anoppiasiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katinka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Katinka

Vieras
Heipparallaa!

Poden pientä anoppiangstia, johon tarvitsisin henkistä tukea tai rakentavaa kritiikkiä... minulla on (ollut :D) maailman kultaisin anoppi, huolehtiva, fiksu ja muita ajatteleva. Reilun vuoden hän on elänyt ennen näkemättömässä hurmoksessa, kun ensimmäinen lapsenlapsi, meidän poikamme syntyi. Appivanhemmat asuvat suht lähellä, joten he pääsevät näkemään poikaa usein, noin kerran viikossa käymme visiitillä. Se on vaan alkanut tuntua liian tiheältä tahdilta mulle. Anoppi on muuttunut aika hurjaksi hössöttäjäksi pojan suhteen, mikä ei sinänsä ole yllätys ja ihan ymmärrettävääkin.

Minua vaan on alkanut häiritä pikkujuttu, joka on muuttunut mielessäni koko ajan isommaksi. Anoppikullalla on tapana kiskaista poika mun sylistä tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärränhän senkin silloin tällöin, mutta etenkin ""kriisitilanteissa"" tuo juttu ärsyttää... Jos pojan syöttäminen vähän tökkii tai jos poika itkee vaikkapa jonkun kolhun jälkeen, tulee anoppi kärppänä paikalle ja ottaa pojan sylistäni kysymättä tyyliin ""tule mummun syliin, mummu lohduttaa, mummu syöttää..."". Äh, voi kuulostaa pikkumaiseltakin stressin aiheelta, mutta joku tuossa vaan tökkii. Kaikki tilanteet menevät sähläämiseksi ja... olenhan minä kuiteskin pojan äiti. Anoppi varmaan tarkoittaa hyvää, mutta mun mielestäni tekee väärin myös pojan kannalta.

Luonteeltani olen hyvin pitkäpinnainen ja ""säyseä"", mutta tämmöiseen juttuun olen takertunut. Pitäisi varmaan asiasta ihan ystävällisesti huomauttaa, mutta en haluaisi loukata tai aiheuttaa väärinkäsityksiä. Mieheni on huomannut saman, eikä hänkään pidä ""sylistä riistoa"" oikein fiksuna tapana. Ärsyttää, vaikka miten päin asiaa ajattelisin!
 
Ärsyttää varmasti ja ihan syystä!

Ei muuta kuin reippaasti sanot asiasta anopille. Seuraavan kerran, kun on tulossa ottamaan lasta sanot: ""En tykkää siitä, että otat lapsen, kun se on sylissäni"".

Meillä mun äiti teki tuota samaa. Ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa niin perille meni. Äläkä välitä yhtään, jos anoppi siitä vähän ottaa nokkiinsa. Pakkohan se on sille sanoa, jos ei muuten tajua. Kyllä se siitä yli pääsee.
 
Jollain tapaa olen kohtalotoveri, mutta kyse onkin isästäni. Vanhemmilleni esikoiseni on ensimmäinen lapsenlapsi ja ymmärrän kyllä, että he tarkoittavat vain hyvää, mutta eivät osaa ajatella asiaa minun kannaltani. Juuri se ottaa päähän, kun lapsi kaatuu tai muuten loukkaa itseään, niin isäni vetää lapsen puoliväkisin syliinsä, että pappa hoitaa. Lapsi kumminkin selvästi olisi tulossa joko minun tai isänsä luokse. Ja se tolkuton karkkien ja mehujen osto... Ei mitään rajaa. Olen kyllä niistä sanonut, että ei ennen ruokaa ja mielellään vain kerran viikossa, mutta niitä tuodaan jatkuvasti. Ei vain aina haluais sanoa samoista asioista.
Sen sijaan anoppini, jolla on jo useampi lapsenlapsi, kysyy jopa välipalasta, että saako antaa. Ei siis anna mitään lapselle, jos ei kysy ensin meiltä. Poikkeus toki on, jos lapsi on heillä hoidossa niin silloin antaa kysymättä, mutta ei anna karkkia edes silloin. Lapsi on nyt 2,5 vuotias.
 
