Toggle sidebar

"Antakaa lasten olla kurittomia" Maailmaani avartava ja mullistava kirjoitus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitäwaaau
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mitäwaaau

Vieras
Antakaa lasten olla kurittomia - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Miksi tuo kirjoitus on minusta jotenkin typerä ja yksinkertainen? Venytetty tyhmille ihmisille peesailtavaksi kun ei voida puhua suoraan, sitten nämä jakavat tätä tietäväisinä facebookissa.

Joo antakaa lasten käyttäytyä kuin idiootitt muidenkin kustannuksella, muuten ette rakasta heitä -tyylinen jauhanta. :laugh:
"Puhukaa lasten kanssa väärästä ja oikeasta" ihanko totta!

Ja kuulemma sitäkin näkee että äiti tiuskaisee laspelle kun lyö toista, että pyydä anteeksi eikä selityksiä. Tämä tarkoittaa varmasti sitä että lapsi ei tajua tehneensä väärin ja tässä perheessä ei ikinäkoskaan puhuta oikeasta ja väärästä.

Ei vittu näitä nykyajan vanhemmuusbloggauksia aivopieruineen. Miksi ne kaikista yksinkertaisimmat mammat tuntuvat aina jakavansa näitä facebookissa?

Mulle tuo oli lähinnä tyhjää diipadaapaa jostain maailman yksinkertaisimmasta asiasta, puhukaa lapselle. Hei hieno keksintö, oletkin eka! Rakastakaa lapsia vaikka käyttäytyisivät huonosti. Siis mitä? En ole koskaan kuullutkaan vihani läpi sellaisesta! Sitten tuo "tätä näkee puistoissa" :laugh: Oih faktaa pursuaa! Hienoja sanakäänteitä ja koirat vielä mukaan niin jo on mammat palvomassa! Etenkin ne jotka eivät vain jaksa pitää mitään kuria lapsilleen. Sitä voi sitten hienosti kutsua vaikka vaistovanhemmuudeksi!
 
Todella naurettava kirjoitus. Hävettää kun pari tuttua, joita olen pitänyt ihan järkevinä ihmisinä on jakanut tuon facebookissa. Voi myötähäpeä...
 
ööh höm... miksi olet noin tuohtunut?

Aloin lukemaan juttua haluten löytää siitä jotain naurettavaa diipadaapaa, mutta jouduin muuttamaan mieltäni matkan varrella. Siinä vaiheessa olin vielä tyytymätön missä annettiin ymmärtää, että Millanin tai Frostin menetelmänä olisi vahvistaminen tai sammuttaminen - itse asiassa kumpikaan ei juurikaan tee niin, Stillwell tekee.

Mutta se on ihan totta mihin Kaarokin viittaa, että vaikka Frost saa tuloksia ja itse asiassa kuuntelee lapsia ja saa heidät kertomaan huolistaan, niin sekä millanilaisittain että frostilaisittain lapsia ja koiria kohtelevat kansalaiset pelkistävät menetelmän tuohon kuuntelemattomaan kurinpitelyyn. Ja onko se ihme, koska niin harvaa meistä on oikeasti kuunneltu.
 
silkkaa sontsaa toi kirjoitus, siis ei sinllään idealtaan, vaan muodoltaan. ollaan niin IN ja IT kirjoittajaa, että. huokaus. sain just uusimman nimen, jäähypenkkinatsiäiti. meillä saa olla kuriton tiettyihin rajoihin saakka.
 
Antakaa lasten olla kurittomia

18.2.2013 9:1247

Jani Kaaro

Tiedättekö sellaisen nalkuttavan äänen? Riipivän, narisevan, tyytymättömän. Ei, se ei ole varsinaisesti kukaan henkilö, jonka tuntisitte. Mutta se ei tunnu myöskään täysin kuvitellulta, vaan kolkolla tavalla todelliselta. Se on ääni pään sisällä. Aina huonolla tuulella. Aina arvostelemassa. Aina vaatimassa jotakin enemmän.

Ei käy! Ei kelpaa! Sinä et käy! Sinä et kelpaa! Yritä enemmän! Yritä kovemmin! Miten sinä taas mokasit? Jos olisit huolellisempi, jos olisit varautunut paremmin, jos olisit ennakoinut, miettinyt etukäteen, jos et olisi tuollainen...tuollainen kuin olet.

