apua, mä oon ihan paniikissa, ei se mun mies taida tulla takasin. mä en yhtään osannu arvostaa sitä

["hemuli"]

mä ajattelin aika paljon vain niitä huonoja puolia. Mutta nyt eron aikana on aika paljon silmä auennut. musta tuntui ettei se tee mitään meidän eteen, totuus olikin toinen, enhän mä tiedä edes missä meidän vuokranmaksu laput on kun mies on aina hoitanut laskujen maksut kun mä oon tyytyväisenä istunut sohvalla mussuttamassa herkkuja, puhissu ärsyyntyneenä kun on pitänyt mennä tarkistaa että tilinumero/viite on oikein.

ja jollain palstalaisella on mies aatellu lähtee kahdeksi vuodeksi ulkomaille, hitto mun mies ei käynyt muualla kuin kaupassa kaiken muun vapaa-ajan se oli kotona! meidän kanssa, touhusi lasten kanssa, halasi mua.


miten mä tulin niin sokeaksi etten huomannut mitä kaikkea hän oikeasti teki? musta tutnui ettei hän arvosta mua ollenkaan,mutta mäkään en ole arvostanut miestäni!

apua, eikä mies anna mulle enään mahdollisuutta korjata asioita!mitä mä teen? :'( :'(

miten mä en ole tajunnut että asiat voisi olla paljon huonomminkin?? nyt on myöhäistä. eikä! mä en kestä!

 

[Lilii lisänimetön]

Siis olet rikkonut asiat jotenkin ja mies lähti?

 

["joo"]

Siis sä olit se, jonka mies oli niin ihana ja täydellinen, paitsi että se kiskoi kaljaa ja oli väkivaltainen ja oliko se pettänytkin vielä muutamaan otteeseen.. Eikö se niin mennyt? Itkin tän miehes perään jo viime viikolla.

 

["Vieras"]

Miksi sä sitten halusit eroa?


Näyttää vähän siltä että mieskin oli kyllästynyt osaansa ja halusi pois, nyt sai tilaisuuden sopivasti.

 

["hemuli"]

[QUOTE="joo";27855877]Siis sä olit se, jonka mies oli niin ihana ja täydellinen, paitsi että se kiskoi kaljaa ja oli väkivaltainen ja oliko se pettänytkin vielä muutamaan otteeseen.. Eikö se niin mennyt? Itkin tän miehes perään jo viime viikolla.[/QUOTE]

häh ei mun mies ole kaljaa kiskonut yhdessä ollessamme, eikä todellakaan ollut väkivaltainen,eikä ollut pettänytkään! hyvänen aika.

 

["hemuli"]

Siis olet rikkonut asiat jotenkin ja mies lähti?

en mä ole yksin rikkonut mitään, kyllä miehelläkin on siinä sopassa sormet kun parisuhde on kuitenkin kahden kauppa.

Mä oon vaan tajunnut tän eron aikana valtavasti asioita ja alkaa iskee paniikki sillä mies kuulostaa siltä ettei se halua enään tulla takaisin.

 

["hemuli"]

[QUOTE="Vieras";27855882]Miksi sä sitten halusit eroa?


Näyttää vähän siltä että mieskin oli kyllästynyt osaansa ja halusi pois, nyt sai tilaisuuden sopivasti.[/QUOTE]

no siis periaatteessa alunperin mä en halunnut eroa, vaan halusin rakkautta,välittämistä,avoimuutta, mun tunteiden huomioon ottamista(ja huom toki myös hänen,mutta ensin hänen olisi pitänyt avata suunsa ja puhua niistä).

Mutta pikkuhiljaa tilanne meni siihen toistuvien torjuntojen takia että aloin miettiä eroa,aloin pakottaa itseni pois päin miehestä. nyt olen keskustellut ongelmista ammattilaisen kanssa ja olen tajunnut mm. sen että mies ei ehkä satuttanutkaan mua tahallaan, niinku mä sen otin vaan hän ei ole oikeesti osannut muuta. ja häne lapsuutensa on vaikuttanut asioihin varmasti paljon.

Mutta yhdessä ollessamme mä en ymmärtänyt tätä, olin niin vihainen ja se näkyi(lisäksi olin tosi väsynyt mikä lisäsi minun suuttumisherkkyyttä).

lopulta tilanne kävi aika ahdistavaksi molemmille koska minkäänlaista keskusteluyhteyttä ei ollut.


en siis tuntenut itseäni haluttavaksi, enkä rakastetuksi ja kun kerroin miehelle miltä musta tuntuu mies ei sanonut mitään,eikä mikään muuttunut. koin senkin torjuntana.


mutta olin myös kyllästynyt, ja minusta tuntui että mä teen kaiken!(siis siivoamisesta kun oli kyse niin asia oli todellakin näin), mutta vasta ykisn jäätyä mä olen ymmärtänyt kuinka plajon mies teki meidän eteen.

me ollaan tulkittu puolin ja toisin toisiamme väärin ja lopputulos on tässä. yksinäisyys ja paska olo

 

["vieras"]

Älkää uskoko aloittajaa. Heittäkää vain ne siat ulos ja menkää sossuun.

