appivanhemmat ottaa päähän

[elina]

heippati hei! Rakennamme taloa ja se on ollut alusta alkaen "koko perheen" projekti... Miehen vanhemmat eivät ole takaajina mutta ovat lupautuneet auttaa jos ja kun saatu laina ei riitä. Tämä suullinen lupaus oli pankin vaatimus jotta laina saatiin. (outo pankki).
Minä (perheen äiti) olen ollut tähän asti myös rakennustyömaalla ja lapset hoidossa miehen äidillä, tosin välillä huonolla menestyksellä kun ei tahdo pärjätä meidän muksujen kanssa. Alussa kyllä kovasti lupailtiin minulle, että kyllä lapset hoidetaan. Koko rakennusajan miehen isä on myös ollut mukana työmaalla. Ja koko tämän ajan hän on ilkeillyt minulle ja vahtinut tekemisiäni. On osoitellut ohimoon että kiristääkö, alatko nyt kiukuttelemaan ym. Tässä eräänä päivänä sitten mittarini tuli täyteen ja annoin hänen kuulla kunniansa. Ja nyt sitten on "täysi sota" suurinpiirtein käynnissä, tai siis todennäköisesti minulla ei ole anoppilaan mitään asiaa jos en halua sitten kuunnella jatkuvaa suun soittoa. Samoin miehelleni hän (appiukko) oli sanonut että on parempi ettei lapset mene heille.

Olen kyllä todella kiitollinen heille saamastamme lastenhoito ym. avusta koska ilman sitä en olisi pystynyt olemaan hommissa mukana. Mutta oikeuttaako ko. avunanto sitten nöyryyttämään, arvostelemaan ja kettuilemaan minulle? Olisiko minun pitänyt vain ottaa kaikki paska vastaan ja tyytyä kohtalooni miniänä.

 

[taustalla]

ei todellakaan ja eihän sitä saisi lapsiööe kostaa jos äiti ei tule isovanhempien kanssa toimeen lapsethan sitä hoitoa tarvitsevat, etkä sinä, tavallaan...

 

[pigglet]

siis aivan ku oisit meidän rempasta kertonu! paitti ettei ollu lapsia ja anoppi on ihan jees.. mut appiukko.. aivan täys kus pää koko mies!!!!

 

[elina]

Meilläkin aluksi anoppi oli ihan ok, ymmärsi jopa suuttumukseni appiukkoa kohtaan, koska hänellä oli myös aikoinaan ollut vaikeuksia omansa kanssa. (taitaa olla sukuvika heillä että appiukot kiusaa miniää...) Mutta muutaman päivän mietittyään käänsi kelkkansa ja minusta tuli se kaiken aiheuttaja myös hänen mielestään. Voi, voi.

Nyt on taas yksi yö nukuttu eilisen jälkeen, ja minulla ainakin on olo helpottunut tavallaan. Jotenkin tuntuu kuin olisi suuri lasti otettu harteilta, kun ei toivon mukaan tarvitse kuunnella enää niitä juttuja.

Ainut asia mitä kauhulla odotan on nämä "pakolliset" tapaamiset kuten lasten synttärit, jos tulevat käymään.

 

[pigglet]

meillä oli appiukon kans yhteen aikaan niin "lämpimät" välit, ettei meinannu tulla meän häihin, kun ei oltu "kutsuttu"..siis ei lähetetty sitä kirjallista kutsua vaan ihan oletettiin, että se riittää ku vanhemmille sanoo, että tervetuloa...no sit kun poika synty, ni anoppi tuli miehen veljen kyydil katsoon uutta tulokasta..eikä appiukkoa pahemmin ristiäisissä näkyny..että sellanen pappa meijän pojalla. \|O :headwall:

 

[elina]

Mistähän johtuu että tätä kismaa tuntuu olevan appiukon ja miniän välillä, luulisi että anopin ja miniän välillä olisi enemmän. Onhan meillä sitäkin mutta kyllä eri laatuista. Anoppi enemän arvostelee ja moittii toimintatapoja, lasten hoitoa, makuasioita kuten sisustusta, vaatetusta ym kaikkea mahdollista. Kun taas appiukko #&%£$!* suoraan ja keksii kaikenlaisia juttuja.

Johtuisikohan tämä meidän rakennusriita loppujen lopuksi siitä että vanhan miehen mielestä naisen paikka ei ole rakentamassa taloa vaan kotona muksujen kanssa.