Anteeksi, mutta VOI VEE kun alkaa jo rasittaa!

  • Viestiketjun aloittaja hävettää jo valmiiksi
  • Ensimmäinen viesti
hävettää jo valmiiksi
Kun tuo 3,5v koko ajan kyselee että mikä tuo ääni on, mistä tuo kuuluu ja on ihan paniikissa. Välillä oikeasti, välillä jo teeskentelee että pelottaa.

Mä en jaksa enää selitellä että se on se ja se, ei tarvi pelätä.
Oikeasti, mua v.tuttaa.
Ei saisi, mutta mua alkaa kyllästyttää jo.
 
Tuttu tunne. Ja kysymykset "miksi miksi miksi". Ja sit ku ei enää voi selittää miksi niin siltiki kysyy miksi. Kyllä se vaan on todella rasittavaa ja hermoja vievää. Mä monesti vaan vastaankin nykysin että siksi ku en jaksa... :ashamed: :ashamed: :ashamed:
 
harmaana

Peltor Kid lasten kuulonsuojain
- uusi malli erittäin suosituista lasten kuulonsuojaimista
- hyvä suoja pienille korville
- pehmeä, kevyt, joustava
- CE-hyväksytty
- värit: neonroosa ja neonvihreä, jotka näkyvät hyvin ja näyttävät hyvältä

- paino: 140 g
16.90?
http://www.agripalvelu.fi/tuotteet.php?ryhma=1
 
Vaikka kyllästyttää niin vastaile silti asiallisesti lapsen kysymyksiin, kyllä se joskus siitä väheneepi :)

Meillä poitsu on ruennu semmoseks että testailee äitiä että kuuntelenko minä mitä tää puhelee :) toteaa vaikka että "lintu lentää" ja jos minä en sano mitään niin heti tulee pojan suusta että " äiti sano!" ja minun pitää toistaa että "juu lintu lentää siellä" :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:

Peltor Kid lasten kuulonsuojain
- uusi malli erittäin suosituista lasten kuulonsuojaimista
- hyvä suoja pienille korville
- pehmeä, kevyt, joustava
- CE-hyväksytty
- värit: neonroosa ja neonvihreä, jotka näkyvät hyvin ja näyttävät hyvältä

- paino: 140 g
16.90?
http://www.agripalvelu.fi/tuotteet.php?ryhma=1
:LOL: :LOL: :LOL:
 
minna81
Joo kuulostaa tutulle ja meillä harrastetan myös sitä että kysellään ihan tuntemattomilta ihmisiltä.. esim minne menet? miksi menet sinne? missä sinun isi/äiti/mummo..
 
hävettää jo valmiiksi
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:

Peltor Kid lasten kuulonsuojain
- uusi malli erittäin suosituista lasten kuulonsuojaimista
- hyvä suoja pienille korville
- pehmeä, kevyt, joustava
- CE-hyväksytty
- värit: neonroosa ja neonvihreä, jotka näkyvät hyvin ja näyttävät hyvältä

- paino: 140 g
16.90?
Kiitos! Sä pelastit mun päiväni! Naurattaa varmaan vielä pitkään tää. Ihana.

Niin ja joku kysyi että kuuluuko ääniä. No kuuluu, ihan niitä tavallisia jokapäiväisiä ääniä; naapuri laittaa oven kiinni, naapuri hakkaa seinään naulaa, joku leikkaa nurmikkoa, autoja ajaa ohi ym ym...
 
hävettää jo valmiiksi
Ja just ja just jaksaisin vastata kerran että naapuri se vaan ym, mutta kun sitten se seisoo tuossa vieressä(joko aidosti tai näytellen) sellanen apua-ilme kasvoilla, ja sitten pitää olla että no ei sitä tarvi pelätä, ei ihan oikeasti, ei siellä mitään pelottavaa ole ja blaa blaa.