 

[Criminal Mind]

No voisko miehen kanssa puhua? Ikävä tilanne. Jutelkaa ja tunnusta ollees väärässä etä haluat aloittaa alusta.

 

[dgkeg]

Nyt kyllä alkaa oikeasti epäilyttämään että kuinka paljon lapsi kärsii tosta sun käytöksestä.

 

[Criminal Mind]

Hei...ei kai tää ny ole se joka on exäänsä täällä haukkunu koko viikon?

 

["hmmm"]

[QUOTE="hemuli";27856149]häh ei mun mies ole kaljaa kiskonut yhdessä ollessamme, eikä todellakaan ollut väkivaltainen,eikä ollut pettänytkään! hyvänen aika.[/QUOTE]

mutta eikö se käynyt exien kanssa treffeillä ja aina riidan tullen sanoi että saisi paremman?

 

[Poppu]

No eihän se ole kuin keskustelun paikka. Otat aikaa omastasi, sovit exäsi kanssa ja istutte alas keskustelemaan asiat halkipoikkipinoon, kerrot omat tunteesi ja mies omansa. Jos et sitä tee tulet varmasti katumapäälle ja mies onkin jo vaihtanut maisemaa / karistanut pölyt jaloistaan sun elämästä, teidän yhteisestä elämästä.

 

[yks vaihtoehto]

mites parisuhdeterapia?

 

[Äipykkä]

Muista kuitenkin, että eron hetkellä alkaa yleensä aina kaduttamaan ja yhtäkkiä näkee vaan ne hyvät puolet toisessa. Totuus voi kuiteniin olla se että jos menisi takaisin yhteen kohta jo muistaisi taas ne huonotkin puolet. Sen takia jotkut eroaa ja sopii, eroaa ja sopii jne..

Itse mietin tota koti yms muiden hommien määrää sillä perusteella kuinka paljon ne vievät päivästä aikaa. Pyykkien laitto ja silitys voi olla fyysisesti kevyttä hommaa, mutta kyllä se ottaa päähän jos se vie kotona vietetystä ajasta töiden jälkeen yli puolet. Ei silloin toinen voi verrata et "mä vaihdan aina 2xvuodessa renkaat ni sä voit hoitaa meidän pyykit".

Voihan olla ettei miehesi enää takaisin tule, mutta häntä pystyyn! Huomaat kyllä oppivasi laskujen maksun aika nopeasti ja huomaat sen olevan ihan helppoa. Sitten kun tajuat pärjääväsi yksin mainiosti voit alkaa miettimään kaipaatko vielä miestäsi oikeasti. Saatat yllättyä.
Tai sitten voi tietenkin olla että kaipaat ja se on sitten rakkautta se, ei muunlaista riippuvaisuutta. Stemppiä kuitenkin.

 

["hemuli"]

Nyt kyllä alkaa oikeasti epäilyttämään että kuinka paljon lapsi kärsii tosta sun käytöksestä.

kuinka niin? ensinnäkin lapsi on päiväkodissa tällä hetkellä ja mä työstän yksikseni tätä eroa kotona sillä aikaa, toisekseen mä en käyttäydy mitenkään erikoisesti, korkeintana itken välillä,mutta jos se on susta väärin niin ei voi mitään.

lapsikin itkee välillä ja olemme kyllä keskustelleet asiasta ja hän on kotona ollessan se kenen tunteilla on etuoikeus,pystynhän minä aikuisena työntämään omat tunteeni sivuun ja vollottaa sitte taas enempi kun lapsi nukku. ja jos olo käy todella hankalaksi, voin laittaa viestin lapsen isälle, lapsi on hänen silmäterä ja aivan varmasti hakee lapsen luokseen jos soittaisin etten pystyisi huolehtimaan hänestä. mutta toistaiseksi pystyn.

sillä ei ole merkitystä mitä teen sinä aikana kun lapsi on muuaalla,paitsi tiettyettä asiat on pakko työstää, muuten ongelmat leviää käsiin, tottakai mä tunnen nyt välillä vihaa,välillä ahdistusta, välillä epätoivoa mutta jos et ole kuullut ne on aika yleisiä tunteita eron jälkeen.

vaan taika on siinä että tunteet ei vahingoita ketään. eli ole ihan rauhassa

 

[ihmeissään]

Viimeksi kun luin ketjujasi, exäsi ei ollut kelvollinen lapsensa huoltajaksi koska hän mm. kuulee vai oliko että näkee jotain harhoja. Ja nyt hän onkin itse täydellisyys?