Mua nyrppii kans oma anoppi vietävästi, on aina nyrppiny mut nyt nyrppii kahta kauheemmin kun on oma lapsi. Esim. jos ollaan anoppilassa yötä, ja vauva sylissä tulen aamupalalle, anoppi saattaa ottaa lapsen ja viedä sen hänen ja appiukon sänkyyn ""kellimään mummon ja ukin"" keskeen ja viipyä siellä vaikka miten kauan. Ei ole kiva että lastani kuletellaan pitkin muiden makuuhuoneita, enkä viitsisi mennä lasta hakemaan heidän makuuhuoneestaan jossa siis appiukko vielä loikoilee pienissä yöhousuissaan. Ja yleensäkin jos anoppi ottaa lapseni syliinsä, hän kuljettaa sen jonnekin kauas, pois ulottuviltani ikäänkuin viedäkseen sen oikeasti pois kosketusetäisyydeltäni.... Niitä tunteita ja tekoja ei saa oikein selkeästi ilmaistua näin kirjoittamalla, mutta alkuperäiselle ja kaikille muillekin sympatiaa; anopit ovat kuitenkin välttämätön paha joista ei näytä pääsevän eroon. Välttelen omaani nykyään kuitenkin aina kun se on mahdollista enkä juuri ole mennyt kylään kuin joissain ""pakkotilanteissa"".
 
No onpa kauheeta, jos anoppi haluaa helliä lasta viemällä sen omaan ja miehensä sänkyyn. Kyllä tekee lapselle hyvää vaan seurustella ja saada hellyyttä myös isovanhemmilta. Olkaa kiitollisia, että teillä on isovanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan. Paljon etsitään varamummoja lapsille, kun joko mummot ovat kuolleet tai juoksevat miesten perässä ravintoloissa eikä jälkikasvu kiinnosta yhtään. Isovanhemmat ovat rikkaus lapsille ja ovat oikeutettuja myös hellimään lastenlapsiaan.
Kyllä äidit/isät ovat kaameita ja itsekkäitä, ei voi muuta sanoa jos eivät suo lapsille mummojen ja vaarien läheisyyttä ja huolenpitoa. KUNNIOITUSTA VANHEMMILLE IHMISILLE! Seuratkaapa elämää etelän maissa, siellä isovanhemmat kuuluvat perheeseen ja siellä lapsia rakastetaan ja siksi heistä tulee niin hyvän itsetunnon omaavia, ettei tartte murrosiässä tarttua pulloon. Voi näitä lapsiraukkoja, joiden äidit ovat niin itsekkäitä, että ajattelevat vaan omaa napaansa!!!!
 
No höh, kyllä minä ainakin toki arvostan sekä omia että appivanhempiani ja tiedän, että he ovat pojalleni hyvin tärkeitä ja tulevat olemaan. Kyse omalla kohdallani on nyt lähinnä tuosta yhdestä aika tunkeilevasta tavasta keskeyttää esimerkiksi ruokailu tai pojan lohduttaminen. Selvyydeksi vielä, että vieraillessamme mummulassa poikamme on lähes koko ajan mieheni vanhempien kanssa ja hyvä niin. Mutta saahan se lapsi joskus vanhempiensakin seurassa olla vaikka mummulassa kyläiltäisiinkin!:)
 
kirjoitat Katinka! Minustakin tuntuu kurjalta, että anoppi puoliväkisin pitää aina pikkuistani ja vie mahd kauas. Siitä on seurauksena se, että separaatioahdistuksesta kärsivä lapsi takertuu illan tullen äitiinsä eikä nukahda kuin kahden tunnin hurjan huudon jälkeen. Yleensä seuraavalla viikolla lapsi ottaa äitikiintiönsä takaisin korkojen kera ja on vain sylissä eikä mistään tule mitään! Olen sanonut asiasta nätisti, mutta hirveän kylmäksi ja kyräileväksi on suhde sitten muttunut. Anoppi ei alkuunkaan ymmärrä lapsen parasta tässä asiassa! Minä olen alkanut inhota mieheni vanhempien käyntejä, koska kaikki lopulta kaatuu kuitenkin juuri minun niskaani. Itsekästä, toki, mutta olen muutenkin aika puhki ja ylimääräiset ongelmat saavat kiehumaan!
 