No, ehkä se tästä. kiitos teille että sain purkaa ja annoitte tukea! =)
 
ei veetuta
Muutimme uuteen isoon taloon ja lapsi on just tommonen vähän yli 3,5 v. Ja koko ajan: mikä ääni?
Nykyään: mikä haisee?
Joka paikassa haisee joku. Minä en ikinä haista mitään. Kun en tiedä, vastaan lähes aina: voi kun minä en haista mitään, minä en tiedä mikä täällä haisee.
Tai: varmaankin kahvi. Varmaankin ruoka. tms.

Mikä tuo ääni on -kysymyksiin vastaan joko siitä, että mistä se ääni tulee: naapuri leikkaa ruohoa, jääkaappi hurisee, tms. tai sitten, että en tiedä, en tiedä mitä ääntä tarkoitat.

Mutta en ole ikinä ajatellut, että lapsen kysymykset voisivat hermostuttaa tai vituttaa ???!!!! HALOO ?! Miten muuten se lapsi maailmaansa hahmottaa, kuin kysymällä aikuiselta?! Ja keneltä muulta hän kysyy, kuin vanhemmiltaan ?

Jos vanhemmat eivät vastaa tai eivät ole kiinnostuneita tai hermostuvat, se tarkoittaa lapselle sitä, ettei vanhempi ole kiinnostunut HÄNESTÄ ITSESTÄÄN.
Lapselle se on sama, kuin että hänestä ei välitetä, häntä ei rakasteta.

Tämä on ihan aitoa keittiöpsykologiaa, koska itse lapsena koin näin asiat.
Äiti ei kovin kiinnostunut ollut minun kommenteistani, ja kun niitä tarpeeksi paljon tuli, sitä viestiä, ettei jaksa kommentoida, vastata, huomata, päädyin lapsen ajattelulla että äiti ei rakasta minua. :(

Kun myöhemmin ikää tuli enemmän, sekä vanhemamat että siskot valitti, kun en ikinä kertonut asioistani heille. En niin. Miksi olisin kertonut? Eihän heitä kiinnostanut minun asiani !

Ei minun ajatteluni ainutlaatuista ollut, vaan ihan normaalia lapsen ajattelua.

Että tältä pohjalta, suosittelen että jaksat olla kärsivällinen ja vastata aina vaan, vaikkapa just, että en tiedä, minä kuulen niin monia ääniä etten tiedä mitä niistä tarkoitat. Ne on kaikki kuitenkin kilttejä ääniä. Ja tätä jälkimmäistä korostan: luettele vaikkapa mistä kaikesta ulkoa ja sisältä tulee ääniä, ja että ne ovat ihan kilttejä ääniä.

Näillä konsteilla meillä on kyselyt vähentyneet, ja nyt ollaan vaan tässä "mikä haisee" jutussa...
 
harmaana
Alkuperäinen kirjoittaja hävettää jo valmiiksi:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:

Peltor Kid lasten kuulonsuojain
- uusi malli erittäin suosituista lasten kuulonsuojaimista
- hyvä suoja pienille korville
- pehmeä, kevyt, joustava
- CE-hyväksytty
- värit: neonroosa ja neonvihreä, jotka näkyvät hyvin ja näyttävät hyvältä

- paino: 140 g
16.90?
Kiitos! Sä pelastit mun päiväni! Naurattaa varmaan vielä pitkään tää. Ihana.

Niin ja joku kysyi että kuuluuko ääniä. No kuuluu, ihan niitä tavallisia jokapäiväisiä ääniä; naapuri laittaa oven kiinni, naapuri hakkaa seinään naulaa, joku leikkaa nurmikkoa, autoja ajaa ohi ym ym...

