Apua eskarilaisen vaikeuksiin

[Lennu]

Poika aloitti eskarin ja vaikeaa on. Aikaisemmin ollut perhepäivähoidossa eikä ole koskaan jäänyt hoitoon itkemään, nyt samaa itkuhuutoa jo kolmatta viikkoa joka ikinen aamu. Mitä tehdä, onko muilla samanlaista. Meidän eskarissa poikamme on ainut, joka aamuisin jää huutamaan.

 

[Sonja]

Moi! Meillä oli viime vuonna esikoisen kanssa myös iso kriisi eskarin aloittamisen kanssa - oli ollut siihen asti kotona, eli muutos oli valtava. Siis ensin meni sinne intoa puhkuen, en olisi saanut edes saattaa. Viikon jälkeen laittoi kesken päivän kenkiä jalkaansa, kun ajatteli että hänelle riitti, kiitos. Sai sitten oikein emäraivokohtauksen, kun tädit eivät laskeneetkaan häntä lähtemään. Vietimme kiukkuisen loppupäivän, poika oli poikkiteloin, eikä kuulemma jatka. Minä otin sen linjan, että OK, mutta sitten sinun pitää käydä se eskari ensi vuonna, kun kaikki muut ikäisesi menevät ekalle. Sillä eskari on käytävä, ja jos ei ole kypsä ja valmis siellä pärjäämään, pääsee toki takaisin pikkuisten puolelle päiväkotiin. Ja että joskus tosiaan on niin kurjasti, että lapsi ei vaikka opi puhumaan kunnolla, ja silloin eskarikin siirtyy. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin!
No, poika tuumi aikansa - ja tuli siihen tulokseen, että menee sitten jos kerran on pakko. Menin mukaan istumaan luokan perälle kahtena aamupäivänä, ja siitä se lähti! Oppi itsenäisesti lukemaan silloin eskarisyksyn aikan, ja sai pari tosi ystävää. Ja on nyt omatoiminen ekaluokkalainen. Voimia sinne - kaikki kääntyy vielä parhain päin. Pitää vaan muistaa, että suuret muutokset vievät valtavasti voimia ja aikaa. Mukavaa syksyä, toivottavasti tämä piristi mieltäsi! =)

 

[Viltsu]

Meillä oli nykyisen eskarilaisen kanssa samanlainen syksy viime vuonna, siis kun lapsi oli viisivuotias. Hassuinta asiassa on, että oli ollut jo kaksi vuotta samassa päiväkodissa ja ihan alkuaikojen ongelmien jälkeen on siellä viihtynyt hyvin. Syyksi vaikeisiin menemisiin ja viihtymättömyyteen epäilen sitä, että hänet melkein ainoana lapsena pienempien osastolta siirrettiin toiseen isojen osastoon, kun kaikki muut ja erityisesti parhaat kaverit menivät toiseen isojen osastoon. Siis voisiko aloittajankin lapsen kohdalla olla kyse siitä, ettei lapsi ole vielä saanut kavereita?

Meillä tuota raskasta vaihetta kesti useamman viikon, oli siinä kiva lähteä töihin, kun lapsi jäi itkemään perään, huutamaan, että äiti älä jätä... Syksymmällä sitten helpotti, mutta keväällä, kun kaksi uutta hyvää kaveria lähti pois päiväkodista, alkoivat toisenlaiset vaikeudet: meidän ah niin kiltistä lapsesta tuli kiusaaja! Melkein joka päivä tai ainakin viikottain oli käynyt jonkun, aina erin, päiväkotikaverin kimppuun, raapinut, purrut jne. Minä kyllä heitin jo syksyllä kritiikkiä päiväkotiin tuosta osastojaosta, mutta keväällä sanoivat, "etteivät olleet ymmärtäneet asiaani". Vasta tänä syksynä myönsivät, että noiden kahden lapsen lähteminen oli ollut kriisi muillekin kuin minun lapselleni. Nyt eskarissa lapseni on saanut uusiakin ystäviä päiväkotiin vastatulleista lapsista ja menee eskariin aina innolla.