Apua ja äkkiä!

["Pelokas"]

Eli siis oon 15 vuotias ja minulla on epätyypillinen bulimia. Oksentelu on jatkunnut 5kk ja olen kertonut koulun kuraattorille ja hän laittoi minut perjantgaina terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja sanoi että antaaa minulle vklp aikaa kertoa vanhemmille (he eivät tiedä) ja sitten maanantaina käyn siellä uudelleen ja kerron kerroinko vanhemmille vai en ja millaista hoitoa nyt olisi tarjolla. Mutta ISO ongelma on se että en missään nimessä halua kertoa vanhemmille. Aloin itkemään terveydenhoitajalla, koska se on minulle hyvin vaikea paikka sanoa vanhemmille sitä. En missään nimessä halua kertoa vanhemmille! Kuinka saisin terveydenhoitajan vakuuteltua että ei saa kertoa vanhemmille? Koska pystyisin olla oksentelematta. Ja jos vaihtoehtona on vanhemmille kertominen tai lopettaminen niin mieluummin lopetan! Kun vielä pystyn siihen. Muttta terkkari painotti sitä että hoito olisi parempi jos vanhemmat olisi mukana. Minä ja vanhempani ei koskaan puhuta mitään ja ei olla avoimia toisillemme, siksi pelkään heidän reaktiota ja käyttäytymistä. Mutta apua oikeesti, pelottaa niin paljon, kuinka voisin vakuuttaa terkkarin ettei tarvitse kertoa vanhemmille. Ja 2) jos nyt kävisi niin ettei hän suostu olla kertomatta niin kuinka asian voi sanoa vanhemmille niin ettei he saa sydänkohtausta tai ala huutamaan minulle tai itkemään?

 

[Vierras]

Se kuului tuohon sinun ikään että vanhemmat on etäisiä, on ne silti vanhempia ja kyllä niille kannattaa kertoa. Toki olet sen ikäinen että terkkari ei voi ilman sinun lupaasi vanhemmille soittaa.

 

["hanna"]

Sun vanhemmat on varmasti vaan kiitollisia jos kerrot, ja sun kuuluukin kertoa, oman parhaasi vuoksi. Vanhempasi voivat ensin pelästyä, ja ehkä vähän itkeäkin, mutta kumpikaan heistä ei varmasti suutu tuollaisen salaisuuden paljastamisesta. Sun vanhemmat oikeasti haluaa auttaa sua vaikka mikä tulisi, sä olet niiden rakas lapsi, ja he tekisivät mitä tahansa sun eteen.

 

["Pilke"]

http://www.nettisyli.fi/

 

["Pelokas"]

Miulla ja vahemmillani ei todellakaan oo hyvät välit! jos ne kysyy et miten koulussa meni nii mietin heti mitä nyt oon tehny väärin. Tuo kuvastaa sitä kuinka hyvät välit meillä sit on. Ei koskaan puhuta mitään nii en vaa pysty sanoo niille tätä. En vaa pysty! Alan itkemään joka kerta ku ajattelenkin niille kertomista. Mitä niille ees ylipäätensä vois sanoo? Ne suuttuis ja vihais minuu! Alaks huutaa vaa! Missä tapauksissa terkkarilla ois oikeus mennä kertomaan vanhemmille ilman miun lupaa?

 

["jjjj"]

Älä stressaa. Ei ne alkuun kuitenkaan tajua kunnolla asiaa. Asia on sinulle iso, mutta täysin vieras ja ulkoinen asia vanhemmillesi. Joten kerro vaan, ei siitä mitää kummempaa seuraa

Mutta. Ei se terveydenhoitaja tai kuraattorikaan saa kertoa sun terveysasioita vanhemmilles.

 

[Äiti x 13]

Kirjoitit, että mieluummin lopetat oksentamisen, kuin kerrot vanhemmillesi. No, mikset lopeta?

 

["Moi"]

On tuossa iässä normaalia pelätä reaktioo vanhemmilta jos tuntuu että välit on etäiset. Jos et kerro nyt ja tilasi pahenee on hoitavat henkilöt velvollisia kertomaan vanhemmille, koska olet alaikäinen ( esim. Hoitaminen - tarvitaan huoltajan suostumus). Oisko sun helpompi ottaa joku tueksi tilanteeseen mukaan? Näin minä tein nuorena kun oli pakko kertoo porukoille etten ole oikein "muistanut" käydä koulussa ja ehdot ois tulossa. Arvaa hirvittikö. Aloitat vaikka niin, että mulla ois asiaa teille mut pelkään että alatte huutaa mulle.... tms. Ja mä yleensä kerroin äidille eka kun se osas hallita itseään paremmin. Isäni eka reaktio oli/on kanssa järkyttävä huuto. Johtuu siitä kun ei osaa omaa hätäänsä muuten aluksi ilmentää. Tsemppiä.

