apua, 8v yökastelija

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kummitäti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kummitäti"

Vieras
Tämä ei sitten ole provo.

Siskoni tyttö, kummityttöni, joka täytti keväällä 8, on yökastelija. Tyttöä on käytetty lääkärissä ja hän on saanut pariakin eri lääkettä, mutta ne eivät ole auttaneet. Tätä yökasteluasiaa on hoidettu siitä saakka kun meni ekalle. Nyt tyttö pääsi jo tokalta.

Mitään stressiä lapsella ei ole. Kotona on kaikki hyvin, perhe on normaali tasapainoinen perhe, tyttö on iloinen ja reipas, aivan ihana lapsi. Hänellä on paljon ystäviä, mieluisia harrastuksia ja koulussakin on mennyt hyvin. Yökastelu ei erityisemmin häntä nolota. Laittaa itse pöksyvaipan ja vie sen aamulla roskiin.

Tyttö on siis käyttänyt vaippaa öisin. Ei juo illalla. Kaikkea on kokeiltu, mutta edes lääkkeet eivät auta.

Toisilla menee kauemmin yökuivaksi pääsyn kanssa ja olemme tietoisia siitä, että kyseessä on hormonieritykseen liittyvä asia. Kysyisinkin lähinnä vertaiskokemuksia teiltä, joilla on tai joiden lähipiirissä on ollut vastaavaa.
 
[QUOTE="Vieras";26820615]Kun tyttö tulee kummilaan yökylään, suojaa patjavaroiksi. Prismasta saa suojuksia.

Sukuvika yleensä tuo yökastelu.[/QUOTE]

Patjoista ei ole huolta, tyttö pitää vaippaa.

Tuo on uusi uutinen, että asia olisi perinnöllinen. Meidän tai lapsen isän puolella ei yökastelua ole ilmennyt yleisesti pidempään. Onko teillä suvussa sitä, vai mistä tieto tulee?
 
Minun vanhin lapseni 9-v on yökastelija, on kokeiltu kaikki, mutta ei vain auta. Itse ei ole siitä hämillään. Mieheni oli myös yökastelija.

Haluaisin niin lapseni puolesta, että hän pääsisi vaipasta eroon, mutta ehkä sekin päivä pian tulee.
 
Useinhan se on perinnöllistä eikä varsinaisesti ole sairaus vaan ominaisuus. On hyvä, että ymmärrätte ettei lapsi voi itse asialle mitään vaan se on hormooneista kiinni. Lapselle parasta on, kun häntä ei leimata kastelun takia vaan sitä pidetään ihan normaalina asiana joka ajan kanssa korjaantuu.
 
Tyttö kasteli vielä 9-vuotiaana joka yö. Muutaman kerran oli minirinit, ilman tuloksia. Noin kuukausi sitten alettiin käyttää kastelupatjaa; eka yönä tuli pissat, sen jälkeen ei enää kertaakaan! Lääkäriin siis kysymään sitä
 
Oma tarinani on hieman erilainen koska olin jo oppinut yökuivaksi kun sitten aloin kastelemaan uudestaan vanhempieni erottua kun olin 4v. Äitini ei tehnyt asialle oikeastaan mitään (saarnoja lukuunottamatta) ja kastelu loppui vasta kun olin 12. Kokemuksena se oli kamalaa: raahata patjansuojuksia kavereiden luo ja kuulla miten kavereiden äidit sitten soitteli meille, että yökylään teidän tyttö ei sitten kyllä ole enää tervetullut ihan käytännönsyistä.

Häpeä oli sanoinkuvaamaton, vaikken tietysti sitä ulospäin sen kummemmin näyttänyt. Kodissamme oli muuten perusasiat kuitenkin ihan kunnossa, ei mitään hälyttävää. Olisin kuitenkin selvästi kaivannut apua mitä en saanut. Toivottavasti vanhemmat siis osaavat todella lukea lasta ja ajaa asiaa jos se näyttää lasta häiritsevän, jo asiasta välittäminen ja avun hakeminen olisivat merkinneet minulle paljon.
 
Mun mielestä siskoni, tytön isä, isovanhemmat, sisko ja me muut läheiset ollaan oltu asian suhteen niin avoimia ja luontevia kuin vaan on mahdollista. Asiasta on juteltu, tytölle on haettu apua, lasta on kuunneltu ja tyttö tosiaan ei itse koe asiaa ongelmaksi. Tässä kohtaa pitää oikeastaan sanoa että ei ole pitänyt, sillä nyt ensimmäiset harmit ovat tulleet esille.

Tytöllä on paljon ystäviä. Vain kaksi lähintä tietää yökastelusta. Nyt ollaan kuitenkin siinä iässä, että tekee mieli kovasti yökyläillä ja heppaharrastuksen myötä on viikonloppuleiriä jne. Viime viikonloppuna oli ollut sellaisella ja oli aamulla vienyt vaippaansa roskiin kun keittiöemäntä oli nähnyt mitä tyttö teki ja melko suureen ääneen hämmästellyt, että käytätkö sinä vielä tuossa iässä vaippaa?!!? Sen oli sitten kuullut pari muuta tyttöä ja kummityttöni oli nolostunut. Hyvin harkitsematonta tietysti emännältä töksäytellä noín.

