Yritä puhua vaimollesi reilusti, että anoppi on jo lapsensa kasvattanut (ja hyvää työtä tekikin vaimosi kanssa), mutta nyt on sinun ja vaimosi vuoro hoitaa homma omalta osaltanne. Usein sattuu niin, että esimerkiksi anopit ja isovanhemmat kokevat syyllisyyttä omista laiminlyönneistään tai virheistään, ja ajattelevat että lapsenlapset ovat oiva tilaisuus korjata huonoa omaatuntoa. Eivätkä useinkaan tule ajatelleeksi, ettei se ole heidän hommaansa enää..
Minäkin oon taiteillut erään miehen sukulaisen kanssa, jolla on erilainen käsitys esimerkiksi syömisasioista kuin meillä, on kyselty että miksi en jätä lapsia istumaan kylmän ruoan ääreen vaikka koko illaksi kunnes kaikki on syöty jne.. Hänelle sain toistaa varmaan sata kertaa (siis oikeasti), että minun mielipiteeni on, että lapsi saa syödä sen verran kuin haluaa, eikä pakkoa ole, kunhan kaikkia ruokia maistaa. Kyllä tämä "täti" tuhisi ja puhisi, mutta uskoi lopulta kun toistin vaan samaa enkä hermostunut, vaikka itsekseni pureskelin poskiani.. :/ .. yritä olla sinnikäs ja toistaa samaa asiaa yksinkertaisesti, niin eiköhän anoppikin lopulta kyllästy, kun huomaa ettei saa "riitakaveria"..
Tsemppiä!