anoppi ja appi harmittaa

["sitä saa mitä tilaa"]

[QUOTE="vieras";23928939]Äitini olisi varmaan voinut kirjoittaa samanlaisen tekstin n. 30 vuotta sitten omista appivanhemmistaan. Minä ja veljeni olimme aina paitsiossa, kun taas serkkuamme (isäni siskon ainokaista) hoidettiin, "lellittiin", häntä vietiin matkoille, häneen pidettiin yhteyttä jne. Me tapasimme isäni vanhemmat ehkä kaksi kertaa vuodessa. Se aiheutti paljon närää vanhempieni ja isovanhempieni välille ja välillä heidän välinsä olivat pahastikin tulehtuneet.

Noh, isovanhempani "kärsivät" tilanteesta nyt. He valittavat jatkuvasti vanhemmilleni sitä, että emme veljeni kanssa pidä heihin mitään yhteyttä. He eivät saa tutustua lapsenlapsenlapsiinsa tarpeeksi hyvin (isäni siskon lapsella ei ole lapsia) jne. Mutta kun meillä ei ole heihin minkäänlaista suhdetta! Ei mun tee mieli soittaa heille, koska en tiedä yhtään mistä heidän kanssaan voisi puhua. Pakolliset pari puhelua teen vuodessa, pakolliset pari vierailua lasten kanssa, muutama tunti kerrallaan. Se saa riittää.

Sitä saa, mitä tilaa. Ei tämä ole mitenkään tietoista "kostamista" tms. vaan ei vaan ole mitään kiinnostusta. Ja toisaalta, eivät hekään edelleenkään pidä meihin mitään yhteyttä Valittavat vaan vanhemmilleni.[/QUOTE]

Täysi peesi Kuinka tuskaa ne 2 tuntiakin on isua isovanhemmilla kylässä kun et osaa jutella mistään
-Ompa kaunis sää? ompa sinulla kauniisti hoidetut kukat, olipa hyvää kakkua ei vaan kiitos kyllä meidän on nyt lähdettävä.
ja tässä vaiheessa kuulee sen helpotuksen huokauksen puolin jos toisin kun ei ole mistä jutella.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="mä";23928936]Olisko se kuitenkin vähän sitä, että äidit ja tyttäret vaan on läheisempiä, pienestä pitäen samat kiinnostuksen kohteet ja tekemiset.
Meillä kans anoppi on läheisempi tyttärensä perheen kanssa kuin meidän, mutta ei se minua haittaa. Mutta tuo oma ukko onkin semmoinen hiljaisempi versio ja vaikeampi lähestyä, joten ihmekkös tuo Mutta hyvät välit silti anoppiin![/QUOTE]
Enpä menisi sanomaan noinkaan. Ihan yhtä läheinen mulle poika on kuin tyttökin. Ja samoja kiinnostuksenkohteita löytyy pilvin pimein. Enemmän näkisin niin, että perheissä lasten kasvatuksesta edelleenkin päättävät äidit ja jos sanot jostain lapsen isälle eli pojallesi, niin sen pojan pitää vielä saada vaimonsakin hyväksymään asia. Mutta jos sanot tyttärellesi, niin asia on sillä selvä.

 

[Huspati Huta]

Enpä menisi sanomaan noinkaan. Ihan yhtä läheinen mulle poika on kuin tyttökin. Ja samoja kiinnostuksenkohteita löytyy pilvin pimein. Enemmän näkisin niin, että perheissä lasten kasvatuksesta edelleenkin päättävät äidit ja jos sanot jostain lapsen isälle eli pojallesi, niin sen pojan pitää vielä saada vaimonsakin hyväksymään asia. Mutta jos sanot tyttärellesi, niin asia on sillä selvä.

Ai siis mitenkä? Että äiti kun sanoo tyttärelleen, että kasvata näin, niin tytär kasvattaa?

 

[Keittiönoita]

Ai siis mitenkä? Että äiti kun sanoo tyttärelleen, että kasvata näin, niin tytär kasvattaa?