kirjoituksesi oli kyllä niin suoraan meidän perheen elämästä kuin olla ja voi... Mellä tapahtuu myös tuota sylitä repimistä ja kyllä se ärsyttää... Joskus kun olen vaunuttelemassa vauvan kanssa, saattaa anoppi viedä vaunutkin käsistä :( Siinä jään sitten seisomaan keskelle tietä kun mummu haluaa vaunutella lapsenlapsensa kanssa kahdestaan.
Nyt kun vaavi on neljän kuukauden ja utelias seuraamaan kaikkea ja esim. imettäminen on aika vaikeaa, kun vauva ei jouda keskittymään, niin ei sitä tilannetta helpota yhtään mummu joka tulee viereen lirkuttamaan...

Se minua kaikesta eniten ärsyttää, että vauvan hoito on enemmän näyttämisen halua, kuin vauvan hoitoa vauvan itsensä takia. Anoppi haluaa näyttää kiuinka hän on taitava hyssyttämään ja kuinka hänen sylissä on hyvä nukkua ja sitten saa kertoa naapureille kuinka hän on hoitanut vauvaa eikä kukaan muu ollut niin taitava. Sitten kun kukaan muu ei ole näkemässä, niin anoppi saattaa lörpötellä puhelimessa piiitkiä puheluja tai katsella telkkarista hömppää ja vauva saa olla yksin lattialla tai sitterissä, mutta heti kun joku muukin on paikalla niin kyllä sitä ollaan niin hoivaavaa ja rakastavaista mummikultaa...
 
Anoppi toki saisi helliä lastani, mutta mielestäni on kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista kysyä lapsen vanhemmilta että voiko lapsen ottaa ja voiko lapsen viedä kauas ja kuinka kauan lasta voi pitää poissa. Vai onko anopillani joku oikeus ottaa lapseni ja kuljetella sitä minulta kysymättä? Ei mielestäni!!!! Jos anoppini ei tarvitse kunnioittaa minua lapseni äitinä niin miksi ihmeessä minun tarvitsisi tehdä niin, siksikö että anoppi sattuu olemaan iältään vanhempi...?
 
Te joita lapsen muualle kiikuttaminen kovasti häiritsee, oletteko ajatelleet, että isovanhemmat ehkä haluavat joskus viettää rauhallisen hetken lapsen kanssa ihan keskenään, ilman vieressäkyräileviä vanhempia? Itse olen ainakin huomannut, että meillä niin omat vanhempani kuin anoppinikin tykkäävät tosi paljon, kun vauva on hoidossa ja me vanhemmat muualla. Ihan eri juttuhan se on kun he saavat ihan rauhassa lässyttää lapselle omiaan ja hoivata lasta, eikä heidän tarvitse miettiä niin kovasti, meneekö tämä nyt äidin/isin mielen mukaan... etenkin aamulla tuo köllöttely sängyssä, nehän on juuri niitä parhaita hetkiä vauvan kanssa!!!!! Mikseivät isovanhemmatkin saisi nauttia niistä?

Toki anopit voisivat esittää asiansa ehkä kivemmin, mutta kyllä teistä moni kuulostaa siltä, että vauvaan on ripustauduttu vähän liikaa, muka oma äiti vaan kelpaa... toi sylistä repiminen on siis toki törkeätä, mutta herranjumala kamalaa jos vie makkariin jossa ukki kalsongeissaan.... annatteko edes miehenne vaihtaa vaippaa lapselle? Hankkikaa elämä.... :)
 
Sympatiani vaan ap:lle ja muille samasta ongelmista kärsiville... Onneksi meillä anoppi ei väkisin nappaa lasta sylistämme vaikka muuten kyllä on tietävinään kaiken meitä paremmin ja arvostelee lastamme. Haluan kuitenkin uskoa ettei tarkota mitään pahaa mutta kyllähän se välillä ärsyttää ja kovastikin. Olen vielä sen luontoinen ihminen etten kovin helposti mitään sano vastaan vaan kiukuttelen sitten yksikseni.