 

["Heidi"]

[QUOTE="jjjj";30748111]Älä stressaa. Ei ne alkuun kuitenkaan tajua kunnolla asiaa. Asia on sinulle iso, mutta täysin vieras ja ulkoinen asia vanhemmillesi. Joten kerro vaan, ei siitä mitää kummempaa seuraa

Mutta. Ei se terveydenhoitaja tai kuraattorikaan saa kertoa sun terveysasioita vanhemmilles.[/QUOTE]

Pienesti vähättelet asiaa ja ap:n ongelmaa. Vaikka ap on vielä lapsi, niin et voi mennä sanomaan että hyvin kaikki menee, kerro vaan kun et oikeasti tiedä minkälaisia ap:n vanhemmat ovat. Kaikki vanhemmat eivät ole niin ihania ja ymmärtäväisiä. Eikä ongelmatilanteissa pidä joutua kuulemaan kenenkään huutoa. Ei "edes" (varsinkaan) omien vanhempiensa.

 

["jjjj"]

Ei vanhempien lupaa tarvita hoitamiseen. .. Jossei 15-vuotiasta jostain syystä todeta poikkeuksellisen kypsymättömäksi. Muutoin hän ja lääkärit päättävät hoidosta, eikä vanhemmille saa kertoa mitään jos lapsi sen kieltää. Tässä asiassa ei ole kyse täysi-ikäisyydestä.

 

["jjjjj"]

[QUOTE="Heidi";30748722]Pienesti vähättelet asiaa ja ap:n ongelmaa. Vaikka ap on vielä lapsi, niin et voi mennä sanomaan että hyvin kaikki menee, kerro vaan kun et oikeasti tiedä minkälaisia ap:n vanhemmat ovat. Kaikki vanhemmat eivät ole niin ihania ja ymmärtäväisiä. Eikä ongelmatilanteissa pidä joutua kuulemaan kenenkään huutoa. Ei "edes" (varsinkaan) omien vanhempiensa.[/QUOTE]

Noniii.. Lueppa asiat uudestaan.. Aphan ei missään vaiheessa sanonut että vanhemmilla on tapana huutaa hänelle. Vai? Kuulumisten kysely, sydänkohtauksen saanti ja itkeminen sen sijaan kuullostaa mun mielestä varsin hyville vanhemmille. Vai?
Yritin vain laskea kynnystä kertoa, koska ap:n sairaushan on vakava. Mutta on myös väärin tousten mammojen valehdella että olisi pakko kertoa vanhemmille, ei ole. Eikä terkkarikaan ole pakottanut, hänhän vain pyysi kertomaan maanantaina kertoiko vanhemmilleen vai ei.

 

["Pelokas"]

Ensiksi kiitos kaikille auttajille. Kävin tänään siellä terkkarilla. Kerroin etten sanonut asiaa vanhemmilleni mutta hän ei itse mene sanomaan heille sitä, vaikka painotti että olisi hyvä kertoa vanhemmille. Yksinkertaistettuna miten kävi; varattiin en ensi viikolle aika jotta kerron terkkarille miten viikko on mennyt, kahden viikon päästä on koululääkäri jolle menen ja siellä katsomme mitä asialle voisi tehdä. Sain terkkarin vakuutettuu ettei tarvitse kertoa vanhemmill ja sanoin etten ole oksentanut tai katsonut painoa perjantaista lähtien (totta) Hän oli kyllä huolissaan perfektionistisuudestani ja siitä että painoa oli kuitenkin tippunut nyt 5kk aikana 10,5 kiloa.
Tuli tuosta hyvin lainatusta kikrjoituksesta mieleen vielä että itse kun tunnen vanhempani niin luuulen että siitä seurais pettymystä, kaikille pahaa oloa ja luultavasti hirveää tarkkailua liikunnan, syönnin ja vessäkäymisten kanssa. Ja vanhempani ovat huolehtivaisia joka on toisaaltaan ihan hyväasia, mutta emme ole avoimia tai puhu asioista oikeastaan ollenkaan. Siksi tämän kertominen olisi ollut minulle varmasti shokki.

Nyt tuli turvautuneempi olo ettei vanhemmille kerrottu, mutta vielä pelottaa se lääkärillä käynti, jos hän menee ja kertoo vanhemmille ilman lupaani.

 

["Aijaa"]

jjjjj

Meinasitko tosissaan että jos ap joutuu esim. sairaalaan, ettei sieltä ilmoiteta ap:n vanhemmille. Ovathan he lähiomaiset.