Pilikunnus***ja taas vauhdissa No ei vaan tyttärensä kanssa ei tarvitse kierrellä eikä kaarrella kuten ei poikansakaan kanssa. Miniät ja vävyt on ne, joille ei - yleensä ainakaan - voi ihan suoraan sanoa.

 

[Huspati Huta]

Pilikunnus***ja taas vauhdissa No ei vaan tyttärensä kanssa ei tarvitse kierrellä eikä kaarrella kuten ei poikansakaan kanssa. Miniät ja vävyt on ne, joille ei - yleensä ainakaan - voi ihan suoraan sanoa.

En minä mitään nusaissut, sinä kirjoitit ihan epäselvästi!!!

 

[Keittiönoita]

En minä mitään nusaissut, sinä kirjoitit ihan epäselvästi!!!

:stick:

 

["Ken guru"]

no mun mielestä ei kenenkään oo pakko hoitaa toisten lapsia jos ei halua.. oli syy sitten mikä tahansa. mä antaisin asian olla ja en jaksais kysellä enää perään..

Ei munkaan mielestä, mutta tässä ei ollut kyse hoitamisesta. Olen ihan ap:n "puolella" tässä asiassa. Harmittava tilanne heillä, ja parilla muullakin tähän ketjuun vastaavanlaisen tapauksen krjoittaneella

 

[hyvä tilanne]

Meillä on onneksi hyvä tilanne isovanhempien suhteen. Äitini tykkää hoitaa lapsiamme, samoin kuin isäni joka vie heitä syömään ja liikkumaan. Ovat ainoat lapsenlapset tällä hetkellä, eikä muutosta ainakaan pian ole näkyvissä. Joten jos veljelleni joskus lapsia tulee, saavat he aikanaan myös paljon huomiota, koska omani ovat jo isoja. Eli asia ei tule koskaan ongelmaksi vanhempiemme kanssa. Tosin vanhempani katsoisivat aina että asiat menevät tasapuolisesti.

Miehen vanhemmat vähemmän katsovat, osittain kun ovat huonomassa kunnossa ja hoitopaikkoja riittää meillä muutenkin. Toisaalta osa heidän lapsenlapsista asuu kauempana, joten tykkäävät kun lapsemme sinne menevät. Koskaan ei anoppi ole sanonut kasvattamisesta mitään tai ei ainakaan minulle. Mieheni sisaruksilta olen joskus narinaa kuullut, että kun ei muita lapsenlapsia vahdita tarvittaessa. Kaiketi asia on kunnossa, koska en sitä enää ole kuullut.

 

["Kaiken kokenut"]

Mulla on uusioperhe ja siinä ehtii olla kaikenlaisia isovanhempia ja anoppeja. Tungettelevia, välinpitämättömiä ja ns. normaaleja.
Voin sanoa ap:lle, että oo tyytyväinen siihen appivanhempies välinpitämättömyyteen. Tungettelevuus on miljoona kertaa kauheampaa.

 

["mamma"]

[QUOTE="Kaiken kokenut";23929300]Mulla on uusioperhe ja siinä ehtii olla kaikenlaisia isovanhempia ja anoppeja. Tungettelevia, välinpitämättömiä ja ns. normaaleja.
Voin sanoa ap:lle, että oo tyytyväinen siihen appivanhempies välinpitämättömyyteen. Tungettelevuus on miljoona kertaa kauheampaa.[/QUOTE]

ehkä aikuisen kannalta, mutta lapsen isovanhempisuhteen kannalta ei!

 

[ev]

Meillä samaa... Miehen veljen lapset on anopilla vähän väliä, heidän koti ja mökki on täynnä näiden miehen veljen lasten tavaroita, vaihtovaatteita, piirustuksia seinillä jne. Meidän lapsista ei näy jälkeäkään siellä, tai no pari valokuvaa on esillä.