Jos päänne sisällä on tuollainen ääni, millaista mahtaa olla elämänne?

Mietittekö: Jos vain onnistuisin ennakoimaan nuo ja nämä asiat? Jos vain onnistuisin pysymään askelen edellä, eliminoimaan tuon ja tämän riskin, suunnittelemaan kaiken tällä kertaa satavarmasti, kontrolloida kovemmin, hallita paremmin...

Jos teillä on tällainen nalkuttavan ääni päässänne, niin palataanpa ajassa taaksepäin. Siihen hetkeen, kun te synnyitte tähän maailmaan. Olitte alastomia. Olitte vapaita. Täydellisiä pieniä luontokappaleita, tutti suussa, silmät kiinni. Mitä luulette? Oliko teillä silloin tuollainen ääni päässänne?

Ei ollut. Se on jotakin, mikä on istutettu päähänne. Mikä traagisinta, se on istutettu päähänne hyvää tarkoittaen. Kun katson ympärilleni, näen sen tapahtuvan tänäänkin, leikkipuistoissa, supermarketeissa, illanistujaisissa tuttavien luona. Enkä koeta hurskastella. Saan itsenikin kiinni siitä.

Puhun ehdollisesta rakkaudesta.

Ennen kuin minusta tuli isä, ihmettelin aina, miksi Cesar Millanin kaltaiset koirankoulutusohjelmat olivat niin suosittuja. Sitten tuli Supernanny, ja ymmärsin koko kuvion. Lastenkasvatuksesta on tehty koirakoulutusta. Voimme vahvistaa haluttua käyttäytymistä.

Tai voimme heikentää ei-haluttua käyttäytymistä. Oppiminen on assosiaatiota ja behaviorismi elää – katsokaa:

Käyttäytymisen heikentäminen: Kun lapsi käyttäytyy huonosti, rankaise häntä. Näytä, että et hyväksy hänen käytöstään. Älä ota häntä syliin. Käännä hänelle selkäsi. Älä vastaa lapsen aneluihin. Laita jäähynurkkaan – äläkä hellitä kunnes hän tekee niin kuin häneltä odotetaan.

Käyttäytymisen vahvistaminen: Kun lapsi tekee mitä hänen odotetaan tekevän palkitse häntä. Kehu! Halaa! Osta jotakin, mitä hän on toivonut! Vie hampurilaiselle tai Hoploppiin – mutta vain, kun hän toimii odotusten mukaan.

Kolikolla voi kaksi puolta, mutta lapsi näkee niistä vain yhden. Rakastamme sinua ja hyväksymme sinut vain jos olet sellainen, kuin sinulta odotetaan.

Sallikaa minun antaa esimerkki siitä, mikä tällaisessa koirakoulutuksessa on vialla. Pieni lapsi on lyönyt toista lasta. Äiti tulee vihaisena (ja luultavasti häpeissään) paikalle, ja rankaisee poikaansa. "Nyt pyydät anteeksi! Ei mitään selityksiä! Ei sanaakaan! Nyt pyydät heti paikalla anteeksi!"

Uskokaa pois – tällaista tapahtuu ja näillä sanoin.

Vika on siinä, että lapsen selitys on yhtä tärkeä kuin anteeksipyyntö. Lapsen selitys antaa äidille mahdollisuuden opettaa ja kertoa, mikä meni vikaan, miksi se on väärin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Lapsen selitys antaa tapahtumalle sisällön, ja sieltä kumpuaa tapauksen moraali. Lapsen moraalia on mahdotonta kasvattaa, jos me vain asetamme rajan ja vaadimme sen noudattamista ilman, että puhumme miksi se on tärkeää.

Entä miten tämä liittyy nalkuttavaan ääneen päässämme? Olen ottanut asiakseni tarkkailla ostoskeskuksissa ja muissa paikoissa, miten pienille lapsille puhutaan.

Tässä satoa: "Miten monta kertaa sinulle täytyy sanoa... kyllä on niin kovakalloinen kakara... ei ole maailmassa varmasti toista yhä kiittämätöntä ja huonosti käyttäytyvää... jos et nyt lopeta tuota marinaa, niin et kyllä ikinä enää... mikä helvetti sinua vaivaa, kun pitää aina vollottaa... katso miten siististi ja kiltisti Annen lapset istuvat, kun sinun täytyy koko ajan... mikä sinussa on vikana..."

