appivanhemmat, argh!

[Sinsar]

No nyt tulee valitusta...Mulla kertakaikkiaan palaa kohta pinna noihin appivanhempiin ja siihen kun ne syöttää tytölle herkkuja kuin ruokaa...Se alko joskus neitin ollessa puol vuotias, kun oltiin heillä kahvipöydässä, anopin piti melken väkisin antaa tytölle jätskiä suuhun vaikka painokkaasti kielsin, vasta kun mies kielsi antamasta uskoi. Mun periaatteena kun on että niin nuorena ei tarvi vielä herkkuihin totutella. Toistuihan se tilanne vielä monesti ja anoppi laukas että eihän se mitään voi syödäkään kun me ei anneta sille mitään.
Sitten kerran oltiin anopin vanhemmilla käymässä ja isomummo kysyi, saako antaa piparin tytölle käteen. Vaikka kiellettiin niin mummo taittoi piparista (liian ison) palan ja antoi tytölle. Katoin mummoa epäuskoisena silmät suurina ja pikkuhiljaa alkoi raivo nousta pintaan (en tietenkään antanut sen näkyä) ja perustelin kiellon. Siihen mummo sanoi, että eihän se voi mitään syödäkään kun me ei sille mitään anneta. Tais olla anopin sanomia sanoja kun ei oltu siellä vielä ehditty olla reilua tuntiakaan.

Appi se vasta paras onkin. Olin tytölle kotona syöttämässä välipalaa kun appi taittoi keksistä palasen ja tunki sen tytön suuhun ennenkuin ehdin lusikkaa suuhun laittaa, kielsin pariin otteeseen mutta työnsi vain lisää palasia suuhun ja pöydälle. Jouduin korottaa ääntäni kun ei ois muuten uskonut. Ukko ei ollut silloin kotona ja sama on toistunut myöhemminkin. Vaan kun mies on kotona ei ole appi niin tehnyt. Tuo on niin raivostuttavaa kun ei kunnioiteta sitä mitä lapsen vanhempi sanoo...anoppikin meinas kerran antaa kääretorttua tytölle, siis kokonaisen kääretorttupalan ja aaaiivan liian suurina palasina, meinasin sanoa anopille ettei meidän neiti oo vielä 3 vuotta vaan vuoden, ei se syö noin paljoa ja noin suuria palasia.

Tokihan me tytölle annetaan herkkuja, ei se oo kielletty asia, mutta apella meni jo siihen pisteeseen että monta kertaa päivässä ois pitäny antaa päivittäin herkkuja (appi meillä päivät rempan merkeissä), mikä musta on jo liikaa. Ja se, että mulla on periaatteena se että juuri ennen ruokaa /välipalaa ei herkkuja anneta vaan sen jälkeen voi saada, mitä appivanhemmat ei näy ymmärtävän.

Välillä oonkin miettinyt, että olenko liian tiukka näissä asioissa, mutta miksi luopua omista periaatteista vain sen takia, että appivanhemmat ei ymmärrä, muitten kanssa kun ei tällaista ongelmaa ole. Mitä mieltä te olette, pitäisikö minun joustaa appivanhempien suhteen vai pysyä edelleen tiukkana? Onko tämä heidän puoleltaan jotain rajojen kokeilua vai mitä? Raivostuttavaa se ainakin on! Onko muilla vastaavaia kokemuksia?

 

[äiskä87]

tutulta kuulosta,ei tosin ihan yhtä pahalta....pysy tiukkana oman periaatteesi kanssa!!! vanhemmat päättävät,ei isovanhemmat tai muutkaan.... meillä tyttö kans yli vuoden,ja siitä asti kun ollaan tyttö jätetty mummolaan siis anoppilaan yöksi tai päivähoitoon,on tullut esille että lapsi on saanut herkkuja jonkun verran.jo tytön ollessa kuukauden,sanoimme ettei mitään ylimääräistä hänelle suuhun,kun täysimetyksessä oli,sen uskoivat,mutta yrittivät saada minua lopettamaan imetyksen että saisivat lapsen hoitoon.kun sitten aloimme antaa korviketta lisäksi,piti muistuttaa että mitään sokeria eikä muitakaan herkkuja saa antaa.sitä muutamia kertoja toistimme hoitoon tyttöä viedessä,kun jokusen ajan kuluttua mummo tarjosi kaupan sokerimuffinssia 7kuiselle tytöllemme naamamme edessä ja kertoi samalla että näitä se serkkupojan kanssa söi koko pussillisen puoliksi!!!! kiehuin raivosta,mutta en sanonut mitään,kun vahinko oli jo tapahtunut.luuli kai että sokerikielto ei enää tuon ikäisenä päde...no,tytöllä meni maha todella kovaksi,huusi vain eikä auttanut kuin hakea ulostuslääkettä apteekista...anoppi voivotteli että oli kai hänen vikansa.silloin oli helppo asian yhteydessä todeta että ei sokeria eikä herkkuja tälle tytölle! mutta onhan noita tapahtunut useamminkin,jälkeenpäin ohimennen kuulee että joo ja sitten me syötiin sitä ja sitä....onneksi nyt näyttävän ehkä vähän pitkin hampain uskovan....oma äitini taas ajattelee antavansa tytölle makuelämyksiä,suklaata salaa ja vastaavaa,luulee tekevänsä hyvää työtä..... mutta todellakin pidä kiinni periaatteestasi ja tee selväksi että asia on näin.ja miehesi voisi myös auttaa asiaa muistuttamalla vanhempien säännöistä.tsemppiä. =)

 

[Riina]

Juu. Samasta on keskusteltu viimeiset 2,5 vuotta... Ja kummallista on, että omille vanhemmilleni on mennyt perille asia jo aikoja sitten mutta anopille ei...

Ja mulle on tultu sanomaan, että "anna sen nyt hemmotella äläkä ole noin tiukka". Mutta siis: hemmotteluksi riittää mun mielestä, kun antaa 2,5-vuotiaalle pullan. siis yhden. Ei tarvitse antaa kolmea eikä sen päälle jätskiä ja lettuja. Karkkia ja limsaa ei lapsemme ole vielä saanut lainkaan, mikä anopin mielestä on lähes kuolemansynti... Ja kun puhutaan vuoden ikäisestä, ei sellaiselle tarvitse yhtään kenenkään tunkea suuhun mitään, minkä vanhemmat ovat kieltäneet!

Mun mielestä on uskomatonta, että joillekin isovanhemmille ei mene päähän, että toimimalla lapsen vanhempien toiveiden mukaisesti homma pelaisi huomattavasti sujuvammin kuin vetoamalla siihen iänikuiseen "mulla on oikeus hemmotella lapsenlastani" -juttuun. Siis mulla itsellä on neljä kummilasta, joita näen aika usein. YHDELLEKÄÄN en ole koskaan antanut mitään, minkä vanhemmat ovat kieltäneet, ja itse asiassa yhdellekään en ole esim. karkkia ostanut ikinä. Toimin aina kummilasten vanhempien enemmän tai vähemän tiukkojen rajojen mukaisesti ja siitä huolimatta kummilapseni tykkäävät minusta kovasti. Lapsen kiintymystä ei siis tarvitse ostaa herkuilla tai tavaroilla, vaan se tykkääminen syntyy kyllä jostain ihan muusta... Tuon kun kaikki isovanhemmatkin tajuais ja muistaisivat, miltä tuntui, kun omat lapset oli pieniä ja joku talloi niille lapsille asetettuja rajoja surutta... ei tainnut olla kivaa.

Ja tähän on turha tulla kenenkään sanomaan, että "älkää olko noin tiukkoja". Siis kyllä vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapset omien tapojensa mukaan (niin kauan kun lasta ei mitenkään vahingoiteta) ja muiden kuuluu sopeutua vanhempien tapoihin, ei toisinpäin.

 

[pauliina82]

ei oikeastaan tähän kuulu,mutta mun eräs tuttava, jolla on n.3v. tyttölapsi. Antaa tämän syödä isot määrät karkkeja, jäätelöä, yms. herkkuja, ja ei usko jos kielletään. ei näämmä äiti oo osannu rajoja asettaa uhmaikäiselle, ja paino kulkee käyrien yläpuolella, on kulkenu koko ajan..