Koska olin luvannut hakea kummityttöni leiriltä, hän kertoi sunnuntaina ensimmäisenä asiasta minulle. Pieni itkukin siitä tuli. Pelko siitä, että ei voi osallistua mihinkään jos kaikki saavat tietää. Ennen ei nolostumisia ole ollut. Nyt se oli osunut maaliinsa.
 
Meillä on 7-vuotias, tänä vuonna 8 täyttävä lapsi. Lääkitystä ja muita keinoja oltiin jo kokeiltu, kastelu oli joka öistä. Nyt lapsella on ollut kastelulakana käytössä 1½ kuukautta. Nykyisin tulee jopa kuivia öitä (pissa vessaan), lapsi on "ehdollistunut" heräämään pissahätään yöllä. Ei aina herää, mutta kuitenkin useimmiten.

Ei siis edelleenkään ole yöllä pissaamatta, eli juomisrajoitteista ja illalla pissallakäymisestä huolimatta joutuu vähintään kerran käymään pissalla yöllä. Mutta kai se tästä pikku hiljaa. Hän on todella sikeäuninen, ei aina havahdu edes tuohon huutavaan patjaan :D
 
Kastelupatjaa ei olla kokeiltu, eikä sellaisesta ole ollut mitään puhetta. Täytyykin ehdottaa sellaista käyttöön. Tyttö on kyllä kovin sikeäuninen. Saattaa meiläl ollessa nukahtaa viereen ja kun mies on yötöissä, hän kantaa kummityttönsä vierashuoneeseen aamulla ilman että tyttö herää :D Se on joskus aika hassua, kun toinen tosiaan nukkuu sikeästi, vaikka kannetaan toiseen huoneeseen. Hän ei herää myöskään siihen pissaamiseen. Ei edes ennen kun alkoi uudelleen käyttämään yövaippaa ja sänky oli märkä. Eikä herää puhelimeenkaan, vaikka se on ihan vieressä. Oikea unikeko!
 
Valitettavasti se voi myös jatkua vielä useamman vuoden. Mä tunsin aikoinani yhen tytön, joka kasteli vielä 16v. Asui yhdessä kämppisten ( vieläpä poikien) kans, ja aamulla pesi sitten lakanapyykkiä..
 
Voi raukkaa. 16-vuotiaalle kova paikka.

Mä olen miettinyt sitä, että miksi ne yöpissat tulee, vaikka ei joisi tunteihin ennen nukkumaanmenoa. Outo juttu. Kunpa meidän kummatytölle löytyisi joku apu tähän, ettei tarvitse turhia surra.
 
Suosittelen ehdottomasti kasteluhälytintä. Mieluiten sellaista housuihin laitettavaa, sen voi siis laittaa vaippaan, eikä varsinasta ylimääräistä vaivaa tule. Kumma että ei ole lääkärissä ehdotettu.

Meillä jo kaksi kastelijaa on menestyksekkäästi hälyttimen kanssa hoidettu. Ensimmäisen kanssa hoito kesti neljä kuukautta. Lähes kolme kuukautta meni niin, että kasteli edelleen joka yö, sitten alkoi tulla kuivia öitä satunnaisesti. Minirin otettiin tueksi siinä vaiheessa ja kastelu loppui kuin seinään. Minirin ilman hälytintä ei ollut auttanut, sitäkin oli kokeiltu. Minirin lopetettiin kahden viikon jälkeen ja vaiva oli poissa. Koko hoidon aikana lapsi ei itse herännyt ääneen, mutta homma toimi siitä huolmatta (olin saanut ohjeen olla turhaa herttämättä lasta, vaihdoin vain kuivan vaipan ja uuden hälytinlaitteen). Toisen lapsen kanssa riitti hälytin, kastelusta päästiin parissa viikossa.

Ja yökastelu tosiaan on usein perinnöllistä, meillä ainakin sukurasite asiaan löytyy. Vaivaan saa myös vammaistukea, kannattaa ehdottomasti hakea, jos rahalle yhtään tarvetta. Me saimme esikoisen kanssa tukea, kun hoito ei heti tuottanut tulosta.

Tuon keittäjän kommentista antaisin leiripaikkaan ilman muuta palautetta. Yökastelu kouluikäiselläkään ei ole mikään superharvinainen asia. Suurin ongelma, joka asiaan liittyy, on juuri sosiaalinen paine. Jokaisen lastenleireillä työskentelevän pitäisi tietää tästäkin asiasta jotain.
 
itse noin 6 vuotiaana pelkäsin niin kovasti pimeetä että pissasin oman huoneen nurkkaan en kehannut äidille kertoa, syytin kissaa.noin 7-9 vuotiaana näin todella todentuntusta unta että menin pöntölle, heräsin siihen että pissa tuli sänkyyn opin nipistämään itseäni joka kerta kun olin menossa pöntölle!
 

Yhteistyössä