Antakaa minulle voimia ja sanokaa, että lapseni oppii nukahtamaan ilman vieressä oloa !!

Tuolal hän "tekoitkee" pinnasängyssään. Vajaa puolitoista vuotias.Niin rakas lapsi ja niin paljon annamme lapselle periksi - kietoo pikkurillin ympäri ( olemme huonoja vanhempia kyllä ). Että nyt en enää jaksa iltarituaaleja nukuttamisessa. Se meni meillä jo ihan hulluksi.

 

Kyllä se oppii aikanaan

Meillä oli ennen tuollaista, mutta aika auttanut ja nyt molemmat nukahtaa niin ihanasti itsekseen tuolla.

 

Kyllä hän oppii. Voimia! :hug:

 

käy halimassa, pusimassa, ja sano "hyvää yötä, rakas", silitä päätä, katso silmiin ja hymyile.

 

Oppii ihan varmasti :hug:

Meillä on asiaa harjoiteltu niin että illalla nukutaan samassa huoneessa, vierekkäisissä sängyissä mutta päivällä likka nukkuu omassa huoneessaan pinniksessä yksin.

Alkuu laitettiin hänet pinnikseen ja siivottiin sitä lastenhuonetta, järjesteltiin kaappeja tai vaikka räittiin kattoon, mutta lapseen ei huomiota kiinnitetty. Nyt voidaan jo vain viedä lapsi pinnikseen, peitellä ja lähteä pois.

 

käy halimassa, pusimassa, ja sano "hyvää yötä, rakas", silitä päätä, katso silmiin ja hymyile.

En viitsi. Kun huuto pahenee sitten heti kun lähden pois. On jo nyt välillä hiljaa ja välillä aina ihankuin "muistaa" huutaa.

 

Meillä on reilu 1,5-vuotias ja parhaillaan just nukutan häntä kainalooni. Ei ole koskaan nukahtanut itsekseen, enkä jaksa alkaa taistelemaan. Poitsu herää myös joka yö pinniksestään (jonne siis nostan kun hän on nukahtanut) ja pyytää viereen. Kerran valvoin kolme yötä taputtelemassa, hyssyttämässä ja huudattamassakin poikaa. Sen seurauksena nukkui viikon yhtenäiset yöunet. Kunnes sitten tuli kipeäksi ja yöheräilyt alkoi jälleen.

Mutta kyllä nuo lapset joskus oppii. Esikoinen, vajaa 9-vuotias, nukahtaa jo ihan itsekseen

 

En tiedä ketään aikuista, joka vaatisi äidin viereen nukkumaan mennessä. Joten eiköhän se sinunkin joskus opi. Lapsetkin ovat erilaisia. Jotkut nukahtavat helposti vauvasta alkaen itsekseen, toiset kaipaavat vielä vanhempien turvaa nukahtaessa kouluikäisenäkin. Ei kaikesta kannata itseään syyttää.

 

Meillä ruvettiin nukkuun 2kk iässä itsenäisesti jo... Sit tossa n.1v8kk iski joku "vaihe" päälle ja lapsi vaan huusi ja huusi ja rupes heräileen öisin yks sata kertaa... Nyt ikää 2v1kk ja tässä mäkin istun vieressä ja odotan, että se nukahtais... Ehkä tää joskus helppaa

 

Minä se odottelen että jos lapset kouluun mennessään ovat ilman vaippoja, nukahtavat yksin ja syövät itse lautaselta.

Älä stressaa, asiat hoituvat ajallaan! Väsymyksen keskellä tätä ei joskus muista, mutta kaikki vaiheet ovat väliaikaisia.

 

En tiedä ketään aikuista, joka vaatisi äidin viereen nukkumaan mennessä. Joten eiköhän se sinunkin joskus opi. Lapsetkin ovat erilaisia. Jotkut nukahtavat helposti vauvasta alkaen itsekseen, toiset kaipaavat vielä vanhempien turvaa nukahtaessa kouluikäisenäkin. Ei kaikesta kannata itseään syyttää.