 

["jjjjj"]

[QUOTE="Aijaa";30749198]jjjjj

Meinasitko tosissaan että jos ap joutuu esim. sairaalaan, ettei sieltä ilmoiteta ap:n vanhemmille. Ovathan he lähiomaiset.[/QUOTE]

Ap ei "joudu" sairaalaan. Vain jos hän heikotustaan pyörtyisi, vietäisiin tajuttomana sairaalaan, niin silloin hän "joutuisi" sairaalaan ja omaisille ilmoitettaisiin, koska näin vältytään monta huolt, eikä ap sitä tajuttomuudeltaan voisikaan kieltää. Toki heti herättyään, hän voisi kieltää, että asioistaan ei saa puhua vanhemmille. 15-vuotias kun yleensä katsotaan kykeneväksi päättämään omista asioistaan. Ja jos hän haluaa hoitoon tai hoitoa, niin kuin hän nyt saa, niin hän on täysin kykenevä kieltämään vanhemmiltaan asian.

Ja tuossa "aijjaa" sinulle vielä lakiteksti oikeuksista. Nimenomaan potilaan oikeuksista, tälläkään kertaa kyse ei ole omaisten oikeuksista.

Toiseksi viimeinen kappale.

Omaisten oikeudet - Valvira.fi

 

["jjjjj"]

[QUOTE="Aijaa";30749198]jjjjj

Meinasitko tosissaan että jos ap joutuu esim. sairaalaan, ettei sieltä ilmoiteta ap:n vanhemmille. Ovathan he lähiomaiset.[/QUOTE]

Ap ei "joudu" sairaalaan. Vain jos hän heikotustaan pyörtyisi, vietäisiin tajuttomana sairaalaan, niin silloin hän "joutuisi" sairaalaan ja omaisille ilmoitettaisiin, koska näin vältytään monta huolta, eikä ap sitä tajuttomuudeltaan voisikaan kieltää. Toki heti herättyään, hän voisi kieltää, että asioistaan ei saa puhua vanhemmille. 15-vuotias kun yleensä katsotaan kykeneväksi päättämään omista asioistaan. Ja jos hän haluaa hoitoon tai hoitoa, niin kuin hän nyt saa, niin hän on täysin kykenevä kieltämään vanhemmiltaan asian.

Ja tuossa "aijjaa" sinulle vielä lakiteksti oikeuksista. Nimenomaan potilaan oikeuksista, tälläkään kertaa kyse ei ole omaisten oikeuksista.

Toiseksi viimeinen kappale.

Omaisten oikeudet - Valvira.fi

 

["jjjj"]

Ja

http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilaan_oikeudet/alaikaisen_potilaan_asema

 

[Koskaan ei oo myöhäistä]

Olisiko tämä sellainen asia, joka auttaisi teitä lähentymään toisiinne? Sun ei tarvi eikä pidä kärsiä yksin ongelmies kanssa. Vanhempasi aivan varmasti haluaisivat tietää, että heidän lapsensa on sairas. Tällainen kriisi myös saisi heidät ehkä tajuamaan, että nyt ei ole vanhemmuus mennyt ihan putkeen, kun ette ole juttuväleissä vaikeista asioista. He ovat antaneet sinulle väärän mallin tuosta, että vaikeista asioista ei puhuta. Siitä tulee sinulle ongelma vielä parisuhteessa, jos et tartu asiaan jo aiemmin. Nyt sinulla on elämäsi mahdollisuus auttaa itseäsi monin tavoin. Perfektionismista kannattaa jutella psykologin kanssa, se haittaa kaikilla elämänalueilla. Tiedän kokemuksesta Mutta ennen kaikkea, älä yritä selvitä yksin. Hellitä taakkaasi kertomalla vanhemmillesi. Heitä voi psykologi ja lääkäri opastaa, miten voivat parhaiten sinua auttaa. Ei kannata tuomita heitä liian jyrkästi etukäteen Voimia taisteluusi sairautta vastaan!

 

[Puhaltelija]

Huh. Jos mun teini-ikäinen ikinä paljastaa terkkarille sairastavansa syömishäiriöö niin toivon todella että terkka hoitaa asian vähän paremmin ja minulle todellakin ilmoitetaan asiasta Siis laittaa nyt ensinnäkään 15-vuotias mutta toisekseen syömishäiriöinen vastuuseen sairautensa hoidosta (joka tuossa käytännössä tehtiin, sovitaan vaan jotain seurantaa jossa ap voi valehdella minkä ehtii)..

