessä, köllimme sohvalla vierekkäin, nukuimme lähekkäin, hymyilimme. ja puhuimme kyllä kaikesta muusta kuin parisuhteesta.


mä en ymmärtäny miehen lapsuuden traumojen vaikutusta hänen toimintaansa,yms. mutta minusta kaikki olisi korjattavissa ja parannettavissa jos asioista puhuisi!

ei mikään liitto oikeesti toimi jos vuosiin ei puhuta syvällisesti, ja tämä ongelma miehellä oli jo ihan alussa, että ei kehittynyt suhteemme myötä.

hän on aikuinen mies joka pelkää jos joku suuttuu hänelle, enkä tarkoita mitään kamalaa, äänen korotus riittää. ei hän osaa käsitellä tunteitaan saati sitte toisten tunteita. mutta terapian avulla olisimme voineet eheytyä[/QUOTE]

Minusta sinäkin kuulostat siltä, että tarvitset terapiaa. Miksi jossittelet jotain, mikä ei ole mahdollista? Jos hän ei kykene keskustelemaan, miksi sitten kuvittelet että suhteesta voisi tulla jotain JOS hän keskustelisi kanssasi, tai tulisi terapiaan?

Ja aikuisten ero ei kyllä ole "lapsesta eroamista", niinkuin kuvailit. Aikuisten ero ei millään lailla liity lapseen, ja se teidän kannattaa selittää lapsellenne. Ja sinun pitäisi antaa isälle mahdollisuus tavata lastaan, ei hän ole ottanut eroa lapsestaan vaan SINUSTA!

 

["vieras"]

sama tilanne mut onneks tajusin ajoissa, et nyt on käytöksen muututtava!!!!!!!