 

["jep"]

Tänään, 07:28 #16
jätetty
Vierailija

Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja "aloittaja" Näytä viesti
Nämä tunteet on hirveitä, ihan kun olisi revitty sydän irti ja talottu.
Mun piti olla parasta miehen elämässä, mun piti riittää ja ei muka koskaan ole pettänyt eikä petä.

Tällä hetkellä kyllä vihaan, inhoan ja rakastankin, en tiedä...
Tuntuu että kaikki on / oli valhetta.
sama homma, paitsi mies ei jäänyt kiinni pettämisestä(mutta sen jälkeen ku jätti mut suhas 3vrk päästä baariin,eka perjantai eron jälkeen. eikä yhdessä ollessamme käynyt baareissa).

mies ei puhunut ikinä tunteistaan yhdessä ollessa. nyt eron jälkeen jotian. eka sano että se ei enään taida rakastaa että lähti siksi, mutt akun kysyin että mihten se sit viikko sitten vielä rakasti, sanoi että valehteli. sit ku kysyin että no miksi sitte valehteli. no kun uskoi että kaikki vielä muuttuis.

 

["jep"]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2227542-mua-raivostuttaa-mies-ei-vastaa-puhelimeen-lapsi-soittaa-ja-ei-vastaa-ku-luulee-etta-se-oon-mina/

 

["jep"]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2227506-ei-taa-pahaolo-helpota-mies-sanoi-etta-jatti-koska-ei-rakasta-enaan-mutta-se-ei-ole-totuus/

 

["jep"]

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2228873-vittu-mies-torkee-ex-se-haki-eilen-aamulla-lapsen-ja-vei-hoitoon-koska-muka-mun-hyva-saada-levata/#post27848388

 

["hemuli"]

Muista kuitenkin, että eron hetkellä alkaa yleensä aina kaduttamaan ja yhtäkkiä näkee vaan ne hyvät puolet toisessa. Totuus voi kuiteniin olla se että jos menisi takaisin yhteen kohta jo muistaisi taas ne huonotkin puolet. Sen takia jotkut eroaa ja sopii, eroaa ja sopii jne..

Itse mietin tota koti yms muiden hommien määrää sillä perusteella kuinka paljon ne vievät päivästä aikaa. Pyykkien laitto ja silitys voi olla fyysisesti kevyttä hommaa, mutta kyllä se ottaa päähän jos se vie kotona vietetystä ajasta töiden jälkeen yli puolet. Ei silloin toinen voi verrata et "mä vaihdan aina 2xvuodessa renkaat ni sä voit hoitaa meidän pyykit".

Voihan olla ettei miehesi enää takaisin tule, mutta häntä pystyyn! Huomaat kyllä oppivasi laskujen maksun aika nopeasti ja huomaat sen olevan ihan helppoa. Sitten kun tajuat pärjääväsi yksin mainiosti voit alkaa miettimään kaipaatko vielä miestäsi oikeasti. Saatat yllättyä.
Tai sitten voi tietenkin olla että kaipaat ja se on sitten rakkautta se, ei muunlaista riippuvaisuutta. Stemppiä kuitenkin.

kiitos ,mutta kyllä tää on rakkaudesta johtuvaa,sekä siitä että en halua rikkoa lapsen perhettä.

mä oon joskus elänyt vuosia yksin ja hoitanut kaiken itse,kyllähän mä oon ennenkin selvinnyt siitä kaikesta. mutta mä vaan oon nyt huomannut että mies tekikin todella paljon vaikka ajattelin että ei tee mitään! nythän se kaikki mitä hän on tehnyt jää mulle, eli tilannehhan ei parantunut millään tavalla, päinvastoin.


ei meillä mitään silitetty, viimeksi häihin mies silitti kauluspaitansa. mun mielestä silitys on jotenkin turhaa puuhaa, ryppyyn ne kuitenkin menee eikä useissa materiaaleissa edes huomaa päällä ollessaan ryppyjä, no tietty joku pellava, mut meillä ei ainakaan pellava vaatteita käytetä.

