Antakaa nyt joku jotain neuvoja

[Parisuhteellista]

Miehellä ja mulla takana yli 15v ja ollaan jo aikuisia ihmisiä. Lapsia on useampia.

Minä olen suorittaja, puuhaaja, tehokas ja "kova". Mies "pehmee" ja käytännön asioissa huono, isänä ihana. Parisuhteemme ongelmat on nyt pahasti kärjistyneet, kun minä kotona kuopuksen kanssa ja mies ei tee yhtään mitään kotitöitä.

Olen väsynyt ja haluan töihin. Mies ei halua minun menevän, koska tämä tilanne mikä on, on hänestä mainio. Minä taas kuihdun tänne kotiin ja tunnen olevani kynnysmatto.

Riidat on lisääntyneet ja tyypillisesti menee näin:

minä: vittu mua ottaa päähän tää elämä, sä et tee mitään täällä ja mä olen vaan ysk tiskirätti.
Mies: mitä helvettiä, mitä nyt taas?
Minä: no mua ahistaa.
mies: mä en jaksa yrittää muuttua, mä en voi, sä aina syytät mua kaikesta, tee mitä haluat, mä en jaksa olla ainoa joka yrittää.

Miehen mielestä en halua/rakasta häntä, koska en jaksa olla kiimassa oleva vaimo iltaisin kaikkien kotitöiden ja lastenhoidon jälkeen (mies itse olut sählyssä tai vastaavaa). Minä voisin vaikka elää ilman seksiä, miehestä on kamalaa, että annan seksiä hänelle lahjaksi haluamatta oikeasti itse. Onko se jotenkin vähempiarvoista rakkauden osoittamista?

Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että minä olen äiti myös miehelle, ja en jaksa enää yksin vanhemmuutta ja kotitöitä. Mies vastaa tähän, etten anna hänelle tilaa ja että olen "ottanut kodin haltuun" ja syyllistän häntä.

Ottaa rankasti päähän. Tosissaan olen alkanut harkita elämää ilman miehiä, valikoidussa naisseurassa.

 

[vieras]

no jos teet kaikki kotityöt aina, niin miten miehellesi jää tilaa tehdä niitä? oletko niitä projektipomo äitejä, joiden miehet "ei osaa hoitaa lasta" (kun eivät saa )? oletko ajatellut, että seksi on kahden ihmisen rakkauden teko, ei mikään kiistakapula? harrastatko mitään liikuntaa tai jotian muuta kodin ulkopuolella? annatko mieheni tehdä kotitöitä ja hoitaa lasta, omalla tavallaan? rakastatko häntä?

 

[vieras]

on kuule ihan samat ongelmat naissuhteissakin. Vai millä tavalla luulet elämäsi muuttuvan paremmaksi lesbosuhteessa?

 

[ap]

on kuule ihan samat ongelmat naissuhteissakin. Vai millä tavalla luulet elämäsi muuttuvan paremmaksi lesbosuhteessa?

En tarkoittanut seksisuhdetta naisten kanssa.

 

[kokenut]

Alkuvaikeuksien jälkeen, kun olet palannut töihin, kaikki helpottuu, koska saat luotua sosiaalisia suhteita muidenkin kuin miehesi ja lastesi kanssa. Tunnet enemmän olevasi arvossa.

Kielenkäyttöänne voisitte kumpainenkin hieman siivota....no ei kuulu mulle, mutta kun neuvoja kyselet..tuollainen kielenkäyttö kertoo erittäin selvästä keskinäisen kunnioituksen puutteesta ! Ja jos sitä ei ole, alkaa rakkauskin rakoilla ja riidat lisääntyä. Tehkää sopimus, että vaikka riitelette, niin kiroilu ja toisen henk.kohtainen mollaaminen eri nimillä lopetetaan.

