A
AUTTAKAA
Vieras
Meillä uusperhe, jossa 16- ja 13-vuotiaat lapset ja mieheni (=isäpuoli ). Suhteet eri osapuolten kanssa muuten hyvät, mutta: Nuorten pitäisi torstai-iltaan mennessä siistiä huoneistaan pöydät, petata vuoteet, siistiä lattiat, viedä pesuun käsipyyhkeet sekä siistiä omassa käytössään oleva wc.
Asiasta on sovittu kirjallisesti, suullisesti, sovittu kauniisti ja jämäkästi ym., että to-iltaan mennessä on oltava tehty. No tänä aamuna wc:n lattialla oli wc-paperirulla levällään, tyhjiä pesuainepurkkeja ym. Wc-roskiksessa ei ollut pussia ja se oli täynnä haisevia avonaisia siteitä, meikinpoistolappuja ym. Tämä toistuu vikkottain. Kuvaa en kehtaa laittaa, mutta esim. pesuallas on kuvottava, täynnä hiuksia. Wc-paperirullaa ei vaihdeta jne.
Ystävällisten etukäteissopimusten, kehotusten, vaatimusten ym. jälkeen suutuin, raivostuin ja kirosinkin. Ei mennyt perille. Isäpuoli rauhoitteli minua, ettei nyt saa "ylireagoida", vaikka säännöllisesti sitten valittaa MINULLE lasten sotkuista.
Onko lupa suuttua ja jopa raivostua aiheesta? Pitääkö kaikki niellä? Olenko toiminut väärin. Pysäytin nuorimman ovella kädelläni, käsi osui kaulaan. Nyt "kuristin" lastani.... Ja tämä EI ole totta! Vannon. Lapset ja mies liittoutuvat asiassa ja ovat sitä mieltä, että "äiti ylireagoi". Sanottakoon vielä, että mieheni aiempi vaimo teki itse kaikki ison talouden työt eikä heidän lapsiltaan vaadittu osallistumista.
Ystäväni lähetti miehelleni terveisiä, että hän on "pölkkypää", kun estää suuttumisen aiheesta ja kertoi omilla - nuoremmilla - lapsillaan olevan enemmän kotitöitä.
Mitä ihmettä pitäisi ajatella? Sanokaa suoraan, mitä tekisin? Masennun tässä, koska kuvio toistuu. Suuttumukselleni sovittujen töiden tekemättömyydestä ei ole oikeutusta miehen sen paremmin kuin lastenkaan mielestä. Vanhempani ovat sitä mieltä, että vaatia pitäisi enemmän, mutta vaikeaa on, kun mies asettuu tukemaan lapsia ja sanoo heille, että äiti "ylireagoi", minkä tiedän vääräksi väitteeksi.
Kertokaa kiltit, mitä teen väärin? Miten toimisitte?
Asiasta on sovittu kirjallisesti, suullisesti, sovittu kauniisti ja jämäkästi ym., että to-iltaan mennessä on oltava tehty. No tänä aamuna wc:n lattialla oli wc-paperirulla levällään, tyhjiä pesuainepurkkeja ym. Wc-roskiksessa ei ollut pussia ja se oli täynnä haisevia avonaisia siteitä, meikinpoistolappuja ym. Tämä toistuu vikkottain. Kuvaa en kehtaa laittaa, mutta esim. pesuallas on kuvottava, täynnä hiuksia. Wc-paperirullaa ei vaihdeta jne.
Ystävällisten etukäteissopimusten, kehotusten, vaatimusten ym. jälkeen suutuin, raivostuin ja kirosinkin. Ei mennyt perille. Isäpuoli rauhoitteli minua, ettei nyt saa "ylireagoida", vaikka säännöllisesti sitten valittaa MINULLE lasten sotkuista.
Onko lupa suuttua ja jopa raivostua aiheesta? Pitääkö kaikki niellä? Olenko toiminut väärin. Pysäytin nuorimman ovella kädelläni, käsi osui kaulaan. Nyt "kuristin" lastani.... Ja tämä EI ole totta! Vannon. Lapset ja mies liittoutuvat asiassa ja ovat sitä mieltä, että "äiti ylireagoi". Sanottakoon vielä, että mieheni aiempi vaimo teki itse kaikki ison talouden työt eikä heidän lapsiltaan vaadittu osallistumista.
Ystäväni lähetti miehelleni terveisiä, että hän on "pölkkypää", kun estää suuttumisen aiheesta ja kertoi omilla - nuoremmilla - lapsillaan olevan enemmän kotitöitä.
Mitä ihmettä pitäisi ajatella? Sanokaa suoraan, mitä tekisin? Masennun tässä, koska kuvio toistuu. Suuttumukselleni sovittujen töiden tekemättömyydestä ei ole oikeutusta miehen sen paremmin kuin lastenkaan mielestä. Vanhempani ovat sitä mieltä, että vaatia pitäisi enemmän, mutta vaikeaa on, kun mies asettuu tukemaan lapsia ja sanoo heille, että äiti "ylireagoi", minkä tiedän vääräksi väitteeksi.
Kertokaa kiltit, mitä teen väärin? Miten toimisitte?