mutta mies ei viimeisen vuoden aikana pyyhkinyt em keittiön pöytiä/tiskipöytää ku ehkä kerran. siitä sit laskemaan kuinka monta kertaa minä tein sen. ainoa mitä teki oli se että pitkän nalkutuksen tuloksena alkoi täyttämään astianpesukoneen joskus eli 2 kertaa 6:sta kerrasta. pyykit pesi(mut se siis laitto kerran viikossa kaksi koneellista pesukoneeseen ja pesukoneesta kuivausrumpuun).

kun taas minä siivosin joka päivä ja täytin sen tiskikoneen,eli ajallisesti mä tein paljon enemmän. mutta oikeastaan mitä väliä, nyt mä joudun tekee senkin itse. eikä ole ketään joka jakaisi arjen. em jos lapsi sairastuu, usein mies haki lääkkeet, yhdessä saatettiin valvoa jos lapsi oli kovin kuumeinen. tää vaan jättää niin ison tyhjän loven. mulle on ihan automaatio soittaa miehelle kun pitää saada puhua jostain. plaah

 

["hemuli"]

[QUOTE="jep";27856677]Tänään, 07:28 #16
jätetty
Vierailija

Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja "aloittaja" Näytä viesti
Nämä tunteet on hirveitä, ihan kun olisi revitty sydän irti ja talottu.
Mun piti olla parasta miehen elämässä, mun piti riittää ja ei muka koskaan ole pettänyt eikä petä.

Tällä hetkellä kyllä vihaan, inhoan ja rakastankin, en tiedä...
Tuntuu että kaikki on / oli valhetta.
sama homma, paitsi mies ei jäänyt kiinni pettämisestä(mutta sen jälkeen ku jätti mut suhas 3vrk päästä baariin,eka perjantai eron jälkeen. eikä yhdessä ollessamme käynyt baareissa).

mies ei puhunut ikinä tunteistaan yhdessä ollessa. nyt eron jälkeen jotian. eka sano että se ei enään taida rakastaa että lähti siksi, mutt akun kysyin että mihten se sit viikko sitten vielä rakasti, sanoi että valehteli. sit ku kysyin että no miksi sitte valehteli. no kun uskoi että kaikki vielä muuttuis.[/QUOTE]



miksi sä näitä tänne postaat? omituista

 

["jep"]

Yhtään en ihmettele jos sun eksäs ei sua enää rakasta, kuulostat täysin epätasapainoiselta ja tunne-elämältäsi häiriintyneeltä tapaukselta. Törkeintä on se, että sä vedät lapsenkin tähän kaikkeen mukaan (ketju jossa eksä ei vastannut kun lapsi soitti) ja manipuloit häntä saadaksesi mitä haluat. Ja ei, säkään et rakasta miestäsi, sä olet riippuvainen hänestä. Se ei ole sama asia kuin rakkaus.
Mene hoitoon, hoida itsesi kuntoon ja huolehdi siitä lapsestasi. Ja unohda se mies.

 

["hemuli"]

Viimeksi kun luin ketjujasi, exäsi ei ollut kelvollinen lapsensa huoltajaksi koska hän mm. kuulee vai oliko että näkee jotain harhoja. Ja nyt hän onkin itse täydellisyys?

ei hän ole täydellinen, ei kukaan ole,en edes minä mutta jätettynä vihaisenä pettyneenä sitä voi kirjoittaa välillä asioita joita ei tarkoita.

kyllä hän niistä on joskus kärsinyt, mutta lääkityksellä on pysynyt kurissa viimeset vuodet, tosin tilannehan ei välttämättä pysy aina samana,joten sen takia mies ei ole kelvollinen LÄHIhuoltajaksi(koska menettää toiminta kykynsä ja voisi olla pelottavan poissaoleva, lapsi ei ole kuitenkaan koskaan nähnyt häntä sellaisena). mutta hän on kuitenkin aina ollut hyvä ja läheinen isä lapselle ja aina pyrkinyt lapsen parhaaseen(paitsi nyt kun rikkoi tämän perheen).

hän ei osannut elää parisuhteessa,ei osannut käsitellä tunteitaan tai vastaanottaa minun tunteita/kritiikkiä ja meillä oli lopulta hallitsivina tunteina negatiivisia tunteita. mies teki paljon väärin koska jos hän olisi puhunut,minä en olisi tulkinnut väärin asioita enkä olisi reagoinut sillä tavalla. toki olen vihainen edelleen tästä. mutta samalla olen työstänyt asioita, myös psykopariterapeutin kanssa ja oppinut ymmärtämään sen kuinka paljon lapsuuden kokemuksilla onkaan vaikutusta ihmiseen ja hänen toimintaansa jopa aikuisena.

olen toki ristiriitainen ja epälooginen varmasti, niin on tunteenikin,mutta onneksi pääsen työstämään niitä kunnolla ammattilaisen avulla.
kiitos sulle