Olen kuusi viikkoa vanhojen kaksosten äiti. Pojat syntyivät täysaikaisena käynnistyksellä alateitse.
Synnytys oli rankka imukuppisynnytys ja nuorempi pojista sai vain 2 pistettä.
Synnytys pitkittyi hänen kohdallaan ja pojan pulssi heikkeni. Olisi tarvittu mahdollisesti sektio mutta lääkäri jatkoi imukupilla yrittämistä. Olin itse kivulias ja epiduraali ei enää siinä vaiheessa auttanut. Oma vointi oli sekava ja en muista täysin tapahtumien kulkua. Poika syntyi velttona ja huonosti hengittävänä. Napavaltimon ph oli 6.9.
Tarkkailussa tilanne korjaantui ja 15min syntymästä ph oli jo parempi ja pisteet 8.
Sairaalassa meille ei kerrottu tilanteesta juuri mitään ja mahdollisesta hapenpuutteen aiheuttamasta aivovauriosta ei puhuttu.
Viime viikolla sain yllättäin kutsun lastenklinikalle pojan kolme kuukautis kontrolliin.
Nyt olemme todella huolissamme synnytyksen aiheuttamista vaurioista.
Olen menettänyt kokonaan kyvyn nauttia vauvoista kun mietin synnytystä joka hetki.
Poika on neuvolassa todettu ihan ikäisekseen norm. kehittyneeksi mutta kuitenkin huoli painaa.
Olen jotenkin vihainen lääkärille joka päästi synnytyksen niin pitkälle eikä lähtenyt sektioon vaikka tilanne huononi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten lapset on kehittyneet huonon lähtötilanteen jälkeen ja puhuttiinko teille sairaalassa mahdollisista seurauksista.
En koskaan enää suostu käynnistykseen ja alatiesynnytykseen. Vaadin sektion jos joskus vielä synnytän.
Synnytys oli rankka imukuppisynnytys ja nuorempi pojista sai vain 2 pistettä.
Synnytys pitkittyi hänen kohdallaan ja pojan pulssi heikkeni. Olisi tarvittu mahdollisesti sektio mutta lääkäri jatkoi imukupilla yrittämistä. Olin itse kivulias ja epiduraali ei enää siinä vaiheessa auttanut. Oma vointi oli sekava ja en muista täysin tapahtumien kulkua. Poika syntyi velttona ja huonosti hengittävänä. Napavaltimon ph oli 6.9.
Tarkkailussa tilanne korjaantui ja 15min syntymästä ph oli jo parempi ja pisteet 8.
Sairaalassa meille ei kerrottu tilanteesta juuri mitään ja mahdollisesta hapenpuutteen aiheuttamasta aivovauriosta ei puhuttu.
Viime viikolla sain yllättäin kutsun lastenklinikalle pojan kolme kuukautis kontrolliin.
Nyt olemme todella huolissamme synnytyksen aiheuttamista vaurioista.
Olen menettänyt kokonaan kyvyn nauttia vauvoista kun mietin synnytystä joka hetki.
Poika on neuvolassa todettu ihan ikäisekseen norm. kehittyneeksi mutta kuitenkin huoli painaa.
Olen jotenkin vihainen lääkärille joka päästi synnytyksen niin pitkälle eikä lähtenyt sektioon vaikka tilanne huononi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten lapset on kehittyneet huonon lähtötilanteen jälkeen ja puhuttiinko teille sairaalassa mahdollisista seurauksista.
En koskaan enää suostu käynnistykseen ja alatiesynnytykseen. Vaadin sektion jos joskus vielä synnytän.