Kyllä nämäkin lapsen päässä pysyy, sitte saat vastata vain, että radio se soi... :D
Tai sitte laitat ne ittelles, niin et kuule kyselyä...

 
hävettää jo valmiiksi
Alkuperäinen kirjoittaja ei veetuta:
Muutimme uuteen isoon taloon ja lapsi on just tommonen vähän yli 3,5 v. Ja koko ajan: mikä ääni?
Nykyään: mikä haisee?
Joka paikassa haisee joku. Minä en ikinä haista mitään. Kun en tiedä, vastaan lähes aina: voi kun minä en haista mitään, minä en tiedä mikä täällä haisee.
Tai: varmaankin kahvi. Varmaankin ruoka. tms.

Mikä tuo ääni on -kysymyksiin vastaan joko siitä, että mistä se ääni tulee: naapuri leikkaa ruohoa, jääkaappi hurisee, tms. tai sitten, että en tiedä, en tiedä mitä ääntä tarkoitat.

Mutta en ole ikinä ajatellut, että lapsen kysymykset voisivat hermostuttaa tai vituttaa ???!!!! HALOO ?! Miten muuten se lapsi maailmaansa hahmottaa, kuin kysymällä aikuiselta?! Ja keneltä muulta hän kysyy, kuin vanhemmiltaan ?

Jos vanhemmat eivät vastaa tai eivät ole kiinnostuneita tai hermostuvat, se tarkoittaa lapselle sitä, ettei vanhempi ole kiinnostunut HÄNESTÄ ITSESTÄÄN.
Lapselle se on sama, kuin että hänestä ei välitetä, häntä ei rakasteta.

Tämä on ihan aitoa keittiöpsykologiaa, koska itse lapsena koin näin asiat.
Äiti ei kovin kiinnostunut ollut minun kommenteistani, ja kun niitä tarpeeksi paljon tuli, sitä viestiä, ettei jaksa kommentoida, vastata, huomata, päädyin lapsen ajattelulla että äiti ei rakasta minua. :(

Kun myöhemmin ikää tuli enemmän, sekä vanhemamat että siskot valitti, kun en ikinä kertonut asioistani heille. En niin. Miksi olisin kertonut? Eihän heitä kiinnostanut minun asiani !

Ei minun ajatteluni ainutlaatuista ollut, vaan ihan normaalia lapsen ajattelua.

Että tältä pohjalta, suosittelen että jaksat olla kärsivällinen ja vastata aina vaan, vaikkapa just, että en tiedä, minä kuulen niin monia ääniä etten tiedä mitä niistä tarkoitat. Ne on kaikki kuitenkin kilttejä ääniä. Ja tätä jälkimmäistä korostan: luettele vaikkapa mistä kaikesta ulkoa ja sisältä tulee ääniä, ja että ne ovat ihan kilttejä ääniä.

Näillä konsteilla meillä on kyselyt vähentyneet, ja nyt ollaan vaan tässä "mikä haisee" jutussa...
No hei HALOO itsellesi!
Sanoinko että hermostun lapselleni? Sanoinko etten vastaa tai selitä? Enkö juuri selittänyt että monta kertaa kerron ettei tarvi pelätä, mikä se ääni on ym.

Lue teksti ajatuksella ennen kuin vedät herneet nenään.

Olen kuullut muutaman ihmisen suusta ihmettelyjä miten jaksan aina vastata lapsille ja selittää joka asian.
Ehkä siksi juuri hermostun siihen(sisäisesti, en lapselleni) koska koen velvollisuudekseni selittää asiat lapselle.

Äitiyteen kuuluu se, että vaikka kuinka sisäisesti vituttaa, lasta pitää ymmärtää, täytyy selittää asiat, ja olla tukena.

Sitä varten on tietääkseni esim puoliso tai juuri tämä palsta jonne nyt kirjoitin, että voi purkaa sen vitutuksen niin ettei lapsi saa siitä osaansa.

Ja eikö se käynyt nimimerkistä ja aloituksestakin selväksi että tiedän tämän olevan "väärä" tunne.
Tuliko selväksi?
 

Yhteistyössä