Antaisitteko asian olla, vai ottaisitteko esille ystävän kanssa?

[merkki]

Tai en tiedä, osaanko sanoa enää ystäväksi Kun tässä nyt on niin pitkään ollut sellainen tilanne, että kun hänellä on tietty tilanne niin pitää yhteyttä ja tavataan ja niin edelleen. Siis silloin, kun on joko täysin sinkku tai sitten silloin, kun on pidempään ollut parisuhteessa. Mutta aina kun kuvioihin tulee uusi mies niin se on moro. Sitten taas alkaa pitää yhteyttä, kun suhde päättyy.

Ei tää nyt musta ystävyyttä enää ole. Mutta annanko vaan asian olla, vai kerronko hälle mitä mietin? Mä olen oman luopumistyöni jo tehnyt, ja hyväksynyt sen että meidän aika parhaina ystävinä taitaa olla ohitse.

 

[vieras]

Mä antaisin asian olla. Uusi ihmissuhde vie hetkeksi huomion pois niistä ystävistä ja kavereista. Ja mihinkä se ystävyys kuitenkaan katoaisi, jos tosi ystävyydestä kyse.

 

[Pinki]

Mä antaisin asian olla. Uusi ihmissuhde vie hetkeksi huomion pois niistä ystävistä ja kavereista. Ja mihinkä se ystävyys kuitenkaan katoaisi, jos tosi ystävyydestä kyse.

Hyvin sanottu

 

[ap]

Mä antaisin asian olla. Uusi ihmissuhde vie hetkeksi huomion pois niistä ystävistä ja kavereista. Ja mihinkä se ystävyys kuitenkaan katoaisi, jos tosi ystävyydestä kyse.

Ei ole kyse pelkästään siitä, että veis vaan hetkeksi huomion, se olis musta ihan ok. Mutta tää on sitä, että tekee ohareita yms. Ja muuttuu todella töykeäksi, sellaiseksi vittuilevaksi.

 

[Molleri]

Noinhan se aina menee. Sitä rakastuessaan ei aina huomaa muita kuin sen rakkauden kohteen

 

[no ei mene ihan...]

ap:n tilanne musta osoittaa sen, ettei tämä ko. ystävä oikein taida pitää omaa elämää, vaan menee miehen mukaan. toisaalta kertoo siitä, että on riippuvainen miehen elämästä eikä osaa pitää omaansa ollenkaan...

 

[ElliX]

Kuulostaa tosi tutulta, tosin mun ystävä ei vittuile tai ole ylimielinen mutta kyllä se aina kuitenkin se mies ajaa mun ohitse vaikka olisi kuinka uusi tuttu. Se nyppi jossain vaiheessa ja vaikea sitä sulattaa koska se satuttaa joka kerta. Mietin että onko tollanen oikea ystävä. Sitten lopulta tulin tulokseen että se on tehnyt mun eteen niin paljon kaunista, ja kukaan ei ole täydellinen. Joko mä hyväksyn hänet epätäydellisenä tai sitten jätän. Mä päätin hyväksyä että näin on. Suruahan se toi, olen yksinäinen mutta totesin että maailmankaikkeus tuo mulle uusia ystäviä ennen pitkää jos yhdellä ei ole aikaa.

Mutta sinun kohdallasi tilanne voi olla toinen. Ehkä mä sanoisin nätisti miltä tuntuu, siis että on tunnet että on töykeä ja epäkohtelias, ilman syyttelyä ja tunnekuohuja. Voihan sitä yrittää jutella. Tosin kyllähän tuo kovin epäkypsältä kuulostaa. Mullakin on ollut ystäviä jotka on kavereita aina heikolla hetkellä mutta sitten kun menee lujaa niin on niin egossaan. Ne ystävät ovat jäänyt ilman dramatiikkaa.

Voimia, tiedän kokemuksesta että se tuntuu tosi pahalta.
ElliX