Kunhan saat tosiaan elämääsi muutakin kuin kodin, niin kyllä se mieli siitä piristyy ja alkaa taas enemmän tuntua mukavalta se mitä nyt teet aamusta iltaan. Tapaat ihmisiä ja voit puhua muistakin asioista kuin lapsista ja kodista. Ja jos vaan jaksat ja on mahdollista, niin ala käymään vaikka kävelylenkillä. Yksin ! Ota aikaa itsellesi, ei sitä kukaan sulle tule tarjoamaan. Ja tee muutokset mahdollisimman pian, äläkä jää miettimään, miettimällä asiat eivät muutu mihinkään muuhun kuin ankeampaan suuntaan !

Terveisin neljän lapsen äiti, joka lähti töihin ja elämä maistuu taas !

Tsemppiä !

 

[ap]

no jos teet kaikki kotityöt aina, niin miten miehellesi jää tilaa tehdä niitä? oletko niitä projektipomo äitejä, joiden miehet "ei osaa hoitaa lasta" (kun eivät saa )? oletko ajatellut, että seksi on kahden ihmisen rakkauden teko, ei mikään kiistakapula? harrastatko mitään liikuntaa tai jotian muuta kodin ulkopuolella? annatko mieheni tehdä kotitöitä ja hoitaa lasta, omalla tavallaan? rakastatko häntä?

Olen kauhea jyrä. Mies hoitaa ja saa hoitaa omalla tavallaan lapsia. Seksi on nimenomaan sitä, mitä sanoit. Mutta minun on vaikea virittäytyä tunnelmaan ollessani jotenkin kipsissä näiden asioiden kanssa. Harrastan liikuntaa, ja olen aktiivinen ihminen. Rakastan miestä, siksi näitä asioita koitan korjata.

 

[ap]

Alkuvaikeuksien jälkeen, kun olet palannut töihin, kaikki helpottuu, koska saat luotua sosiaalisia suhteita muidenkin kuin miehesi ja lastesi kanssa. Tunnet enemmän olevasi arvossa.

Kielenkäyttöänne voisitte kumpainenkin hieman siivota....no ei kuulu mulle, mutta kun neuvoja kyselet..tuollainen kielenkäyttö kertoo erittäin selvästä keskinäisen kunnioituksen puutteesta ! Ja jos sitä ei ole, alkaa rakkauskin rakoilla ja riidat lisääntyä. Tehkää sopimus, että vaikka riitelette, niin kiroilu ja toisen henk.kohtainen mollaaminen eri nimillä lopetetaan.

Kunhan saat tosiaan elämääsi muutakin kuin kodin, niin kyllä se mieli siitä piristyy ja alkaa taas enemmän tuntua mukavalta se mitä nyt teet aamusta iltaan. Tapaat ihmisiä ja voit puhua muistakin asioista kuin lapsista ja kodista. Ja jos vaan jaksat ja on mahdollista, niin ala käymään vaikka kävelylenkillä. Yksin ! Ota aikaa itsellesi, ei sitä kukaan sulle tule tarjoamaan. Ja tee muutokset mahdollisimman pian, äläkä jää miettimään, miettimällä asiat eivät muutu mihinkään muuhun kuin ankeampaan suuntaan !

Terveisin neljän lapsen äiti, joka lähti töihin ja elämä maistuu taas !

Tsemppiä !

Juu, mä olen kauhea suustani. Ehkä mun sisällä oleva paha olo pitää saada muuten pois, mies on vähän sijaiskärsijänä. Toimeliaisuus on vaan helpotusta omiin ongelmiin, mutta vaikea lähtä tunnistamaan omia tarpeita ja tunteita. Parisuhteeseen tulee nää kaikki sitten, kuin kolmantena pyöränä.

Työelämään meno sitten aiheuttaa muuta stressiä. Ei sekään olen onnen takuu. Kiitos!

 

[PeggyBundy]

Mä odotan syksyä kovasti ja sitä että pääsen töihin...mä kans pyöritän yksin tätä taloutta ja alan olla ihan kypsä!Viimeks eilen sanoin miehelle että en tiedä kauanko tätä jaksan....