Niin paljon kuin voimme ihailla Supernannyn toimintaa televisiossa, tämä on supernanny in the real world. Täältä se nalkutus jää päähän soimaan. Se tulee asenteesta, jonka mukaan kelpaamme vain, jos täytämme meille asetetut odotukset. Ei sen väliä, tulevatko nuo odotukset vanhemmiltamme, koulukavereilta, työnantajalta tai yhteiskunnallisista ihanteista, arvomme ihmisenä määrittyy ulkoapäin.

Mutta se on vain luonnollista. Viesti, jonka olemme oman elämämme sääntöilijöiltä oppineet on, että tärkeintä on se, miltä tekemisemme näyttää ulospäin, ei se millaisia ajatuksia ja ominaisuuksia kannamme sisällämme. Vai oletteko koskaan kuulleet kenenkään puhuvan sosiaalipummin sisäisestä kauneudesta?

Haluaisin sanoa tämän. Koiria koulutetaan assosiaatiotekniikoilla siksi, että niille ei voi selittää mitään. Lapsillemme me sen sijaan voimme selittää kaiken juurta jaksain. Ei se ole niin tärkeää, että lapsi on tottelevainen. Ei se ole niin tärkeää, että lapsi noudattaa rajoja ja sääntöjä. He ovat vapaita sieluja eivätkä ole tulleet tänne pokkuroimaan kenenkään sääntöjen mukaan.

Paljon tärkeämpää on, mitä tapahtuu lapsen sisällä. Paljon tärkeämpää on, mitä lapsi ajattelee ja mikä häntä motivoi. Paljon tärkeämpää on puhua lasten kanssa – siitä mikä on hyvää ja pahaa; mikä on oikein ja väärin ja miksi jokin on pahaa ja miksi jokin on väärin. Se on pitkä tie, mutta ainoa, joka kasvattaa lapsen moraalia, ja kun lapsi kulkee itse oivaltamallaan moraalisella kartalla, hän asettaa itse omat rajansa.

Kyse on oikeastaan samasta asiasta, kuin miksi en voi sietää käsitettä itsetunto. Itsetunto nimittäin on jotakin keinotekoista ja mekaanista ja ulkopuolelta määrittyvää. Kun teen niin ja näin, itsetunto kasvaa. Jos tapahtuu sellaista ja tällaista, itsetunto laskee. Ongelmana on, että jotkut voivat kohottaa itsetuntoaan – ainakin hetkellisesti – kiipeämällä kerrostalon katolle Hyvinkäällä ja ampumalla tuntemattomia ihmisiä umpimähkään.

Paljon terveempi käsite on itsetuntemus. Kun ihmiset tuntevat, että heitä on rakastettu myös huonoina päivinä; tai vaikka he eivät ole kauniita ja lahjakkaita; tai silloinkin kun he eivät täytä odotuksia, he tuntevat itsensä arvokkaiksi riippumatta siitä miltä he ja heidän tekemisensä näyttävät ulospäin. Kun ihmiset tietävät millaisia ihmisiä he ovat, millaisiin arvoihin he uskovat ja miksi, ulkopuoliset määrittelyt eivät heitä paljon hetkauta.

Rakastakaa siis, ihmiset, rakastakaa kurittomia, raivoavia ja änkkäränkkiä muksujanne. Kuiskatkaa kiukkupussin korvaan "tiedätkö mitä, olet hyvä tyyppi." Puhukaa lapsillenne nyt, koska niin kauan kuin he ovat pieniä, he haluavat oppia ja kuunnella.

Valitkaa sananne viisaasti, sillä lapsenne ihailevat teitä ja haluavat tulla teidän kaltaisiksenne.
 
Olihan siellä muutama ihan hyvä juttu, mutta niin huonosti kirjoitettu, että pointti ei tule ihan selväksi. Kun juttua olisi tiivistetty rutkasti ja vähän hiottu tuota, niin ihan hyvä olisi tullut.
Eiköhän sitä lähes jokainen pienen lapsen äiti välillä eksy sinne jatkuvien kieltojen ja arvostelun maailmaan, ja ne kehumiset jäävät vähemmälle.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Jos joku tuon fb:ssä on halunnut jakaa, en mä häntä tyhmänä pitäisi.