Noh, kukin kasvattaa lapsensa tavallaan ja antaa mitä haluaa!
Meillä syödään kerran viikossa karkkia, ja kerran päivässä iltakahvi aikana saa ottaa pullaa, keksiä tms. Mehuista ei muksut välitä, samoin kuin limpsasta. Maitoa saa aina,kun tahtoo samoin vettä. ja lapset ovat 2- ja 3-vuotiaita.

Appivanhemmat antavat kyllä kun kyläillään nameja ja pullaa jne. mutta se ei ole mun mielestä ongelma, kun ei joka päivä saa niitä. meillä nuo tytöt kumpikin on alipainoisia...

 

[anu]

Anoppi on kamala akka! Oli mukava kunnes lapsenlapsi syntyi. Siitä se sitten lähti: rintamaitoa ei lapsirukka saanut tarpeeksi, toi kasapäin tuttelia kotiin.. Aina tahalleen palellutamme lasta..kerran nukku päikkärit mummolassa ulkona, arvatkaa mitä oli vaavilla päällä:
-body ja potkuhousut
-college-puku
-villvaatteet
-kahdet villasukat
-sitten mummin villapaita
-toppahaalari
-villapeittoon kapaloituna
-toppatäkkipussi
...sitten vaunuihin...
-vaunujen päällä oli MATTO JA
PÄIVÄPEITTO!!

JA TÄMÄ ON TOSI! ISI OLI VÄHÄ MUMMILLE RAIVONA TUONKIN JÄLKEEN..

-mäkätti mulle kun en aloittanut lehmänmaidon opettamista 4kk ikäisenä.
-laitto vauvan ruokaan suolaa ja voita (ei kuulemma muuten maistu)
Listaa vois jatkaa loputtomiin...mutta olen oppinut, että mitä vähemmän olen tekemisissä hänen kanssaan sen helpompaa on elämämme..miehen kans ollaan onneksi samaa mieltä, kun jokainen kyläreissu on päättynyt riitelyyn.
-

 

[Tiitiäisen äiti]

ihan sama tappelu anopin kanssa täälläkin. Karkeilla houkuttelee minkä kerkii eli jos poika ei tottele anoppia niin sitten annetaan karkkia että olis mummon mieleen.Pojalla on tosin jo 2v. , mutta kuka niistä hampaista huolta pitää ja harjailee niitä ,vain minä. Omasta mielestä noin karkit eikä muutkan makeet kuulu vielä jokapäiväseen ruokavalioon. Ja sanoin että poika on meidán ja hommat hoidetaan meidän periaatteimme mukaan.
joskus kun jätän pojan hänelle hoitoon niin minun pitää jättää kirjallinen lappu ruoka-ajoista,päivä unista ja laitan kassiin aina tarpeellisen määrän vaippoja ja muutaman extraa kun eihän sitä koskaan tiedä mitä käy. niin viimeisellä kerralla anoppi sanoi että kun vaatteet ovat pissassa ja kakassa vaikka vaihto vaatteita oli useampi (tuntien poikani, kukkamullat sun muut kiinnostavat)niin vaatteet olivat loppuneet kesken ja syy selvisi kun katsoin laukkuun .No eihän se ole ihmekkään että vaatteissa on ulostetta jos kerran vaippa on vaihdettu 3 kertaa ja poika oli anopin hoivissa 10 tuntia.
on se kumma kun omat vanhemmat arvostavat kasvatus tyyliämme mutta anoppi ei, luuleekohan se olevan muita parempi, mene ja tiedä.

 

[Sinsar]

Olipa helpottavaa kuulla, että muutkin painiskelevat samojen asioiden kanssa, vaikka eihän se mukavaa ole...
Meillä ollaan keskusteltu miehen kanssa juuri tästä herkkuasiasta ja muistakin ja mies on samaa mieltä, mutta ongelmana meillä tahtoo olla se, että hän ei sano vanhemmillensa mistään vastaan, oli asia mikä tahansa. Se olen lähes aina minä joka kieltää. Ei kiva.
Täytyy vaan pysyä tiukasti kiinni omissa kasvatusperiaatteissa, sanokoot he mitä haluavat!

