H
huono äitikö?
Vieras
Tilanne oli tämä:
Olimme syöneet juuri ennen vieraiden tuloa, tai siis minä ja mieheni olimme syöneet, lapseni 2,5v päätti että hänpäs ei syökkään, vaikka oli aikaisemmin oikein kärkkynyt ruokaa. Hänellä siis oli varmasti nälkä.
Lapsi siis ei syönyt ruualla mitään, ei edes maistanut. Sanoin hänelle että jos ei nyt syö ruokaa, ei hän saa vieraiden tullessa mitään herkkuja kahvipöydästä.
Ja hän tiesi tämän poistuessaan ruokapöydästä.
Sanottakoon tähän väliin, että lapseni on fiksu, ja monessa suhteessa ikäistään "vanhemman" oloinen, joten voin olla varma että tämä asia meni ns. jakeluun. Olemme siis aikaisemminkin kertoneet lapselle, että jos ruokaa ei edes maisteta, on seuraavalla kerralla ruokapöydässä tämä sama ateria. Tai ainakaan mitään herkkuja ei siitä hyvästä saa että ei syö ollenkaan.
Hänellä on siis kunnon uhma, ja hän on yrittänyt monilla tavoilla toteuttaa tätä ns. pomottamista. Eli tämä kyllä menee ihan sen piikkiin. En siis ole tämän asian kanssa hukassa.
Mutta mitä tekee lapsen isoisä tullessaan kahvipöytään?
Minä muistutan lapselle joka on tulossa kahvipöytään, että saat kyllä juomista (maitoa/vettä), mutta pullaa tai keksejä sinä et saa, koska et äsken edes maistanut ruokaa.
Appiukkoni siis tässä vaiheessa korottaa ääntään ja murahtaa minulle vihaisesti että "nyt sinä kyllä kiusaat toista".
Olin ihan äimänä, ja vastasin vain, että mielestäni en kiusaa, nämä ovat meidän pelisäännöt. Lapseni on tietoinen että hän ei sitä herkkua saa, koska ei ole syönyt ruokaa. Appiukko se vaan intti että kyllä minä olen kohtuuton lapselle.
Menin puihin, ja sanoin lapselle, että "jos nyt syöt jotain kunnollista ensin, niin saat sitten pienen palasen pullaa".
Lapsen isä istuu samassa pöydässä, eikä sano tilanteessa mitään.. Minua otti päähän oikeen rankasti, ja varmasti kaikki sen huomasivat.
Suutuin, mutta koitin pitää sen sisälläni. Samalla mietin mielessäni, miten tässä taas mennään ihanasti takapakkia, koska tyhmyyksissäni annoin lapselle ja appiukolle periksi.
Mutta voitte kuvitella varmasti että päähän ottaa ja lujaa.. Etenkin se ettei mieheni ottanut asiassa minun tai kenenkään puolta :/
Olimme syöneet juuri ennen vieraiden tuloa, tai siis minä ja mieheni olimme syöneet, lapseni 2,5v päätti että hänpäs ei syökkään, vaikka oli aikaisemmin oikein kärkkynyt ruokaa. Hänellä siis oli varmasti nälkä.
Lapsi siis ei syönyt ruualla mitään, ei edes maistanut. Sanoin hänelle että jos ei nyt syö ruokaa, ei hän saa vieraiden tullessa mitään herkkuja kahvipöydästä.
Ja hän tiesi tämän poistuessaan ruokapöydästä.
Sanottakoon tähän väliin, että lapseni on fiksu, ja monessa suhteessa ikäistään "vanhemman" oloinen, joten voin olla varma että tämä asia meni ns. jakeluun. Olemme siis aikaisemminkin kertoneet lapselle, että jos ruokaa ei edes maisteta, on seuraavalla kerralla ruokapöydässä tämä sama ateria. Tai ainakaan mitään herkkuja ei siitä hyvästä saa että ei syö ollenkaan.
Hänellä on siis kunnon uhma, ja hän on yrittänyt monilla tavoilla toteuttaa tätä ns. pomottamista. Eli tämä kyllä menee ihan sen piikkiin. En siis ole tämän asian kanssa hukassa.
Mutta mitä tekee lapsen isoisä tullessaan kahvipöytään?
Minä muistutan lapselle joka on tulossa kahvipöytään, että saat kyllä juomista (maitoa/vettä), mutta pullaa tai keksejä sinä et saa, koska et äsken edes maistanut ruokaa.
Appiukkoni siis tässä vaiheessa korottaa ääntään ja murahtaa minulle vihaisesti että "nyt sinä kyllä kiusaat toista".
Olin ihan äimänä, ja vastasin vain, että mielestäni en kiusaa, nämä ovat meidän pelisäännöt. Lapseni on tietoinen että hän ei sitä herkkua saa, koska ei ole syönyt ruokaa. Appiukko se vaan intti että kyllä minä olen kohtuuton lapselle.
Menin puihin, ja sanoin lapselle, että "jos nyt syöt jotain kunnollista ensin, niin saat sitten pienen palasen pullaa".
Lapsen isä istuu samassa pöydässä, eikä sano tilanteessa mitään.. Minua otti päähän oikeen rankasti, ja varmasti kaikki sen huomasivat.
Suutuin, mutta koitin pitää sen sisälläni. Samalla mietin mielessäni, miten tässä taas mennään ihanasti takapakkia, koska tyhmyyksissäni annoin lapselle ja appiukolle periksi.
Mutta voitte kuvitella varmasti että päähän ottaa ja lujaa.. Etenkin se ettei mieheni ottanut asiassa minun tai kenenkään puolta :/