Mutta mä en oikein ymmärrä tuon tekstin kirjoittajaa, mitä hän ajaa takaa. Sekavaa viittausta moneen asiaan. En ole kunnolla Supernannya seurannut, mutta sen verran, etten ymmärrä tuota kirjoittajaa. Eihän Supernanny käytä sanoja, et osaa mitään, miksi olet tuollainen jne.

Samaa mieltä siinä, että pitää miettiä, miten lapselle puhuu. Latistaako häntä vai puhuuko rakentavasti. Keskustellaanko ja saako lapsi kertoa omat tunteensa, vai sivuutetaanko lapsen ajatukset täysin.

Ei mikään selkeä kirjoitus ollut vaan todella poukkiva.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ. ja Zucchini
Toivottavasti tällä miehellä ei ole lapsia tai taas on kasvamassa muutama rajaton ja hillitön pikkuterroristi joukkoomme. Pelkällä keskustelulla yksikään lapsi ei kasva vastuulliseksi aikuiseksi. Lapsen pitää tiedostaa, että pahoilla teoilla on seuraamuksia. Jos vanhemmat eivät näitä seuraamuksia lapselleen langeta, niin kyllä yhteiskunta sitten myöhemmin sen tekee. Harmi vain, että vankiloissa on nyt jo tunkua. Tämän vapaan kasvatuksen tuloksenako?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Birgitte:
Tämä kolumni lyhyesti: kuunnelkaa lapsianne, muistakaa kehua, keskittykää positiivisiin asioihin.

Minusta se on ihan hyvin ajateltu.
Click to expand...

Opettakaa lapsianne kestämään tervettä arvostelua, ottamaan vastaan palautetta ja korjaamaan toimintatapojaan analysoituaan saamansa palautteen, sekä alituiseen kehittämään itseään istuttamalla heihin tiedonjanon, jota mikään ei sammuta. Hyväksymään omat heikkoutensa, mutta tarkistaen voisiko niitä mitenkään paikata.

En tiedä mitään rasittavampaa kuin ajatus lapsesta, joka kuvittelee olevansa maailman paras ja ansaitsevansa kaikkien huomion yms. vain olemassaolollaan tarvitsematta koskaan reflektoida omaa käytöstään saati että siihen saisi joku puuttua.
 
  • Tykkää
Reactions: Kurjenkello, Data ja päätön
Niin ja kurittomuus on luultavasti osaamattoman vanhemman oma vika. Lapsi saanut kasvaa pellossa väärällä ravinnolla, liian vähällä liikunnalla ja aivojen käyttämättömyydellä. Turha luulla, että kannustaisin liikuttamaan lapsia hoploppien avulla; ei, minä uskon tylsistymisen voimaan mielikuvitusta kehittävänä. Selkeät ja johdonmukaiset rajat, joiden sisällä lapsella on turvallista olla, tieto lapselle siitä, että hän on rakastettu ja vanhempiensa silmissä hyväksytty aina JA sopiva määrä vaatimuksia/velvollisuuksia lapsen ikätason mukaisesti.

Itse ainakin pidän omana velvollisuutena ihan näin vanhempana kasvattaa tervejärkisiä ja hyvinkäyttäytyviä lapsia, joilla on hyvä olla kotona ja muualla JA joiden kanssa muilla on hyvä olla. Ei se lapsi ole mikään maailmasta erillinen projekti ja harva vanhempi edes kykenee kunnolla ruotimaan miksi toimii kuten toimii.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Tässä satoa: "Miten monta kertaa sinulle täytyy sanoa... kyllä on niin kovakalloinen kakara... ei ole maailmassa varmasti toista yhä kiittämätöntä ja huonosti käyttäytyvää... jos et nyt lopeta tuota marinaa, niin et kyllä ikinä enää... mikä helvetti sinua vaivaa, kun pitää aina vollottaa... katso miten siististi ja kiltisti Annen lapset istuvat, kun sinun täytyy koko ajan... mikä sinussa on vikana..."

Niin paljon kuin voimme ihailla Supernannyn toimintaa televisiossa, tämä on supernanny in the real world. Täältä se nalkutus jää päähän soimaan. Se tulee asenteesta, jonka mukaan kelpaamme vain, jos täytämme meille asetetut odotukset. Ei sen väliä, tulevatko nuo odotukset vanhemmiltamme, koulukavereilta, työnantajalta tai yhteiskunnallisista ihanteista, arvomme ihmisenä määrittyy ulkoapäin.
Click to expand...