 

["Heli"]

Huh. Jos mun teini-ikäinen ikinä paljastaa terkkarille sairastavansa syömishäiriöö niin toivon todella että terkka hoitaa asian vähän paremmin ja minulle todellakin ilmoitetaan asiasta Siis laittaa nyt ensinnäkään 15-vuotias mutta toisekseen syömishäiriöinen vastuuseen sairautensa hoidosta (joka tuossa käytännössä tehtiin, sovitaan vaan jotain seurantaa jossa ap voi valehdella minkä ehtii)..

Niin noh, sinä et onneksi tuollaisia pääse päättämään. Pidät lapsiasi jotenkin itsesi suorana jatkeena tms. kun et osaa ajatella asioita kuin minä minä näkökannalta.

 

[Niin no]

Ei taida olla ollenkaan epätavallista että kauemmin syömishäiriöstä kärsinyt joutuu jossain vaiheessa sairaalaan tajuttomana. Taitaa olla niin että ainakin lastensuojelun kautta sit viimeistään ilmoitetaan vanhemmalla tilanteesta. Ikävää jos siihen asti pitää tässäkin tapauksessa mennä ennen kun vanhemmat saavat tiedon. Mielestäni jjjj:n neuvot ja lakitekstit rohkaisee ap:tä väärällä tavalla nyt vaikka oikeassa olisikin.

 

[oikeasti???]

[QUOTE="jjjjj";30749295]Ap ei "joudu" sairaalaan. Vain jos hän heikotustaan pyörtyisi, vietäisiin tajuttomana sairaalaan, niin silloin hän "joutuisi" sairaalaan ja omaisille ilmoitettaisiin, koska näin vältytään monta huolta, eikä ap sitä tajuttomuudeltaan voisikaan kieltää. Toki heti herättyään, hän voisi kieltää, että asioistaan ei saa puhua vanhemmille. 15-vuotias kun yleensä katsotaan kykeneväksi päättämään omista asioistaan. Ja jos hän haluaa hoitoon tai hoitoa, niin kuin hän nyt saa, niin hän on täysin kykenevä kieltämään vanhemmiltaan asian.

Ja tuossa "aijjaa" sinulle vielä lakiteksti oikeuksista. Nimenomaan potilaan oikeuksista, tälläkään kertaa kyse ei ole omaisten oikeuksista.

Toiseksi viimeinen kappale.

Omaisten oikeudet - Valvira.fi[/QUOTE]

Sinäkö et haluaisi tietää jos lapsesi sairastuisi bulimiaan? Minkälainen aikuinen oikein kannustaa ala-ikäistä olemaan kertomatta noin vakavasta asiasta vanhemmilleen? Ja meinaatko et vanhemmat ei ihmettelis yhtään jos 15v katois yks kaks muutamaksi viikoksi-kuukausiksi osastohoitoon jos tilanne niin pitkälle pääsis?

 

[:/]

Kannattaa kertoa vanhemmille vaikka vaikeaa on olen kokenut kaiken tuon.. Hanki kunnollista hoitoa ja vanhempien tuki on korvaamatonta.. olen sairastanut bulimian nuorena ja sen seuraukset olivat minulle vakavat oksentelun takia jouduin isoon suolistoleikkaukseen ja jätti isot arvet kaikin tavoin. Jaksamista..

 

["Pelokas"]

Ymmärrän täysin teidän huolen ja kannan. Jos itsellä olisi lapsi niin tottakai haluaisin tietää jos hänellä ei olisi kaikki hyvin. Mutta itse tekisin sen toisin että jo ihan pienestä lähtien meillä olisi avoimet suhteet että olisi helpompaa kertoa asiasta. Sen oma äitini jätti tekemättä.
Joku taisikin mainut sen että voisin niissä seurannoissa ihan hyvin valehdella jos haluaisin. Mutta en. En aijo. Itse hakauduin apuun, en aijo valehdella tilastani. Tehtiinkin sopimus että jos tilani huononee nii kerromme sitten vanhemmilleni tai jos muuten pystyn kertomaan heille niin aina vain parempi.
En aijo missään tapauksessa joutua tajuttomana sairaalaan tai osastohoitoon! Vältän sitä kaikilla keinoilla. Onneksi en ole koskaan edes pyörtynyt että ei ole alttiusta sille. Tottakai sehän voi tulla kenelle tahansa, en sitä missään nimessä väitä! Mutta syön kuitenkin "normaalisti" voiko bulimikko sanoa normaalisti. Mutta kuitenkin että syön joka aterialla ainakin jotain. Että sen puoleen ei pyörtymisestä ainakaan vielä ole huoli itsellä.

Mutta se vielä mietityttää että onko terveydenhoitajalla ja koululääkärillä samat vaitiolovelvollisuudet? Että voinko minä myös kieltäytyä siitä että lääkäri kertoisi vanhemmilleni?