Taas tähänkin ketjuun ilmaantui niitä joiden mielestä ei saisi isovanhemmista mitään negatiivista sanoa vaan pitäisi olla ah, niin onnellinen siitä kun ovat olemassa. Toki on ikävää jos niitä isovanhempia ei ole tai niitä ei lapsenlapset kiinnosta mutta ei viitsittäisi vähätellä toisten ongelmia vaikka ne omasta mielestä tuntuiskin pieniltä verrattuna omiin ongelmiinsa.
 
Mulla on muuten ok anoppi,mutta ärsyttää se,jos sen pyytää meille lapsenvahdiksi,niin se kaivelee kaikki kaapit ja käy jopa meiän pyykkikorissa,muka laittaisi kuivat pyykit kaappeihin! Ja postin se haluaa uteliaisuuttaan aina hakea.

Minä olen sanonut tuosta pyykkeihin menemisestä,sen uskoi. Mutta ei kieltoa kaappien tutkimisesta! Joten enpä viitsi häntä meille useinkaan pyytää...
 
Meillä myös pengotaan kaappeja. Ennen raskautta veskissä tutkittiin minkä merkkisiä ja kokoisia terveyssiteitä käytin, tutkittiin ovistesti- ja raskaustestilaatikot, meikit ja hajuvedet testattiin...
Nykyään sitten pengotaan vaatekaappeja, laskulaatikkoa, tiliotteita, jääkaappia, varastoja... Jätä siinä sitten vauva hoitoon mummin kans, kun joka paikka sen jälkeen on pengottu. Sitten ollaan niin kuin mihinkään ei olisi kajottu, vaikka puheista jo paistaa läpi että tutkittu on...
 
ihan sama meillä. asia on riistäytynyt niin, että minä pidän välimatkaa, tapaamiset anopin kanssa ei yleensä ole kovin yksinkertaisia. mulla usein ""meno"" siihen aikaan ym, ihan itseni takia tätä välimatkaa pidän. asiaa hankaloittaa, että mies on sokea äitinsä tekosille, vieraammat kyllä asian huomaa... mieheltä olen kuullut, että anoppi on vihainen minulle, mutta oman mielenterveyteni takia toimin näin... nyt anoppi on alkanut sairastaa, uskoakseni (myös toisen miniän mielestä) kuin saadakseen huomiota. ei näytä sairaalta, mutta varsinkin öisin on niin huono olo. Joten kostoa lienee...

poika 20kk.
 
taas anoppi tunkee kylään hieltä haisevana ja suoraan jostain kukkapenkkin laitosta, haravoinnista tmv.
Ja sitten vauvaa sylitellään niin vauvan saa viedä pesulle kun tukka ja vaatteet haisee vinkerälle hielle.
Ja itse ei tajuta mitään...Että ottaa nuppiin!!
Ja sitten ne idioottimaiset kommentit....Vauva oppii niin helposti, että vaunuja työnnellään....(juu miksihän niissä sitten on renkaat..? ) Iho tottuu jos sitä rasvataan ym,ym näitä riittää.
Ja joka asiassa tuo ""lapsi oppii ja tottuu niin helposti""
Minä ainakin ajattelen niin että milloin sitä lasta hoidetaan ja pidetään sylissä ym. jos ei vauvana.
Tuskin enää 15 vee syliin tahtoo...
Olen kans aina menossa jos tiedän että ollaan kylään tulossa.
Ja yleensä kyläily päivä joka h*vetin lauantai aamu kun mies ois vapaalla....
HUOH!
 
koskaan edes kuullut sellaisesta kuin separaatioahdistus? Siis eroahdistus? Hanki toki jostain tietoa, jos sinulla on lapsi. Vai onko sinulla niin paljon muuta elämässä, ettet ehdi moisista kiinnostua?
 