Tällä mäkin aina lohduttaudun! Ja nukuttaessani lastani kainalossani ja laulaessani, hoen samalla mantran omaisesti mielessäni, miten lapsuus on kovin lyhyt aika...

Mutta älä ap syytä itseäsi huonoksi äidiksi - olen sitä mieltä, että huono äitiys on jotain ihan muuta! Tsemppiä ja jaksamista, meille kaikille! :hug:

 

Hän nukahti n. vartti sitten

 

Meillä on reilu 1,5-vuotias ja parhaillaan just nukutan häntä kainalooni. Ei ole koskaan nukahtanut itsekseen, enkä jaksa alkaa taistelemaan. Poitsu herää myös joka yö pinniksestään (jonne siis nostan kun hän on nukahtanut) ja pyytää viereen. Kerran valvoin kolme yötä taputtelemassa, hyssyttämässä ja huudattamassakin poikaa. Sen seurauksena nukkui viikon yhtenäiset yöunet. Kunnes sitten tuli kipeäksi ja yöheräilyt alkoi jälleen.

Mutta kyllä nuo lapset joskus oppii. Esikoinen, vajaa 9-vuotias, nukahtaa jo ihan itsekseen

:flower: :heart:
Mä luotan kans siihen että nuo joskus kouluiässä sitten oppivat

 

Jos oikeasti haluat että lapsi nukahtaa yksin, sinun on vain kovetettava itsesi ja opetettava lapsi jäämään itsekseen. Meilläkin tuon ikäinen jää kotona sänkyyn ilman ongelmia, mutta mummolassa huutaa keuhkonsa pihalle ja seisoo vain sängyssä. Pakko olla vieressä siellä kunnes nukahtaa. Esikoiselle tuli juuri alle 2-vuotiaana joku vaihe, jolloin ei auttanut muu kuin kytätä vieressä että nukahti. Sitten teimme sille lopun, kun alkoi käydä jo ihan mahdottomaksi.

Teimme klassisen etäännyttämistempun, eli ilta illalta siirryimme lähemmäs ovea odottamaan nukahtamista, ja olikohan kolmas vai neljäs ilta kun tyttö jäi ihan hyvillä mielin sänkyynsä ja itse poistuimme huoneesta. Meillä toimi tuo keino.

 

Mukula jäi ekat 10kk kiltisti sänkyynsä nukkumaan kun sinne vietiin, mutta sitten se ilo loppui. Nyt sitten alkaa huuto samantien jos huoneesta yrittää poistua... *huoh* kaipa se siitä, joskus... |O

 

taitaa olla yleisesti tapana pakottaa oppimaan Ite mietin onko se vieressä oleminen nyt tosiaan niin kauheaa että mieluummin pienen lapsen täytyy itkeä kuin aikuisen hieman turhautua. Noh ei tietenkään ole. Joten meillä ei ole lapset joutuneet tuon takia itkemään.

 

Oppii se. Meillä oppi 3 vuotta täytettyään. Ei käytetty huudatusta tai muita ikäviä konsteja ja tuossa iässä lapsi oli sitten valmis. Olihan se välillä rankkaa ja turhauttavaa, mutta aateltiin että oikeasti tuo pikkulapsi aika on niin nopeasti ohi ja sitten myöhemmin me kaivataan jopa niitä nukutuksia.

Meillä lapsi oppi itsekseen nukahtamaan rauhallista musiikkia kuunnellen. Oli koitettu monta kertaa jo aiemmin, mut lopulta oli valmis. Toiset on valmiimpia jo aiemmin ja osalla menee ehkä vielä myöhemmäksi, mutta kaikki oppivat aikanaan.

 

Mä nukutan 2-vuotiasta vieressä meidän vanhempien sängyssä ja siinä me nukutaan perhepedissä koko yö. En ole sen takia huono äiti, etkä sinäkään!

 

taitaa olla yleisesti tapana pakottaa oppimaan Ite mietin onko se vieressä oleminen nyt tosiaan niin kauheaa että mieluummin pienen lapsen täytyy itkeä kuin aikuisen hieman turhautua. Noh ei tietenkään ole. Joten meillä ei ole lapset joutuneet tuon takia itkemään.

Samaa mieltä olen!