T
Taas tätä.
Vieras
Yllärivieraat eivät ole meille tervetulleita. Ensinnäkään ei olla kovin sosiaalisia, ja minulla on yritystoimintaa ollut jo 7 vuotta,tällöin EN VOI JÄTTÄÄ TÖITÄ KESKEN vieraiden takia.Mies vuorotyössä,milloin mitenkin töissä,lisäksi päivystää.
Kun lapsia syntyi,tuo yllärivierailu alkoi rasittaa entisestään.Anoppi saattoi tulla 3 kertaa päivässä kylään. Piti vahtia ettei lapset jää auton alle (asutaan ok-talossa syrjässä),ja ruokaa kun tein,piti aina tehdä niin paljon että riitti koko porukalle.
Lopulta kyllästyin,jatkuvasti vauva heräsi päiväunilta anopin tuloon.
Sanoin useita kertoja,että TÄYTYY SOITTAA ENSIN. Kun ei mennyt perille, aloin anopin vieraillessa tehdä niin etten keskeyttänyt työtä jonka teen.jos oli vauvan nukkumaanmenoaika,menin nukuttamaan lasta,anoppi jäi yksin keittiöön. Jos olin haravoimassa,jatkoin haravointia.
Kerran tuli 21.30 kylään,menin nukuttamaan juuri lapsia enkä reagoinut mitenkään.
Anoppi lopetti kyläilyn kokonaan.Hän ei vaan voi antaa periksi,hänen kuuluu saada ravata meillä miten lystää.
Nyt ei ole käynyt 2 kk ollenkaan,ja tuskinpa on edes tulossa enää. Ei vaan mene jakeluun että meillä työtätekevillä ihmisillä,maatilallisilla vieläpä,on 3 lasta hoidettavan kaiken muun lsäksi. Ei niitä töitä vaan voi keskeyttää,tai jättää vauvaa nukuttamatta.
Siltikin ihmettelen miten anoppi ei vaan voinut hyväksyä asiaa ja laittaa tekstaria /soittaa ennen tuloa. Pitikö nyt sitten välit katkaista? Jos hänellä itsellään on aikaa ravata työttömänä ollessa kylässä monta kertaa päivässä,asia ei välttämättä muilla ihmisillä ole samallalailla...
Mitä olette mieltä tästä? Kun kyläily hankaloitti elämää todella paljon,olen periaatteessa ihan tyytyväinen tähän nyt.Ollaan saatu hyvä rytmi lapsille, ja ulkona on mukava olla kun ei tarvitse kytätä tietä koko ajan.
Lasten puolesta toki harmittaa,kun mummo ei ole kuvioissa mukana.
Kun lapsia syntyi,tuo yllärivierailu alkoi rasittaa entisestään.Anoppi saattoi tulla 3 kertaa päivässä kylään. Piti vahtia ettei lapset jää auton alle (asutaan ok-talossa syrjässä),ja ruokaa kun tein,piti aina tehdä niin paljon että riitti koko porukalle.
Lopulta kyllästyin,jatkuvasti vauva heräsi päiväunilta anopin tuloon.
Sanoin useita kertoja,että TÄYTYY SOITTAA ENSIN. Kun ei mennyt perille, aloin anopin vieraillessa tehdä niin etten keskeyttänyt työtä jonka teen.jos oli vauvan nukkumaanmenoaika,menin nukuttamaan lasta,anoppi jäi yksin keittiöön. Jos olin haravoimassa,jatkoin haravointia.
Kerran tuli 21.30 kylään,menin nukuttamaan juuri lapsia enkä reagoinut mitenkään.
Anoppi lopetti kyläilyn kokonaan.Hän ei vaan voi antaa periksi,hänen kuuluu saada ravata meillä miten lystää.
Nyt ei ole käynyt 2 kk ollenkaan,ja tuskinpa on edes tulossa enää. Ei vaan mene jakeluun että meillä työtätekevillä ihmisillä,maatilallisilla vieläpä,on 3 lasta hoidettavan kaiken muun lsäksi. Ei niitä töitä vaan voi keskeyttää,tai jättää vauvaa nukuttamatta.
Siltikin ihmettelen miten anoppi ei vaan voinut hyväksyä asiaa ja laittaa tekstaria /soittaa ennen tuloa. Pitikö nyt sitten välit katkaista? Jos hänellä itsellään on aikaa ravata työttömänä ollessa kylässä monta kertaa päivässä,asia ei välttämättä muilla ihmisillä ole samallalailla...
Mitä olette mieltä tästä? Kun kyläily hankaloitti elämää todella paljon,olen periaatteessa ihan tyytyväinen tähän nyt.Ollaan saatu hyvä rytmi lapsille, ja ulkona on mukava olla kun ei tarvitse kytätä tietä koko ajan.
Lasten puolesta toki harmittaa,kun mummo ei ole kuvioissa mukana.