Ihana ketju oikeasti, kiva lueskella kun te päästätte patoutuneet ajatukset pintaan. Ja sitähän varten tämä palsta kaiketi onkin :-)

Meillä on pian 6 kk:n vaavi ja anoppi ei ole se ongelma vaan miehen veljen vaimo (on myös vauvamme kummitäti), heillä on ""meidän, teidän ja yhteisiä lapsia"" yhteensä 5 kpl, mutta enää 2 asuu kotona ja nuorin heistä on jo 10 v. Olen huomannut, että heille kun menee, mieheni veli sekä vaimo ovat heti jo ovella kaappaamassa vauvamme syliin ja ehkä omasta mielestään ns. ""vapauttamassa"" meidät vähäksi aikaa vauvamme hoidosta. Näin olen yrittänyt tulkita tuon eleen. Meilläkin on esikoinen kyseessä, olen kokematon äiti ja hyvin herkkä vauvamme suhteen.

Aion nyt seurata tilannetta. Jos tilanne alkaa pännimään, aion ystävälliseen sävyyn kertoa, että ihan vauvan kannalta kannattaa vähän rauhallisemmin lähestyä häntä, koska varsinkin vierastus- ja eroahdistusaikoina vauva saattaa mennä pois tolaltaan jos liian rajusti hänet yllätetään. Tietenkin tämä tuntuu hassulta kun heillä nyt on useamman lapsen vanhempina paljon enemmän kokemusta, mutta näin olen päättänyt toimia.

Ajattelin vain sen takia tämän kertoa, että mietin sitä, että ehkä teilläkin anoppinne ajattelevat asiaa hyvällä, niin, että ""vapauttavat"" teidät hetkeksi lastenhoidosta, mutta se tapa onkin toinen kysymys. Ja mielestäni lastenne äiteinä teillä on oikeus sanoa, mikä teistä tuntuu hyvältä/huonolta vauvanne suhteen.

Ja tällä kaikella ei todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että täällä diskriminoitaisiin vanhoja ihmisiä tai oltaisiin takertuvia äitejä. Kyllä tässä ehkä kuitenkin ajatellaan myös vauvaa :-)
 
Äidin (tai muun lähimmän hoitajan) ja lapsen välille rakentuu vahva varhainen vuorovaikutussuhde, jossa lapsi ja äiti ""vuoropuhelevat"" toisilleen katsein, äänin ja ilmein. Äiti oppii yritysten ja erehdysten kautta tulkitsemaan vauvan reaktioita ja toimimaan kunkin reaktion mukaisesti oikein ja vastaamaan uudella vuoropuhelulla vauvalle. Kyseessä on yhteisymmärryksen kehä, joka toimii vauvalle mallina uusiin ihmissuhteisiin ja ulkomaailman ja oman itsen välisen vuorovaikukseen.
Vähitellen lapsen ympärillä elinpiiri laajenee ja uudet ihmiset alkavat saada merkitystä.
Taaperoikäinen ei vielä osaa käsitellä yksin kielteisiä ja vaikeita tunteitaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen apua. On tärkeää, että lapsi saa turvaa itselleen mahdollisimman läheiseltä aikuiselta, joka parhaiten kykenee vastaamaan lapsen hätään. Luontevin tällainen henkilö on oma äiti. Jos äiti ei ole paikalla tai saatavilla silloin tietysti joku muu läheinen välittävä ihminen.
 
meillä kanssa anoppi mielellään ""vapauttaa"" meidät vauvan hoidosta aina kun vaan mahdollista. Ollaan siitä sanottu ja vähän oli alkuun hankalaa, kun anoppi pikkasen suutahti. Mutta siis nyt menee jo ihan hyvin ja anoppi tosiaan yrittää vaan auttaa.

Mutta kun mä en tarvitse mitään vapautusta vauvani hoidosta. Tai jos joskus tarvitsen niin pyydän apua. Omalle äidille on niin paljon helpompi sanoa, mutta anoppia ei viitsisi suututtaa. Taas saatiin tarjous että voitais levätä juhannus tai keksiä kahdestaan jotain tekemistä niin vauva vois olla isovanhempien kanssa mökillä. Mua oikein kauhistuttaa ajatus siitä että olisin pojasta erossa muutamaa tuntia kauemmin. Enkä mä tosiaan kaipaa mitään vapaata poikani hoidosta. Jos anoppi on joskus vienyt pojan liian pitkäksi aikaa omaan hoitoonsa niin olen sitten ihan mennyt sanomaan että mulla on nyt ikävä mun vauvaa ja näin oon saanut vauvan aina takaisin :)
 

Yhteistyössä