Nää miehen veljen lapset on opetettu kulkemaan julkisilla mummolaan koulun jälkeen ettei tartte olla keskenään kotona. Ei tulis kuuloonkaan tuollainen meidän lasten kanssa. Tai tulis varmaan mutta sit taas ei. Mä en ymmärrä tätä meidän tilannetta ollenkaan, kun anoppi kuitenkin selkeesti tykkää viettää aikaa meidänkin lasten kanssa, mutta jotenkin niiden hoitoon ottaminen on järkyn vaikeaa. Ehkä siksi kun me ei "tarvita" hoitopaikkaa, ei meillä koskaan ole menoja. Mutta miehen veljellä on aina joitain menoja tai töitä paljon. Mutta kyllä mua surettaa lasten takia, anoppi on ihana mummi, olisi kiva jos meidänkin lapset pääsisi nauttimaan siitä enemmän. Mä en "lomaa" lapsistani tartte, enkä oleta että isovanhempien PITÄÄ ottaa lapsia kylään, mutta onhan se outoa että 2 lasta saa siellä olla mielin määrin kun taas toiset 2 lasta ei juuri koskaan.

 

["Kaiken kokenut"]

[QUOTE="mamma";23929405]ehkä aikuisen kannalta, mutta lapsen isovanhempisuhteen kannalta ei![/QUOTE]

Kyllä se on sen isovanhempisuhteen kannalta tosi paska juttu, kun vanhempi pimahtaa. Plus et mulle isovanhempi suhde on aina toissijainen perheen hyvinvointiin verrattuna.

 

[get]

Mä olen huomannut, että jotenkin ne oman tyttären lapset on mummille läheisempiä kuin pojan lapset. Olisko siinä sitäkin, että oman tyttären kasvatusperiaatteisiin jne. on helpompi puuttua kuin miniän...

Mun äitini näkee ja hoitaa veljeni lasta satakertaisesti meidän lapsiin verrattuna

 

["vieras"]

Pilikunnus***ja taas vauhdissa No ei vaan tyttärensä kanssa ei tarvitse kierrellä eikä kaarrella kuten ei poikansakaan kanssa. Miniät ja vävyt on ne, joille ei - yleensä ainakaan - voi ihan suoraan sanoa.

Mun anoppi ei kyllä ihan suoraan sano mulle asioita, mutta miehelle kyllä senkin edestä En koe siis että mun "vierastaminen" vaikuttaisi anopin ja lapsemme suhteeseen. Ja anoppi siis näkee vauvaa ja miestä myös ilman että minä olen paikalla, ja hän kyllä "omii" vauvaa ja koittaa määräillä asioista ihan kuin olisi oma lapsi kyseessä . Ehkä asia olisi eri, jos nähtäis harvemmin (nyt asutaan samassa talossa eri siivissä) ja mä olisin aina mukana "vahtimassa", kun anoppi, appi ja vauva tapaavat.

Mies on perheensä ainoa lapsi, joten ei edes ole niitä sisaruksia, joiden lapsia voisi suosia tai huomioida enemmän, mutta en mä ihmettelisi, jos miehellä olisi sisko, ja anoppi hössöttäisi enemmän tämän lasten kanssa. Usein äiti on se, joka on enemmän hoitovastuussa lapsista ja huolehtii enemmän käytännön asioista, joten on varmaankin luontevaa keskustella tällaisista asioista enemmän äidin kuin isän kanssa, ja omalle tyttärelle on varmasti helpompaa mennä juttelemaan vaikka imetyksestä tai soseiden tekemisestä kuin vieraalle naiselle, eli siis miniälle. Ja mä ainakin siedän paremmin oman äidin kuin anopin neuvot ja kyselyt, pakko myöntää Omä äiti on äiti ja mun perhettä, vaikka ei enää nähdäkään niin usein, kun anopin taas koen naapurina ja sukulaisena enkä sellaisena ihmisenä joka perheenjäsenen tavoin saisi puuttua meidän asioihin. Pakkohan mun on kuitenkin hyväksyä se, etä anoppi on mieheni äiti ja koitan aina painaa ärsytyksen taka-alalle ja kohdella häntä tasavertaisena mummona ja vauvalle läheisenä ihmisenä. Ja anoppi onkin läheinen vauvan kanssa toisin kuin mun äiti, joka asuu satojen kilometrien kanssa