 

[taustalla]

Kyllä isovanhempien pitäis kunnioittaa vanhempien päätöstä saako lapselle antaa herkkuja vai ei. Meidän neiti täyttää kohta vuoden ja nyt joka puolelta saa kuulla, että kohta hän voi syödä mitä vaan. Aion vedota siihen, että hänellä on aika herkkä vatsa, niin kuin onkin, eikä mitä vaan voi mennä antamaan. Kauhulla odotan vierailuja anoppilaan, missä kaikki ruoka uitetaan rasvassa ja suolaa laitetaan ihan älyttömästi. Takuulla anoppi loukkaantuu, kun vien yli 1-vuotiaalle omat eväät, kun hän saisi jo syödä kaikkea. Mutta herkkävatsaiselle ei todellakaan voi antaa sellaista mihin ei ole tottunut kotona.

 

[mam84]

Jep jep... mäkin hiukan puran.

Siitä asti kun tyttömme (nyt 1v) on sönyt kiinteitä, on joutunut silmä tarkkana vahtimaan, ettei ruuan sekaan oo sotkettu tajutonta määrää voita anoppilassa ollessa. Olen sanonut, että perunan sekaan voi sekoittaa vikka tuttelia, jos tuntuu, että on liian paksua, mutta ei. Niinkuin monelle muullekkin, minulle on perusteltu, ettei ruoka kuulemma maistu millekkään. Olen kyllä sanonut, että mielestäni lapsen ruuan pitää maistua sille, mitä ruuassa on, eikä voille!!!!

Muuten appivanhemmat on mukavia, ja tullaan hyvin toimeen.
Ainoa mikä on synnyttänyt keskustelua tiukempaankin sävyyn, on mielipiteeni, että tyttömme ei saa karkkia, ennen kuin on kolmen, ja silloinkin vain jonkun pienen määrän lauantaisin. Anoppi sanoi että sitten kun on mummulassa, niin se on eri juttu. Just joo.... Sama juttu kuin että en halua viedä lastani pikaruokaloihin syömään ranskalaisia ym, ennen kuin ehkä vasta 5-6 vuotiaana. Mielestäni, jos lapsi haluaa ranskalaisia, niitä voi tehdä kotonakin uunissa. En tietenkään anna vielä tytöllemme niitä, mutta sitten kun muutaman vuoden päästä ymmärtää sellasten päälle. Tämä on myös väärin.

Ajatuksissani on veljeni vanhin tytär joka on nyt 7v. Kun hän oli pieni, oli usein hoidossa veljeni vaimon vanhemmilla, jotka ovat eläkkeellä. Siellä syötiin vain karkkia ja suklaata, ja monesti ruoka jäi väliin kun oli maha täynnä nameja. Lisäksi paikassa tupakoitiin sisällä, joka oli minusta järkyttävää, sillä siellä palteltiin keittiön pöydän vieressä samaan aikaan kun 3-vuotias mutusti jotain suklaakeksiä.
Nyt siis 7v tyttö on jo hiukan hoikistunut, kun on innostunut ulkonaliikkumisesta, mutta oli kyllä pienenä ylipainoinen, joka ei ollut sinänsä vanhempien vika, mutta kun hoitopaikkaa ei ollut muuta, niin sinne jouduttiin viemään. Nyt veljelläni on toinen tyttö 1v 4kk. Hän on kummityttöni ja olen erittäin huolestunut tilanteesta. en asialle kuitenkaan oikein mitään voi, ja kun tytöt ovat luonani, yritän tarjota maistuvia vaihtoehtoja suklaakekseille.

 

[mami töissä]

Mullakin sama ongelma ja ihana lukea, että muut painii saman asian kanssa. Meillä on sellainen tilanne, että mun vanhempien kanssa ollaan paljon tekemisissä ja mun miehenikin sanoo, että niiden kanssa on niin helppoa sopia asioista. Samoin mun mies murehtii sitä, että hänen vanhempiensa kanssa tulee aina ihme vääntämistä joka asiasta ja että varsinkin minulla on jatkuvasti sukset jostain ristissä niiden kanssa.

Mun anoppi kans syöttää keksiä ja pullaa jne. jne. ja vieläpä ennen ruokaa, mikä me nimenomaisesti ollaan kielletty. Viimeksi sanoi jostain tytön puuhasta "se itse halusi". Että mulla nousi karvat pystyyn. Kyllä kai 1v4kk haluaa kaikenlaista!! Meidän aikuisten tehtävä on asettaa ne rajat ja päättää mitä voi tehdä. Mä saan jatkuvasti sanoa, että meidän välejä parantaisi se, että mun mieheni sanoisi omille vanhemmilleen ja minä omilleni. Silloin minä en olisi aina se "vastarannan kiiski".