Tämä oli se kohta johon tulee kiinnittää huomio tekstissä. Eristäminen ja selänkääntäminen ei ole hyvä keino kasvattaa, seuraukset taas ovat. Kasvattamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, jopa koirakoulu on sitä parempi.
 
ihme juttuja supernannysta, hänhän nimenomaan juttelee lasten kanssa oikeasta ja väärästä, kehoottaa kehumaan enemmän ja selittämään mikä toiminnassa,oli väärää. Ei koskaan "jäähylle! Ei mitään selityksiä!!!" Joten Se siitä vertauksesta. Ja BTW niissä perheissä todella tarvitaan kunnon kuria ja rakkautta. :)
 
Mitäköhän se kertoo minusta, että mielestäni kolumni oli sekä hyvä ja asiallinen että hyvin kirjoitettu? :D Olkoonkin, että ihan täysin samaa mieltä en Kaaron kanssa ole Supernannyn käyttämistä metodeista -- sen vähän perusteella, mitä olen Supernannya katsonut, Jo Frost nimenomaan perustelee lapsille, miksi nämä joutuvat jäähylle ja pyrkii selittämään asiat muutenkin lapsentasoisesti.

Lyhyesti sanottuna kolumnin pointti oli käsittääkseni se, että tyhjät kiellot ja rangaistukset ja kiukkuinen sättiminen vain murentavat lapsen itsetuntoa/itsetuntemusta -- lapsikin on ihminen ja ansaitsee aikuisten tavoin asialliset perustelut rajojen asettamiselle, kielloille ja rangaistuksille. Ei aikuisiakaan esim. sakoteta liikenteessä randomisti, kyllä poliisi aina kertoo, mihin rangaistus perustuu ja miksi se annetaan.

Yksinkertaisimmillaan Kaaron kuvailema metodi tarkoittaa sitä, että jos lapsi lyö toista lasta, pelkän "ei saa lyödä, nyt pyydät anteeksi ja menet jäähylle" -käskyttämisen sijaan lapselle kerrotaan, miksi muita ei saa lyödä ja sen lisäksi kehotetaan pyytämään anteeksi (ja jos lyöminen on toistunut ennenkin, viedään lapsi rangaistukseksi jäähylle selittäen kuitenkin samalla, miksi näin toimitaan).
 
oon huomannut että monet vanhemmat lähtevät lapsiensa kanssa juurikin esim. kauppaan jo valmiiksi negatiivisella asenteella, ja ovat kuin perseeseen ammuttuja karhuja koska olettavat lapsien riehuvan ja nolaavan heidät kaupassa. sitten tiuskitaan ja huudetaan ihan pikku jutuistakin ja nolataan lähinnä vaan itsensä. juuri tossa yksi päivä bussissa oli äiti n. 10v lapsensa kanssa ja jatkuvasti puhui epämiellyttävään sävyyn lapselleen kovaäänisesti vaikka lapsi ei tehnyt mitään "väärää", huomasin että lasta nolotti ja hänellä oli paha olla äitinsä seurassa tossa tilanteessa ja koitti puhua äidilleen nätisti mutta äiti vaan tiuski. pikkulasten äideissä oon huomannut ihan saman, että ollaan jo valmiiksi vittuuntuneita kun johonkin liikenteeseen lähdetään ja sit karjutaan kovaan ääneen lapselle kaikkien kuullen. mun mielestä vanhempien pitäisi ottaa vähän löysemmin ja hellittää, lapset on lapsia..
 
Ihan tuubasta, ei kannata lähteä kirjoittamaan jos ei tiedä edes faktoja. Esim. Supernannyn tekniikat on loistavia, lapselle kerrotaan säännöt, huonosta käytöksestä varoitetaan, jos ei usko niin lapsi joutuu jäähylle selityksen kera. Ja jäähyn jälkeenkin vielä keskustellaan asiasta miksi ja lopuksi lasta halataan. Tekniikkaan ei kuulu huutamista, sättimistä, vihamielisyyttä tai väkivaltaa. Siinä luodaan lapselle rajat hyvin johdonmukaisella ja selvällä tavalla.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa