Antakaa vinkkejä millä tuon 1,7-vuotiaan...

[Tuulenviemää]

...poitsun saa pysymään yöt omassa sängyssä???

Eli noin kaks kuukautta nukkunu tavallisessa jatkettavassa sängyssä ja sieltähän nyt sitten tullaan joka yö jossain vaiheessa pois (yleensä jo heti alku yöstä)äidin ja isin väliin nukkumaan!!! No siinähän ei sinänsä mitään ongelmaa ole,mutta hän on on niin kauhee pyörimään ja potkimaan että hermot menee ja isänsä ahdistaa melkeen lattialle (ja joskus minutkin,mutta yleensä se on iskä)nuku siinä nyt sitten hyvin Poika on ollut aina huono nukkumaan ja siksi välillä päässyt viereen että saadaan edes vähän nukuttua,mutta nyt tämä alkaa käydä mahdottomaksi!!!

kaipaan muiden vinkkejä ja kokemuksia,kiitos

ps. työ elämään olen palannut 1.9-05 ja poitsu on aloittanut silloin hoidossa!!!!

 

[ÄIPPIS -84]

Itse on tullut huomattua, että kun vaan sinnikkäästi vie lasta takaisin omaan sänkyyn niin sinne se sit jää. Jos kerran antaa sen viereen tulla niin äkkiä se sen oppii ja sit onkin jo työ saada lapsi totutettua omaan sänkyyn. PUHUN KOKEMUKSESTA!

 

[tiuna83]

Mun näkemys asiasta on ,että meidän poika 1v2kk nukkuu aina meidän välissä, kun ei suostu olemaan pinnasängyssä. Niin meillä saa kyllä nukkuu vieressämme ei haittaa yhtään, kyllä se viimeistään 18v tahtoo omaan sänkyyn..

 

[Tuulenviemää]

\

Mun näkemys asiasta on ,että meidän poika 1v2kk nukkuu aina meidän välissä, kun ei suostu olemaan pinnasängyssä. Niin meillä saa kyllä nukkuu vieressämme ei haittaa yhtään, kyllä se viimeistään 18v tahtoo omaan sänkyyn..

näin mä olen myös ajatellut,mutta nyt on alkanu oma uni kärsii liikaa tuosta potkimisesta!!!

 

[ÄIPPIS -84]

Ei siinä mitään jos 1 tai 2 lasta nukkuu vanhempien kanssa samassa sängyssä, mutta meitäkin olis kohta yhteensä viis samassa sängyssä "nukkumassa" ellen olisi tehnyt asialle jotain....

 

[Maaruska]

Meilläkin tollanen poika, joka huitoo, potkii, sätkii ja pyörii. Nukkuu siis levottomasti ja huomannut olen, että mitä suurempi nukkumatila sen enemmän pyörii. Vieressä nukkumisesta ei tule mitään kun saan koko ajan "turpiin" lapselta; millon tulee kädestä ja millon jalasta. Yöllä ei ehtis kuin väistelemään... heh heh.
No meillä yritti aluksi myös mutta me vietiin vaan aina tiukasti takaisin nukkumaan omaan sänkyyn ja sanoin aina rauhallisesti mutta tiukasti, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Nyt meillä menee hyvin, tulee aamulla vasta meidän sänkyyn jolloin saatetaan pikkasen aikaa kelliä yhdessä siinä ennen aamupalalle menoa.

 

[Tuulenviemää]

\

Ei siinä mitään jos 1 tai 2 lasta nukkuu vanhempien kanssa samassa sängyssä, mutta meitäkin olis kohta yhteensä viis samassa sängyssä "nukkumassa" ellen olisi tehnyt asialle jotain....

minusta tuntuu (ainaki tällä hetkellä)että yksikin siinä välissä riittää kun pyörii niin kovasti,viimeyönäkin löi nyrkillä suoraan silmään unissaan,ei ollu kiva herätys täytynee tehdä asialle jotain,vaikka voi rankkaa olla jos yöt on kovin risaisia kun aamulla kuitenkin työt kutsuu

meilläkin pikku2 yritetään niin olis kiva että esikoinen nukkuisi omassa sängyssä viimestään kun pikku2:nen tulee jos on tullakseen

 

[äiti aurinkoinen]

Apua tarvitaan täälläkin! Poika 1v7kk laitetaan kyllä illalla omaan pinnariin nukkumaan mutta yöt kuluvat joko 1½-2h välein heräillessä itkemään tai sitten hän havahtuu levottomana hereille parin tunnin ajan esim. viime yönä valvoimme ja "tassuttelimme" klo 03-05.

Poika on ollut "huonouninen" vauvasta asti, heti kun oppi vähänkään liikkumaan muuttuivat yötkin levottomiksi. Yöllä väsyneenä onkin ollut aina helpompi ottaa poika viereen jossa sitten nukkuu kyllä hyvin aamuun asti. Mutta siitä on ollut se haitta että nyt hän ei sitten osaakkaan nukahtaa uudelleen yksin kun uni vähänkään kevenee, äidin tai isän täytyy tulla sängyn viereen istuskelemaan. Ja yleensä useasti yön aikana. Nukkuu yhtäjaksoisen yön ehkä kerran viikossa. Neuvolasta ja sairaalasta olemme jokaisella käyntikerralla pyytäneet apua mutta vastaus on aina sama: toiset lapset ovat vaan aktiivisempia ja siten levottomampia yöllä. Kyllä hän sitten isona nukkuu. No eipä paljon helpota mieltä tällähetkellä!!!!!

Keväällä perheeseemme syntyy kaksoset, mitenkähän meidän yöt sitten sujuvat. Sitten viimeistään pitäisi isoveljen osata nukkua yksin, perhepedissä voi olla syöttöjen tiheydestä riippuen hivenen levotonta.

Eli olisiko kokeiltava vaan olla "raakana" ja antaa ukon huutaa vaikka sen 2 tuntia putkeen jokaisella heräämisellä ja kokeilla jos jossain vaiheessa luovuttaa ja antaa unen tulla?

 

[Champion harmaana]

Olen todennut että unikoulu eli huudattaminen on loistava keino! Mukavaa se ei ole vanhemmille kun tulee paha mieli toisen itkemisestä, mutta niin alkoi poika meillä ainakin nukkua kun huomas muutaman huutoyön jälkeen et kukaan ei tule ja on vaan parempi nukkua! Tosin meillä ei ole laps päässyt ikinä viereen nukkumaan (paitsi sairaana muutaman kerran kun mies ollut yövuorossa)... Lapselle ei saa antaa periks, koska lapset kyl osaa käyttää hyväkseen kaiken mitä vähänkin saa... Suosittelen siis tota unikoulun käyntiä... Me ei unikoulun aikana edes käyty pinniksen vieressä ja nyt olikin helppo saada poika nukkumaan ison pojan sänkyyn kun jää sinne ilman et tarvitsee nukuttaa

 

[annili]

Useat johtavat psykologit eivät tänä päivänä enää halua suositella huudatusunikoulua. Vanhemmat saavat ehkä nukkua muutaman yön huudatuksen jälkeen ja lapsikin nukkuu... eihan pieni ihminen paljon muuta voi kuin sopeutua. Ihminen on rotan jälkeen sopeutuvaisin eläin. Mutta millaisia hylkäämiskokemuksia lapsi onkaan ehtinyt saada. Hätä on suuri ja vanhempi ei tule. itkettää itseäkin pelkkä ajatus. Kaikista ihmisen kokemuksista jää aivoihin muistijälki.
Kokeilisin vähän hellempää harjoittelua. Vaikka niin, että vanhempi olisi aluksi pienokaisen sängyn vieressä nukuttelemassa tai vaikka nukkumassa patjalla. Kyllä aikuinen ihminen osaa nukkua ilman puoliskonsa kylkeä vieressa ilman traumoja, joten vanhemmat voivat vaikka vuorotella totutteluajan lapsen vieressä.(ei parisuhde meillä ainakaan vaadi unia vierekkäin) Siitä voi sitten hiljalleen hivuttautua pois. Näin meillä ja lapsi parka ei kilju itseään tikahduksiin.

 

[Tuulenviemää]

no meillä on kyllä sängyt ihan vierekkäin ja poikahan nukkuu jo tavallisessa sängyssä ja sieltä siis joka yö kömpii meidän väliin ja hirveä huutohan siitä tulee jos yritän saada pysymään omassa sängyssä ja väsyneenä sitten luovutan!!Siinä vaiheesa kun alkaa vieressä pyörimään ja potkimaan alan sitten itsekseni manaamaan!!!

 

[halinalle]

\

Useat johtavat psykologit eivät tänä päivänä enää halua suositella huudatusunikoulua. Vanhemmat saavat ehkä nukkua muutaman yön huudatuksen jälkeen ja lapsikin nukkuu... eihan pieni ihminen paljon muuta voi kuin sopeutua. Ihminen on rotan jälkeen sopeutuvaisin eläin. Mutta millaisia hylkäämiskokemuksia lapsi onkaan ehtinyt saada. Hätä on suuri ja vanhempi ei tule. itkettää itseäkin pelkkä ajatus. Kaikista ihmisen kokemuksista jää aivoihin muistijälki.
Kokeilisin vähän hellempää harjoittelua. Vaikka niin, että vanhempi olisi aluksi pienokaisen sängyn vieressä nukuttelemassa tai vaikka nukkumassa patjalla. Kyllä aikuinen ihminen osaa nukkua ilman puoliskonsa kylkeä vieressa ilman traumoja, joten vanhemmat voivat vaikka vuorotella totutteluajan lapsen vieressä.(ei parisuhde meillä ainakaan vaadi unia vierekkäin) Siitä voi sitten hiljalleen hivuttautua pois. Näin meillä ja lapsi parka ei kilju itseään tikahduksiin.

Tästä on kyllä hyvin eriäviä mielipiteitä...
Pakkohan lapselle on opettaa asioita, jotta lapsi ymmärtää milloin syödään, milloin mennään nukkumaan eikä läheskään aina yksinkertaisesti voi saada tahtoa läpi. Lapsi tarvitsee vanhemman ohjausta myös siinä milloin nukutaan YKSIN ja OMASSA sängyssä. Kirjoitat että "Hätä on suuri ja vanhempia ei tule", MIKÄ HÄTÄ? Lapsi on väsynyt pitkästä, touhukkaasta päivästä ja maha täynnä iltapuuron jälkeen, silloin ei lapsella ole HÄTÄ!! Silloin jos koskaan lapsi tarvitsee unta ja omaa sänkyä. Me olemme käyneet läpi unikoulun ja siitä lähtien olemme nukkuneet onnellisesti yömme. Tietyin väliajoin kävin lapsen peittelemässä jolloin lapsi ymmärtää, että äiti ei ole kaukana, vain viereisessä huoneessa. Joten itkuun myös vastasin. En vain antanut periksi sitä, että lapsi olisi halunnut leikkimään tai vanhemman viereen kunnes uni tulee.

Vanhemmat vain rohkeasti unikoulua kokeilemaan, teette palveluksen itsellenne ja lapsellenne :wave:

 

[hamtaro]

Joo, kyllä minäkin tuota huudatusta kokeilisin varsinkin, jos on perheenlisäystä tulossa ja lapsi on sitä ennen pakko opettaa omaan sänkyynsä.

Meillä poika on nukkunut aina omassa sängyssä ja 3kk ikäisestä omassa huoneessaan. Kaikkien uni parani kun lapsi muutti omaan huoneeseensa. Pikkuinen oli niin herkkä uninen, että heräili kun mies tai minä käännyimme viereisessä sängyssä. Opetimme jo vauvana hänet myös nukahtamaan itsekseen sänkyynsä.

Itsekseen nukahtamisessa käytimme apuna huudatusta ja tulosta syntyi muutaman illan jälkeen. Poika nukahti tosi nätisti sänkyynsä melkein vuoden päivät, kunnes sitten yhtäkkiä ei nukahtamisesta tullut enää mitään ja huuto oli aivan hysteeristä. Silloin ei enää huudatusta voinut käyttää vaan olimme hänen vieressään kunnes nukkumatti tuli. Pari viikkoa nukutimme lapsen ja nyt taas poika nukahtaa itsekseen eikä hän ole itkenyt yksin jäämistä lainkaan. Päinvastoin poju nukahtaa paljon nopeammin, kun kukaan ei ole samassa huoneessa hänen kanssaan.

Mielestäni huudatusta voi käyttää kun opettaa lasta sänkyynsä, jos itku ei ole hysteeristä. Meillä pojan itku oli yleensä sellaista "haluan pois sängystä" itkua, josta kuuli ettei lapsella mitään hätää ollut. Silloin en pojua yksin jättänyt kun selvästi kuulin, että lapsi on hätääntynyt ja peloissaan. Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee niinkuin parhaaksi näkee. Meillä "huudatus" oli hyvä konsti...