Anoppi tekee myös sitä, että supattaa lapselle "me ei voida nyt tehdä näin, kun äiti kielsi". Kiitos vaan, tehdään äidistä se tyhmä, joka kieltää kaiken kivan. Eihän sitä lasta mun takia kasvateta tietyille tavoille. Tyttöhän ei tätä vielä sinänsä tajua, mutta pian tajuaa. Meillä on kuitenkin miehen kanssa yhteisesti päätetyt kasvatusperiaatteet, joten asioita ei todellakaan kielletä vain siksi, että ÄITI sattui niin haluamaan.

Mä en tiedä mikä siinä on, että nämä ongelmat ilmenee aina anopin kanssa. Kai se on niin, että omalle äidille voi sanoa niin jyrkästi, että varmasti uskoo. Meillä kävi tässä taannoin sellainenkin juttu, että sanoin apelle aika tiukasti. No hän oli tietenkin siitä pahoittanut mielensä. Mun mies pyysi, että jos voisin soittaa ja keskustella nätisti asiasta. Minä sitten soitinkin. Puhelun aikana appi kielsi kaiken, mitä minä kritisoin ja sanoi suoraan, ettei aio omaa käytöstään millään tavalla muuttaa. Itkin turhautumistani koko illan ja sanoin miehelleni, että se oli tasan ainoa kerta kun minä lähden parempien välien toivossa nöyristelemään, kun toinen puoli ei tule piiruakaan vastaan. Mieheni oli silloin myös vihainen isälleen tämän käytöksestä, mutta asiasta ei sen puhelun jälkeen koskaan puhuttu.

Todellakin on kiva huomata, etten ole näiden anoppilaongelmien kanssa ainoa!

 

[Lumi]

Meillä anoppi lusikoi 8 kk:tta vanhalle pojallemme hilloa suuhun kahvipöydässä. Ja tämä yksi kerta kyllä riitti... olen "tulinen" luonne ja annan sen myös näkyä. Kahviseurue meni hiljaiseksi muttei ole sen koommin tarvinnut aiheesta murehtia. Anoppi otti onkeensa. Nykyään hän kysyy ensin meiltä mitä lapselle sopii antaa. Hyvä niin. Rohkeutta kaikille äideille ja isille pitää omia ja lastensa puolia. Me itse päätämme miten lapsemme kasvatamme!

 

[MiNiA]

Meillä anopin intoa on hillinnyt vähän kun pyysin häntä perustelemaan, minkä takia lapseni ei selviäisi hengissä ilman sokeri/lisäaine/rasvapommeja. ja onko hän oikeasti sitä mieltä että on lapsenrääkkäystä koittaa pitää kasvavan ja kehittyvän lapsen ruokavalio terveellisenä. ja vielä voi kysäistä että mitä tärkeitä vitamiineja on karkissa joita ei ole kasviksissa..??

 

[Miili harmaana]

Ei oo kokemusta kun mun appivanhemmat käy meillä synttäreillä ja nimppareilla, vaikka lähellä asuvatkin. Mutta mä oon kans sitä mieltä että niitä herkkuja ehtii kyllä myöhemminkin syödä. Meillä laps saa herkkuja silloin kun on vieraita, ei muuten.

 

[tuulikki84]

mulla anoppi taas yrittää omia meidän lapsia varsinki poikaa joka on vasta 1v3kk ikäinen kun se yrittää aina saada se itelleen hoitoon ja kun se on sillä hoidossa niin syöttää sitä ainakin päivässä 5 kertaa, puuroo ja kaikkee herkkuja ja ihan kun se ois ainut mummu pojalle ja nyt meille synty tyttö joka on 4 viikon ikäinen ja toivon että se ei omis sitä kun se on sille ainut tyttö, niin se uhkailee ja poikaakin se ommii,
ainakun se on käymässä meillä niin ihan kuin pojalla ei ois äitii jo talossa ainakin se käyttäytyy sillai ja mua kohtaan ne on sillon kun ei mua oiskaan :ashamed: ite olen sellanen että yritän kaiken tavoin näyttää anopille että minä se olen äiti lapsille ja en anna sen omia niitä

 

[taustalla]

\

mulla anoppi taas yrittää omia meidän lapsia varsinki poikaa joka on vasta 1v3kk ikäinen kun se yrittää aina saada se itelleen hoitoon ja kun se on sillä hoidossa niin syöttää sitä ainakin päivässä 5 kertaa, puuroo ja kaikkee herkkuja ja ihan kun se ois ainut mummu pojalle ja nyt meille synty tyttö joka on 4 viikon ikäinen ja toivon että se ei omis sitä kun se on sille ainut tyttö, niin se uhkailee ja poikaakin se ommii,
ainakun se on käymässä meillä niin ihan kuin pojalla ei ois äitii jo talossa ainakin se käyttäytyy sillai ja mua kohtaan ne on sillon kun ei mua oiskaan :ashamed: ite olen sellanen että yritän kaiken tavoin näyttää anopille että minä se olen äiti lapsille ja en anna sen omia niitä

Siis häh?Saisko edes joitain välimerkkejä,edes ne pisteet!

 

[Kokemusta on]

\

mulla anoppi taas yrittää omia meidän lapsia varsinki poikaa joka on vasta 1v3kk ikäinen kun se yrittää aina saada se itelleen hoitoon ja kun se on sillä hoidossa niin syöttää sitä ainakin päivässä 5 kertaa, puuroo ja kaikkee herkkuja ja ihan kun se ois ainut mummu pojalle ja nyt meille synty tyttö joka on 4 viikon ikäinen ja toivon että se ei omis sitä kun se on sille ainut tyttö, niin se uhkailee ja poikaakin se ommii,
ainakun se on käymässä meillä niin ihan kuin pojalla ei ois äitii jo talossa ainakin se käyttäytyy sillai ja mua kohtaan ne on sillon kun ei mua oiskaan :ashamed: ite olen sellanen että yritän kaiken tavoin näyttää anopille että minä se olen äiti lapsille ja en anna sen omia niitä

Sama meillä. Minä olen miniän homman tehnyt, kun synnytin lapsenlapsen, muuhun mua ei enää tarvita. siis ainakaan lapsen kasvattamiseen, koska siihenhän anoppi on toki paljon parempi.

Ja karkkia ja tavaraa lahtaa ovista ja ikkunoista, vaikka on pyydetty vähentämään. Ja ikinä ei ajattele, että lapsella on tosiaan toisetkin isovanhemmat, ja jos ne ostelis ja tuputtais yhtä paljon, niin lapsihan olisi ylipainoinen hemmoteltu tavaranpalvoja. Onneksi ei sitä ole ainakaan vielä.

Meilläkin kakkonen on kohta syntymässä, katotaan miten tän kanssa käy. vaikka mulla on sellainen fiilis, että anoppi unohtaa tän kakkosen kokonaan ja esikko on vaan kaikki kaikessa, mikä sekään ei ole kivaa, koska kakkonen tulee sen jossain vaiheessa tajuamaan, jos niin tosiaan käy.

Mutta alkuperäiseen: olen myös sitä mieltä, että lapsen vanhempien tulee saada päättää, milloin ja millä herkuttelu aloitetaan. Siihen ei pitäisi olla ei isovanhemmilla, ei kummeilla eikä naapurin tädeillä mitään sanomista...

 

[etana-elli]

mun täytyy sanoa että mulla on ihanat appivanhemmat, mutta nyt jokin aika sitten vaari tuli tuomaan pojan kotiin kun oli ollut yö kylässä ja aamulla oli muutaman kerran yskäissyt, niin vaari oli antanut yskänlääkettä! silloin kyllä kirpaisi mieltä ja sanoinkin että ei tuon ikäiselle saa antaa yskänlääkettä (1v8kk). no sitten vaari oli illalla lukenut pullosta että voi antaa 1vuodesta eteenpäin..
huh! että helpotti! mä säikähdin ihan hirveesti koska jotkut yskänlääkkeet vaikuttaa keskushermostoon.
sovittiin että tästälähtien kysyy aina ensin.